Terveystuloksia ja tapaturmia

Leon geenitestin tulokset saapuivat: 

DM  (Degeneratiivinen myelopatia eli etenevä selkäydinrappeuma): N/DM (kantaja) 

MDR1 -/- (lääkeaineherkkä) 

Leolla ei siis itsellään ole kohonnutta riskiä sairastua selkäydinrappeumaan, mutta sen mahdollisilla jälkeläisillä on, mikäli narttua ei ole testattu geneettisesti terveeksi. Tuo collieille (ja muutamalle muulle rodulle) yleinen lääkeaineherkkyys oli hyvä tietää, niin osaa olla varovainen. Riskin muodostavat Leolle annettavat lääkkeet, mutta myös hevosten loishäädössä käytettävät ivermektiiniä sisältävät yhdisteet. Täytyy siis olla tarkkana talleilla ja paikoissa, missä on hevosen lantakasoja.

Leolla oli viikko sitten pienimäärä punasoluja pissanäytteessä. Mitään virtsatietulehdusoireita ei ollut, mutta pissanäyte tutkittiin varuilta samalla, kun kävimme mahaoireiden takia lääkärissä. Saimme ohjeeksi viedä uuden näytteen 2-3 vkon päästä, eikä antibiootteja annettu. Olin aika huolissani, vaikka mitään oireita ei ollutkaan ja vein uuden näytteen jo viikon kuluttua. Ei ollut enää yhtään punasolua ja viljelykin oli puhdas, joten antibioottikuuri olisi ollut täysin tarpeeton. 

Sitten osasto tapaturmat. Sanni juoksi rannassa täysiä päin metallista venetelinettä, joka oli melkein kokonaan veden alla näkymättömissä. Törmäys näytti ja kuulosti tosi pahalta ja Sanni jäi huutamaan kivusta veteen. Kannettiin se rantaan ja se ei yhtään varannut painoa vasemmalle etujalalle. Vähitellen se tokeni siitä ja pääsin taivuttelemaan jalkaa. Se ontui, mutta liikutti sitä sentään ja varasi vähän painoakin. Käytiin samantien näyttämässä sitä ortopedille, joka tutki kaikki muutkin paikat. Kipu paikallistui vasempaan ranteeseen, joka myös oli vähän turvoksissa. Jalasta otettiin 5 kuvaa ylhäältä varpaisiin asti ja ihme kyllä selvittiin ilman murtumia ja nivelvaurioita. Hoidoksi saatiin viikon lepo ja särkylääkkeitä. Ontuminen lakkasi jo seuraavana päivänä, eikä törmäyksestä enää ole mitään silmin havaittavia oireita. Käydään vielä fyssarilla, joka paremmin tuntee, jos on revähtymiä tai muita lihasvammoja. Kovasti ortopedi kehui, miten hyvässä kunnossa Sanni on luustoltaan ja muutenkin ikäisekseen. Ja miten reippaasti antoi väännellä kipeää tassua.

Sanni nukkuu rauhoituksen jälkeistä laskuhumalaa pois. 

Sannin lepoviikko tietää sitä, että Leolla ei nyt ole omaa painikaveria käytössä. Käytännössä tämä on näkynyt mm. niin, että se tylsistyneenä kuopi patjaan reiän. Se on myös tehnyt "pihatöitä", harvennusta ja jonkin näköistä salaojitusta. Kaikenlaisia muovikippoja ja pahvilaatikoita on silputtu ja leikitty itsekseen leluilla. Että talo pysyisi suunnilleen pystyssä, sille on tarvinut järjestää ohjelmaa ja lenkkiseuraa. Se on käynyt tekemässä pari pientä  ilmaisutreeniä, joista kerron tiistain virallisten hakutreenien jälkeen tarkemmin. Lisäksi Leo on tavannut koirakavereitaan.

Kelpaa virnistellä, kun on kaunista tyttökoiraseuraa.

Bordercollie Haru on loistokaveri Leolle. Molemmat tykkäävät juosta täysiä. Niistä oli turha edes haaveilla kuvan saamista muuten, kuin laittamalla paussen päälle hetkeksi. Ei oltu nähty Harua pitkään aikaan ja se tuntui pienentyneen.

Lenkkeiltiin myös pienten perhospoikien Miksun ja Urpon kanssa. Tosi kivasti sujui poikien leikit ja Leo ei jyrännyt niitä juostessa. 

Metsästä löytyi kummallinen kuutio ja Leo oli aivan vakuuttunut, että se oli jätetty hänelle leluksi.

Sen päällä piti sitten vähän harjoitella sirkustemppuja.

Miksu näyttää mallia...

...ja Leo perässä.

Alkavalle viikolle on sovittu paljon ohjelmaa ja treenejäkin mukava määrä. Sannikin saa loppuviikosta alkaa taas liikkua normaalisti ja siihen asti keksin sille kaikkea kivaa puuhastelua, missä ei rasita itseään.