Leon treenivideot

Päätettiin hetken mielijohteesta kuvata aamulenkin yhteydessä Leosta pari treenivideota. Nämä on itse asiassa ensimmäiset tottis- ja esineruutuvideot Leosta! Nyt pitää olla ahkerampi jatkossa.

Ensimmäisessä esine-etsinnässä laitan vahingossa Leon väärältä puolelta merkkipuupinoa. Se kuitenkin löytää tallatun hajukäytävän ja osaa kaartaa sinne. Oppiipahan jo pienestä korjaamaan ohjaajansa virheet... :D Luovutusta aletaan treenata erikseen ja yhdistetään se sitten tuohon.

Toisessa otoksessa Leo palauttaa kapulan. Vähän se livistää tuossa alussa, mutta olen tosi tyytyväinen muuten sen palauttamiseen.

Sitten vähän seuraamisen alkeita. Leolle voi tulla taipumusta edistämiseen eli tuon paikan kanssa pitää olla tarkka. Onneksi se ei ääntele!

Uusin jo hieman opittu juttu on pyllyn käyttö. Leo ymmärtää idean ja vaikka homma on ihan alussa, niin hyvin mielin tästä etenemme.

Asennon vaihtoja. Istu-maahan vaihtoja pystytään tekemään jo parin metrin päästä, niin että Leo ei liiku. Olen kuitenkin vielä varovainen, kun liikeradat ei ole ihan vielä hallussa, joten pysyttelemme vielä harjoittelussa ilman matkaa.

Leon kanssa on ihana touhuta ja se on huippu pieni collie!

Leo linturetkellä

Koska Leo taannoin osoitti kiinnostusta (täytettyä) huuhkajaa kohtaan, päätimme viedä sen elämän ensimmäiselle linturetkelle. Ei muuta kuin kaukoputki selkään ja kohti Nyystölänlahtea. Hauskaa oli, mutta ei nähty yhden yhtää lintua. :D Leo yritti kavuta tikapuumaisia portaita lintutorniin ja ehtikin jonkin matkaa kiivetä ennen kuin saatiin se kiinni. Sanni piehtaroi jossain kakkakasassa, mutta autossa oli onneksi shamppoopullo ja löytyi sula puro.

Tipujen tiirailun jälkeen mentiin Nuijamiehen kololle paistamaan makkaraa.

Kaikki maistuu ulkoilmassa niin hyvältä! Makkarat, kahvi...

Sula puro houkutti erästä seurueemme jäsentä.

Luonnon taideteos

Pakko vielä laittaa eilen otettu kuva mökin pihalta. Uskoisitteko, että on otettu helmikuussa?

Loppukevennys. En ole kovinkaan taitava bloggerin käyttäjä ja löysin vahingossa uuden toiminnon, jolla näkee, millä hakusanoilla blogiin on eksytty. Tavallisten hakujen lisäksi sivulle on löydetty mm. Juha Tapiota fanittamalla (aina, kun kuulen Tykkään susta niin että halkeen, tulee koirat mieleen ja se on mainittu). "Puolivuotias saunominen" haun tehnyt on varmaan etsinyt tietoa, saako puolivuotias LAPSI saunoa. En tiedä, mutta puolivuotias Leo ainakin saa! :D Hauskin oli haku "rintsikkafetissi" (Leo-eläin!) Ei varmaan se tyyppi halunnut meidän koirablogia löytää...

Tällaista sen kuuluu olla!

Mahataudit on nyt lusittu ja ollaan päästy Padasjoelle nauttimaan oikeasta lomasta. Mahataudin poteminen kaikkien näiden vuosien jälkeen, jonka olen siltä säästynyt, oli ihan hirveää. Tauti iski heti edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta meni onneksi yön ja seuraavan päivän aikana ohi. Leo paljasti itsestään uuden puolen, niin tiiviisti se pysyi huolestuneen näköisenä vieressä koko sairauden ajan. Onneksi Teppo ehti tervehtyä ja pystyi hoitamaan koirien lenkkeilyt. 

Nyt sitten ulkoillaan ja touhutaan menetettyjen päivien edestä. Leo on ollut ihan ylikierroksilla maalle päästyään. Eilen tarkoin varjeltu salaisuus eli se, että piharakennuksessa on ulkosauna, paljastui Leo-eläimelle, kun se kuuli oven läpi löylyn sihinän. Se alkoi päivystää oven takana ja koska, se oli niin kiltisti, otettiin se hetkeksi saunaan. Sinne se sujahti, ylälauteille, kuten kotonakin. Mutta kun se joutui saunasta pois, se nosti niin kamalan metakan, että lopulta koko Leo oli vietävä pois paikalta. Kotona se tietää olevansa viimeinen saunoja ja osaa kärsivällisesti odottaa vuoroaan. Sama rutiini olisi pitänyt pitää täälläkin.

 Tänään Leo heräsi poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisen riehakkaana. Kun sen hampaista oli pelastettu useampi lasten pehmolelu ja yksi kuivakukka-asetelma, annettiin periksi ja lähdettiin aamulenkille. Lenkin jälkeen se oli itsekseen pihalla koko aamupäivän ja huvittuneena ikkunasta katsottiin, miten se juoksi taloa ympäri käpy suussaan. Sanni on myös saanut aikamoista höykytystä ja on Leo saanut senkin houkuteltua kirmailemaan. Päivällä lähdettiin katsomaan Kullasvuoren uutta näkötornia ja opittiin uusi asia: Leon pitää olla hihnassa näkötornien läheisyydessä. Se juoksi täyttä laukkaa tornille ja lähti kiipeämään ylös. Tuli sentään pois, kun huhuiltiin.

Kuviteltiin, että jos toinen viihdyttää koiria, niin toinen voi käydä tornissa, mutta jälleen Teppo sai sinne kaverin...

Olisihan se pitänyt tietää, ettei Leo voi vastustaa tuollaista houkutusta. Niin koirat joutuivat sitten hihnaan ja Tepolla oli pitelemistä, kun tuli minun vuoroni kiivetä ylös. Silloin nimittäin Sannillekin iski kauhea hinku perään.

Aika monta askellusta oli huipulle. Ei ihan koiranpentujen juttu.

Kannatti kiivetä!

Tänne on tultava uudestaan kesällä. Ihan mielettömän hienot maisemat!

Tornivierailun jälkeen ajeltiin Tarusjärvelle ja käveltiin lyhyt matka nuotiopaikalle syömään eväät. Paikan läpi kulkee samainen Ilvesvaellusreitti, joka viime kesänä käveltiin. Oli jännää nähdä sama maisema talvisena. Tai eihän nyt kyllä talvisuudesta voi puhuakaan, kun ei ole lunta ja on lämmintä viisi astetta.

Polttopuita  varten ei ollut kirvestä, vaan puut laitettiin terän päälle ja halottiin tuollaisella hassunnäköisellä moukarilla.

Ou nou! Sanni bongasi sulaa vettä ja oli täyttä päätä menossa uimaan! Tuosta olisi varmasti saanut "kylmänsaparon", joka on Tepon tädin keksimä nimitys vesihännälle.

On yksi keino houkutella Sanni pois vedestä: eväät. Kunnon retkeilytyyliin keitettiin kahvit pakissa.

Eväiden jälkeen menimme vielä uimahalliin rentoutumaan. Koirat tosin nukkuivat päiväunet autossa sillä aikaa. Ne olivatkin aika väsyksissä kaiken rymyämisen jälkeen. Voin lyödä vetoa, että Sanni olisi kyllä mieluusti ollut mukana polskimassa ja Leo olisi hoidellut sen saunomispuolen...

Sairas hiihtoloman aloitus

Hiihtoloma alkoi vähän sairaissa merkeissä. Koko viikon jatkunut kurkkukipu huipentui loman alun kunniaksi kuumeen nousuun. Haaveilin perjantaina, että Teppo veisi koko lauman lenkille, mutta hänpä saikin oksennustaudin. Koska itselläni on ollut vain pikkulämpöä niin olen ollut se, joka lastaa lauman autoon ja vie metsään juoksemaan. Kävinpä hoitamassa vielä nelituntisiksi venähtäneet epiksetkin tuomarin sihteerinä. 

Tytöt söpöinä.

Koirien kanssa on ollut kyllä tosi kivaa. Kaikista eniten Leolla, jolla leikkiseuraa on kaksin kappalein. Shira ystävällisesti taipui siihen, että nukutaan vähän pitempään. Maanantaina Shira palaa omaan kotiinsa ja me suuntaamme Padasjoelle loppulomaksi. Tässä vielä ulkoilukuvia.

Naurava collie. :)

Sannin vuoro paimentaa...

... nuorisoa nimittäin. Leon hyvä ystävä Shira tuli meille vähäksi aikaa hoitoon. Yllättävän rauhallinen tämä meitin nuoriso on sisätiloissa ollut. Ulkona juostaan ja painitaan senkin edestä. Shira on hirmu kiltti ja helppo hoidokki. Sopeutui oitis ja on ihan kuin oma koira. Ainoa erimielisyys meillä on siitä, on klo 6 aamu vai vielä yö. Jos saisin valita, en ikinä heräisi siihen aikaan, mutta Shirasta silloin on oikein oivallinen hetki aloittaa päivä. Ehkä saamme tulevien päivien aikana jonkinlaisen kompromissin aikaiseksi.

Sanni paimentaa riiviöitä. 

Ystävykset vetävät henkeä taustalla näkyvän käärmeen tappamisen jälkeen.

Jännät agilitytreenit ja muita kuulumisia

Ajattelin vähän päivittää meidän kuulumisia, niin voin vielä hetken luistaa noista työjutuista, mitkä odottavat kiltisti omissa pinoissaan tekijäänsä... Tultiin hetki sitten Sannin kanssa yksistä erikoisimmista agilitytreeneistä ikinä. Ratapohja oli sopivan mutkikas ilman kontaktiesteitä ja keppejä. Erikoisuutena oli, että lähdön jälkeen ei saanut sanoa mitään koko suorituksen aikana! Koiraa sai siis ohjata vain omalla liikkeellä. Vitsailin, että kotona varmaan tykättäisiin, jos tällaisia harjoitteita tekisin useamminkin. :D Se oli aika silmiä avaava treeni kyllä. Aluksi oli tosi vaikea olla hiljaa, mutta siihen tottui nopeasti. Töitä sai itse tehdä enemmän, että ajoitukset ja linjaukset olivat kohdillaan. Oli täysi yllätys, miten hyvin meillä kaikilla homma sujui. Ehkä eniten kummastutti, että koiraa voi lähettää irtoamaankin ilman "eteen"-huutoja. Ja nyt oli pakko liikkua suht hyvin, että koiran sai kääntymään haluttuihin suuntiin. Kauheasti olisi tehnyt mieli kehu- ja kannustushuutoja huutaa, mutta ei meillä kyllä vauhdissa näkynyt niidenkään puuttuminen ja maalissa sitten biletettiin senkin edestä. Kivaa, kun on tuollainen kouluttaja, joka pikkuisen työntää meitä joka kerran ulos omalta mukavuusalueelta, mutta pitää myös huolen, että tulee onnistumisia. Teimme radan ensin oman suunnitelmamme mukaan, sitten kouluttajan palautteesta opiksi ottaneena ja kolmannen kerran niin, että kaikki kriittiset kohdat piti ohjata jollain muulla tavalla, mitä oli aiemmilla kerroilla käyttänyt. Oli hyvä treeni, ei voi muuta sanoa. Sannissa näkyi se, että koko talvi on tehty 40cm rimoilla. Mitä enemmän se kävi kuumana, sitä enemmän niitä lenteli ihan huolimattomuudesta johtuen. Nyt kun ei ole kylmä, pitää jatkossa tehdä kisakorkeudella. Tällä hetkellä Sanni vetää sikeitä ja kauhea kolina kuuluu, kun se unissaan paukuttaa häntää lattiaan. Se usein treenien jälkeen (ja aina, kun on ollut äitini luona) näkee ilmeisesti siitä unta, kun pitää häntää noin kovasti heiluttaa.

 

Leokin oli mukana, kun oli niin lämmin, että tarkeni hyvin autossa. Se sai olla alkulämmittelylenkin mukana ja agitreenin jälkeen se sai leikittää 4kk vanhaa australianpaimenkoiraa, joka oli kyllä syötävän suloinen karvakorvineen. Leo on ihana, kun se osaa olla todella nätisti pienempien kanssa ja jos toinen vähänkin aristelee, se on entistä hellävaraisempi. Leo on huipputyyppi senkin puoleen, että se tulee luo kutsuttaessa heti, vaikka olisi muitakin koiria paikalla. Nytkin ohitse meni lämppälenkillä olevia koiria, joiden luo se olisi kauheasti halunnut, mutta kääntyi aina heti ympäri, kun kutsun kuuli. Leolla oli tänään jälkimmäinen osa pentutokoa ja se oli kyllä täyden kympin oppilas. Sen innokkuus ja hieno kontakti häiriöstä huolimatta teki jälleen vaikutuksen. Sen kanssa on ihana tehdä ja siitä näkee, että tunne on molemmin puolinen. Meillä on loistava pohja jo nyt rakennettu tulevaa harrastuselämää ajatellen, mikä tekee kyllä minut tosi onnelliseksi. Ehkä se joskus sitten kantaa hedelmää tuolla siviilipuolellakin. Leo on tosi kiltti ja hyväkäytöksinen, kun ollaan kahdestaan, mutta Sannin seurassa ihan kuin eri tyyppi edelleen. Eli siinä on kyllä rutkasti tekemistä vielä. Homman nimi on se, että Sanni reagoi vastaantuleviin koiriin. Ei hauku eikä säntäile, mutta osoittaa lieviä hermoilun merkkejä. Leo provosoituu niistä ja osoittaa noh, sanotaan vaikka niin, että vähän vähemmän hienovaraisia merkkejä... :D En oikein keksi muuta toimivaa ratkaisua kuin erikseen lenkittäminen. Ja jos ovat yhdessä, keskityn Sanniin ja palkkaan sitä. Näin Leo aika pian luovuttaa ja kiinnostuu siitä, miksi Sanni saa nameja ja hän ei. Mutta oishan se kiva, jos se alkusingahtelu ja haukkuminen jäisivät kokonaan pois.

Leo kävi reilu viikko sitten siellä fysioterapeutin vastaanotolla ja sillä ressulla oli pahasti jumissa takaosa. Oikealle puolella oli epäilys törmäyksen tms aiheuttamasta vammasta, joka on johtanut sitten jumeihin. Saatiin myös sapiskaa liikunnan määrästä, joka on kuulemma aivan liikaa näin nuorelle. Nyt ollaan yritetty sitä vähentää, mutta Leo kyllä sujuvasti liikuttaa itseään senkin edestä pihalla ja sisälläkin välillä. Hieronta auttoi ja näkyi eniten siinä, että Leo alkoi taas venytellä myös takajalkoja. Alunperin huomasin, että jotain on vialla siitä, että se vältteli istumista, sen oikea takajalka vapisi välillä sen seistessä ja se tosiaan venytteli lähinnä vain etupäätä. Nämä kaikki oireet katosivat käynnin jälkeen ja ravissa koivet ojentuvat paremmin. Jotain saattoi vielä jäädä viime kerrasta ja siksi meillä on parin viikon päästä toinen käynti sovittuna. Leo ei ollut moksiskaan, vaikka lihakset käsiteltiin pöydällä, johon se piti vääntää kyljelleen makaamaan ja kipeitähän ne paikat oli. Hoidon jälkeen se tepasteli ympäri huonetta, pusutteli hierojansa ja kiipesi sitten itse takaisin pöydälle. Se myös kerkesi livahtamaan viereiseen huoneeseen ja löytyi vesiterapia-altaasta! Sieltä se katsoi häntää heiluttaen pleksilasin läpi ja tuntui sanovan, että juoksumatto käyntiin nyt! Se on aika uskomaton pentu. Uskomattomia on nuo sen harrastuksetkin. Viime aikoina suurinta hupia on ollut wc-paperirullien pölliminen telineistään ja sitten niiden auki rullaaminen eteiseen tai olkkariin. Tämä näky on vastassa joka päivä, jolloin paperit unohtuu nostaa pois sen ulottuvilta. Yhtenä päivänä se oli eteisessä vastassa musta samettinen käsilaukku suussa. Sopihan se Leon väreihin joo, mutta nyt siltä on viety pohja pois ihan kirjaimellisesti. Taloa ei sentään ole enää yritetty polttaa, joten olkaamme iloisia. :)

Nyt meillä on jännä viikko tulossa, kun Leon hyvä ystävä Shira-collie tulee meille keskiviikosta alkaen hoitolapseksi.

Keppitreeniä ja riekkumista

Sannilla oli tänään agitreeneissä erityisteemana kepit. Enpä ois vielä aamulla uskonut, että voin helposti leikata sekä keppien edessä, että takana ja Sanni hoitaa silti ne loppuun kunnialla. Myös leijeröinti keppien suuntaisen putken takaa onnistui ja Sanni myös haki kepit, vaikka putket on sille kuin magneetteja. Missä vaiheessa siitä on tullut noin taitava? Ja milloin itse tajuan sen? Tulevalle kisakaudelle teen ehdottomasti lupauksen, että luotan siihen ja annan sen tehdä itsenäisen keppisuorituksen. Se kun ei tarvitse minua kepeillä yhtään mihinkään ja aina sinne pitää silti itsensä tunkea... Sannilla oli ihan hillitön vauhti taas päällä, en ymmärrä mistä se ammentaa energiansa... Se teki eilen kohtalaisen pitkän, mutta rauhallisen hiihtolenkin jäällä Tepon kanssa. Nyt pitää huomenna pitää palautumispäivä luun kaluamisen merkeissä.

Sen riekkumispuolen hoisi Leo. Käytiin kirmailemassa jäällä papillonystäviemme Miksun ja Urpon sekä uuden tuttavuuden islanninlammaskoira Ticon (9kk) kanssa. Kivaa oli ja omaa mieltä lämmitti myös Leon kiltteys. Vaikka tulee vastaan muita ulkoilijoita koirineen, Leo tulee aina, kun sitä kutsuu.

Koko sakki onnistui vangita yhteen kuvaan.

Ja tässä vähän lähiottelua Ticon kanssa.

Laumaeläimet

Tänään ulkoiltiin pitkästä aikaa isolla porukalla. Kivaa oli ja kotona nyt mukavan raukea collie.

Kaukaisuudessa Lilli-lapinkoira, Shira, Kuru-kelpie, Leo ja Bella.

Hihnassa kävelyn haasteita. Se ei koko ajan mennyt ihan näin hyvin. ;)

Miksi nuo mustat on pakkautuneet yhteen?

Onneksi on joku, kuka huolehtii, että avain pysyy tallessa. Itseltänihän ne tunnetusti tuppaavat aina välillä hukkumaan.