Sanni säheltäjä

Sannin murtunut nikama luutui ja se sai kontrollikäynnin jälkeen luvan alkaa lenkkeillä taas vapaana. Kuusi viikkoa meni koko haaverin parantumiseen ja näihin päiviin asti on pitänyt varjella Sannia murtumakohtaan tulevilta iskuilta. Sen lantion alueen välilevyt alkavat olla siinä kunnossa muutenkin, että varovainen saa toki olla jatkossakin. Koirat saavat touhuta yhdessä, mutta liian rajut painit ja törmäilyt on kielletty. Fyssarilla Sanni sai perusteellisen hieronnan ja me ohjeita, millä saadaan se pidettyä vetreänä ja palauteltua lihaksia. Kolmen viikon liikkumattomuus näkyy kyllä kropassa ja Sannin energiatasossa...

Sanni ehti säheltämään jo uudenkin lääkärireissun verran. Mies jätti komeroon muovikassissa jouluostoksia mielestään koiraturvalliseen paikkaan. Mutta Sannia ei paljon kaapin ovet pidättele ja se ylettyy uskomattoman korkealle, jos kyse on herkuista. Tällä kertaa sen kitaan päätyi Fazerin sininen konvehtirasia papereineen, Budapest konvehtirasia papereineen, yksi rasia vihreitä kuulia (marmeladia) ja puolikas Hulk-naamari. 

Pallokalaa muistuttava Sanni vietiin päivystykseen, jossa sen mahasta otettiin röntgenkuva. Sanni itse oli oikein hyväntuulinen ja etsi lattioilta mahdollisesti sinne pudonneita nameja. Ennen lääkkeellistä oksetusta sille tarjoiltiin vielä koiranruokaa, jonka se söi niin ahneesti, että hoitajaa nauratti. Sitten se oksensi täysin käsittämättömän kasan suklaata, vihreitä kuulia ja niitä konvehtien käärinpapereita. Oli onni, että mitään ei ollut ehtinyt ohutsuolen puolelle ja kaikki saatiin ulos. Lopuksi Sanni nesteytettiin ja sitten se pääsi kotiin. Illalla sillä oli taas kiljuva nälkä ja se oli toipuneen oloinen muutenkin. Yhden kerran tuon tapauksen jälkeen Sanni on ratsannut saman kaapin yksinollessaan ja mättänyt hyllyiltä tavarat lattialle. Mutta nykyisin meidän talon herkut on niin korkealla, ettei Sanni yllä sinne ilman tikkaita.

Huonoja uutisia ja Leon tokotulos

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Sannilla on selässä murtuma. Itse asiassa kyse on viidennestä häntänikamasta, joka on ristiluun takana, ei varsinaisessa häntäosassa. Onnettomuus sattui, kun koirat juoksivat rinnakkain ja huusin Sannia. Se kääntyi rajusti kohti minua, jolloin Leo ei ehtinyt reagoida ja törmäsi täysiä päin mutkalle taipunutta Sannia. Heti törmäyksen jälkeen häntä oli epätavallisen voimaton ja Sanni jäykkä. Pistettiin se lepoon ja kipulääkekuurille. Se tuntui paranevan levossa muutamassa päivässä ja sen aisoissa pitäminen alkoi olla hankalaa. Kun uskallettiin antaa sen liikkua enemmän, kipuoireet palasivat. Niinpä veimme Sannin Kouvolaan Kestin tutkittavaksi. CT-kuva paljasti murtuman nikamassa ja Sannilla on menossa tuskallinen kolmen viikon pakkolepo häkissä kontrollikäyntiin asti. Kaikkea liikkumista pitää välttää, samoin hännän heilumista, koska se liikuttaa murtumakohtaa. Flatin häntää ei pysäytä mikään ja täytyy vain toivoa, että luutuminen edistyy tästä huolimatta.

Sannin tylsyyttä pyritään helpottamaan järjestämällä sille kaikenlaista pientä tekemistä. Ruoat se syö kongista, osan jäädytettynä. Jäiset putkiluut ovat pitkäkestoista viihdykettä. Älypelejä pelaillaan monta kertaa päivässä ja on harjoiteltu pieniä aktivointitemppuja. Silti aika tuntuu kohtuuttoman pitkältä ja Sanni on tikahtua energiaansa. Se pyrkii hyppimään ja juoksemaan heti, kun tilaisuus koittaa. Itsellä on eläinrääkkääjä olo, kun joutuu sitä rajoittamaan. Kuvaus paljasti, että lannerangan välilevyissä on kalkkeutumista, jonka takia selkä ei jousta. Joudumme jatkossakin varomaan, ettei Sanni saa isoja kolhuja ja koirien väliset liian rajut leikit pitää kieltää.

Leonkin elämä on tylsää, kun joutuu olemaan erossa kaveristaan. Ilmoittautuminen tokokokeeseen kummasti motivoi treenaamaan, joten pelkkää hiljaiseloa ei olla vietetty. Toinen tokokoe alkoi ihan yhtä katastrofaalisesti kuin ensimmäinenkin. Ensinnäkin kengästä irtosi pohja ja jouduin tuunaamaan sen jeesusteipillä. Toiseksi Leo bongasi juoksunartun hajut ja piipitti suu vaahdossa silmät lasittuneina, kun siihen yritti saada kontaktia. Koe meni kuitenkin seuraamista lukuunottamatta ihmeen hyvin ja kenkäkin kesti kasassa.

Lappeenranta 1.11.2015 (Harri Laisi)

Paikkamakuu: 8 
Seuraaminen: 7
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Noutokapulan pito: 9,5
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 8
Kokonaisvaikutus 8,5
175 pistettä ja 1-tulos 

Ja tässä selostus, miten meni noin omasta (ja tuomarin) mielestä.

Paikkiksen alussa Leo oli ihan kuutamolla ja vieruskaveri oli rauhaton. Sanoin käskyt tosi tiukasti ja painostavasti. Se ei kertaakaan irrottanut miusta silmiään, mutta ei myöskään noussut perusasentoon vielä toisestakaan käskystä.

Seuraamisessa vasten nojaaminen ja painaminen meni ihan nextille levelille. Se myös vinkui ja edisti. Mitään muuta hyvää ei oo sanottavaa kuin kontakti. Tuomari sanoi, että kauhulla katsoi, kaadunko. Ja ei ollut kuulemma mitään epäselvää, kumpi ohjasi ja ketä. Seuruu parani, kun tuuppasin ihan kunnolla Leoa ja kävelin kiintopisteen avulla välittämättä, että tönin sitä joka askeleella. Siinäkin Leo oli ihan liian kiinni jalassa. Sain asiallisen huomautuksen, että koiran ja ohjaajan välillä kuuluu olla pieni rako.

Maahanmeno, luoksetulo ja kaukot onnistuivat hyvin. Luoksetulossa tuli kuulemma liian kiinni minuun, mutta ei kerrankin törmännyt.

Kapulan pidossa puolen pisteen vähennys tuli siitä, että Leo tarttuu liian innokkaasti ja nopeasti kapulaan. Piti kuitenkin nätisti, kuten aina.

Estehypyssä jäin ihan liian lähelle lähintä merkkiä ja sillä vauhdilla, millä Leo tuli, oli törmäys väistämätön... Ei kovin paha kuitenkaan.

Kokonaisvaikutus: Leo keskittyi nyt minuun täysin. Ei ollut sitä hämmennystä kuin ekoissa kokeissa. Se ei haukkunut kertaakaan, mutta liikkeiden välissä ja vähän seuraamisessakin vinkui. Etenkin aina uuden liikkeen perusasentoa otettaessa se oli rauhaton. Tuomari kehui Leon intoa ja yhteistyötä. Vähennyksiä kokonaisvaikutukseen aiheutti epätarkkuudet liikkeiden aloituksissa, joka meni kyllä omaan piikkiini, tietty rauhattomuus vinkumisineen ja liikaa kuulemma taputtelin ja kehuin liikkeiden välillä. Täytyy muistaa olla hillitympi ensi kerralla. Toivottavasti viimeinen 1-tulos saadaan tämän vuoden puolella ja voimme keskittyä treenaamiseen talvikaudella. 

Syysloma ja näyttelykuulumisia

Syysloman alku meni luonnonläheisesti Päijänteen kauniissa maisemissa. Sanni sopi sinne hyvin, oli nimittäin trimmauksen jäljiltä todella kaunis itsekin.

Käytiin patikoimassa Päijänteen kansallispuistossa ja todettiin moneen kertaan, että kyllä syksykin on ihana vuodenaika! Niin värikästä ja tällä viikolla vielä saatiin joka päivä nauttia auringosta.

Kaverukset hetken rauhallisesti. Leo löysi retkellä osittain maatuneet banaaninkuoret ja siitäkös se hepulin sai! Sannikin osallistui juoksuralliin.

Tuossa kypsyy meidän terveellinen välipala. :)

Kävin myös juoksulenkillä Leon kanssa ja yhtenä päivänä juotiin kahvit kodalla isommalla porukalla.

Savusauna vai kota?

Uljas Leo upeissa maisemissa.

Puolet viikosta vierähti Virossa. Reissuun sisältyi pieni kylpyläloma ja pitkiä kävelyretkiä merenrannalla. Lauantaina kävimme Rakveren koiranäyttelyissä, joka menikin erinomaisesti molempien osalta. Leo oli rotunsa paras ja sai toisen sertinsä Virosta. Sanni oli VET-ROP ja myös rotunsa paras! Oli iso yllätys, että sijoittui ROP-kehässä ohi puolta nuoremman rotukaverinsa. Näyttelyistä löytyi kivoja juttuja myös "oikeita" lajeja ajatellen. Etenkin karvalelu, jossa on päässä pallo, oli Leosta hulvattoman hauska!

Viimeinen yö meni Tallinnassa, joka tarjosi meille melkoisen hienon auringonlaskun. Oli hyvä loma!

Leon eka tokokoe ja Sannin supermummoilua

Sanni täytti 9 vuotta 19.9. Syntymäpäivää vietettiin iloisissa merkeissä, eikä ikä ainakaan vielä näy supermummomme keppivalinnoissa. Toivon niin kovin, että saisimme pitää Sannin luonamme terveenä vielä monen monta vuotta.

Ei Sannia voi millään mieltää veteraaniksi, vaikka joitakin ikääntymisen merkkejä jo onkin havaittavissa. Se on edelleen täynnä energiaa ja kevyesti pyörittelee Leoa painin melskeessä silloin, kun niin haluaa. Eniten pelottaa kuulla saman vuosikerran flattien siirtymisestä sateenkaarisillalle. Se riipaisee joka kerran pahasti. Sanni on menettänyt tänä syksynä kolme sisarusta ja ne uutiset ovat tuntuneet kaikista kauheimmilta. Mutta nyt keskitytään vain iloitsemaan kaikista yhteisistä päivistä, eikä tuhlata aikaa suremalla elämän rajallisuutta. Hassua, ettei minulla ikinä ole ollut mitään ikäkriisiä omasta vanhenemisesta, mutta koirien vanheneminen kyllä välillä ahdistaa enemmän, kuin sen varmaan kuuluisi.

Leo kävi korkkaamassa tottelevaisuuskokeet Lappeenrannassa 13.9. Mikäänhän ei mennyt niin hyvin kuin treeneissä, mikä nyt sinällään ei ollut yllätys. Jo koeaamu oli varsinaista säätämistä. Leo ui kamalassa sinilevälautassa ja piti tuoda pesun kautta koepaikalle. Siellä yhtäkkiä avointa luokkaa seuratessa tajusin, että kisakirja ja muut paperit jäivät kotiin. Kun ne oli hirveällä kiireellä haettu, alkoi operaatio sirun luku, joka ei ollutkaan läpihuutojuttu. Koira käytiin kauttaaltaan läpi moneen kertaan ja välillä testattiin laitteen toimivuus muilla koirilla, mutta siru vain pysytteli piilossa.

Alkoi jo usko loppua sekä Leolta että itseltäni, mutta viimein siru onneksi löytyi.

Liikkeet aloitettiin paikkamakuulla, josta saimme 9. Varmaan käännyin käskyn annossa liikaa kohti koiraa.

Leo makasi kuin patsas ja tuijotti minua koko ajan.

Yksilöliikkeissä voin Leon osalta olla tyytyväinen seuraamiseen. Kontakti ei pudonnut kertaakaan ja se oli täysillä mukana. Sanomista tuli painamisesta ja ihan aiheesta. Nyt olin ennen omaa vuoroa seuruuttanut sitä niin paljon hallin pihalla (jälkiviisaana ajateltuna vähän liikaakin), että isoimmat höyryt jäivät sinne. Itse sen sijaan lähdin liikkeelle jo liikkurin sanoessa "liike alkaa". Ja kävelin niin vinoon, että seinään törmääminen ei ollut kaukana. :D Käännökset olivat ihan hirveitä. Joskus ne osattiin, mutta nyt niissä näyttäisi olevan vähän työstämisen varaa. Seuraamisesta 8.

Luoksetulon ja hypyn loppuasento oli ihan Leon omaa improvisointia. Meidän törmäämisongelman takia vaihtelin treeneistä toiseen, pyydänkö eteen vai suoraan sivulle. Leo ei oikein tiennyt kummin ollaan tekemässä. Maahanmenon yhteydessä Leo päätti avata sanaisen arkkunsa ja taisi protestoida koko liikkeen olemassa oloa. Itselleni jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen, miten tuomari oli polvillaan maassa palatessani koiran luo. Halusi nähdä, onko kyynärpäät maassa. Liikkeiden vajaus etenkin perusasentoon nousussa yllätti. Sellaista ei ole ollut treeneissä. Ja Kaukojen asennonvaihdot eivät myöskään olleet ihan niin teräviä, mihin on totuttu. Kapulan pidosta saatiin 10, mutta se on alusta asti ollut vahva liike Leolla. Lopullinen saldo oli 169 pistettä eli 1-tulos. Tyytyväinen saa siis olla! Mutta selkeesti meille ei ole haitaksi kisakokemus, joten pysyttelemme vielä alokasluokassa. Liikkeet tosin avoimessa on houkuttelevampia niin itselle kuin Leollekin. Olemme ilmoittautuneet kolmeen kokeeseen (Imatra, Savonlinna ja Varkaus), mutta kaikki niistä on peruttu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt on sitten jäänyt treenaaminenkin vähälle. 

Kaikista kuvista ja linkin takaa aukeavasta videosta olen hirmuisen kiitollinen Päivi Aholalle. On kullanarvoista saada pysyvä muisto ekoista kokeista Leo-eläimen kanssa.

https://youtu.be/Gxj9LNuO6Ls

Loppuun vielä kuva tyytyväisestä Leosta hoitokoiramme Maian kanssa.

Hiljaiselo loppukoon

Blogin päivitys on näköjään jämähtänyt kesäloman loputtua. Elämä onkin ollut aika hektistä viime viikot. Valitettavasti ei kylläkään koiraharrastusten osalta. Leo on painiskellut lihasjumitusten ja aristavien polkuanturoiden kanssa ja meidän harrastukset ovat rajoittuneet enimmäkseen fyssarikäynteihin ja ihan peruslenkkeilyyn. Haluja olisi kyllä paljon enempään... Toivottavasti syksyn kuluessa pääsemme takaisin agilityn ja hakuilun pariin. Tokoiltu ollaan aina välillä ja Leolla onkin tulevana viikonloppuna elämänsä ensimmäiset tottelevaisuuskokeet. 

Näyttelyissä tuli käytyä loppukesästä peräti kolme kertaa. 

Mikkelin näyttelyissä haikailin lähinnä viereiselle kentälle, jossa oli agilitykisat menossa. Onneksi hyvässä seurassa ja auringonpaisteessa näyttelyissäkin oli ihan kivaa. Kotiinviemisinä varaserti, joten ei ne huonosti menneet. :) Tuomari Paula Rekiranta:"Tyypiltään erinomainen maskuliininen uros. Pitkä urosmainen pää. Kuononselkä voisi olla suorempi. Hyvä ilme ja korvat. Hyvä eturinta. Hieman suora olkavarsi. Hieman jyrkkä lantio ja reisi voisi olla leveämpi. Hyvä luusto ja käpälät. Liikkuu vaivattomasti erinomaisella askeleella. Ylälinja voisi olla tiiviimpi liikkeessä." ERI SA AVO2 PU3 VARASERT

Elokuun toisena päivänä kävimme Luumäellä ja sillä kertaa Leo oli Erittäin Hyvä. 

Tuomari Tuula Savolainen: "2v uros, hyvät mittasuhteet, tiivis kokonaisuus. Kaunis ylälinja, hyvä pään pituus, kyömy kuono, kevyehkö alaleuka, hyvät tummat silmät, hyväasentoiset korvat, hyvä eturinta, tilava runko. Kapeahko jyrkkä lantio ja suorahkot olkavarret. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Etuliikkeet kyynärpäistä löysät. Hyvä sivuaskel. Hyvä karva. Hyvin esitetty." EH 

Näyttelymaratonin päätti Mäntyharjun ryhmänäyttelyreissu, joka kyllä hauskana retkenä hyvässä seurassa oli tosi onnistunut, vaikka ei tuloksilla niin juhlittukaan. Tuomarina oli Jaana Hartus ja hyvin tiukkaa linjaa piti kaikissa arvostelemissaan roduissa. Leo" Hyväntyyppinen keskivahva keskikokoa pienempi uros. Hyvä ylälinja ja täyteläinen runko. Voimakas kiilamainen pää, jossa ylälinja voisi olla tasaisempi. Oikein taittuneet korvat. Erinomainen lihaskunto. Liikkeessä askelmittaa saisi olla enemmän. Toivoisin selkeästi reilummat etukulmaukset" H

Mäntyharjulla oli Sannikin mukana ja ERInomaisesti se veteraanikehässä edustikin.

"Keskikokoa hieman kookkaampi erinomaista tyyppiä oleva linjakas narttu. Hyvä täyteläinen runko. Riittävä raajakorkeus. Hyvä pää, jossa kuono voisi olla pitempi. Riittävä askelmitta. Ylälinjassa pehmeyttä liikkeessä." ERI VET 2

Kesäloman viimeiseksi viikoksi saatiin hartaasti odotettu vieras. Kummipoika Jan tuli Lontoosta ilahduttamaan meitä muutamaksi päiväksi.
 

Käytiin ihmettelemässä Imatran koskea.

Lenkkeiltiin ja vietettiin aikaa Saimaalla. Oli tosi mukavaa!

Koko elokuu oikeastaan "asuttiin" rannalla tai vedessä ja iloittiin siitä, että kesä tuli sittenkin.

Vaikka on syksyssäkin puolensa. Voi polttaa kynttilöitä ja käpertyä sohvalle peiton alle. Syksyinen luonto on värikäs ja ilma ihanan raikas. Koirien kanssa harrastaminen helpottuu, kun ei tarvitse koko ajan huolehtia, tuleeko niille liian kuuma.

Liebster Award

Kiitos haasteesta Sanni! 

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haastajan kysymykset:

1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?

Sanni tuli, koska se on Sanni. :) Siinä ei ratkaissut rotu, vaan yksilö. Sk collie oli todella pitkän ajan haaveen tulos. Syitä rotuvalintaan oli koko, lyhyt turkki, monipuolisuus harrastuskoirana ja hyvä terveystilanne.

2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?

Sanni: ravintola-alalla tai kilpauimari

Leo: nuohooja, koska korkeat paikat vetävät sitä puoleensa tai kaivinkoneen kuljettaja. Ehkä myös löytöretkeilijän ura sopisi sille.

3. Mitä koirasi syö?

Sanni: ihan mitä vain!

Leo: kuivaruokaa (Britcare), lihaa, luita, puuroa, raejuustoa...

4. Koirasi hassuin tapa?

Sanni: kun flatti ilostuu, sen on pakko saada ottaa jotain suuhunsa. Ja Sannin taipumus heittäytyä täysin rennoksi lötköpötköksi, kun sitä rapsuttaa. Sitä voi silloin venyttää ja vanuttaa ja se on täysin hervoton. :D 

Leo: saunominen ja sen säännöllisesti toteuttama pikkujekku eli wc-paperin keriminen auki rullasta (se on tosin myös ärsyttävä tapa)

5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?

Sanni: kyllä mieleenjäävin oli tokon voittajaluokasta saatu 1-tulos ja erityisesti se, miten iloisesti ja innokkaasti Sanni sen veti läpi. Myös lukuisat kerrat, jolloin se on seurannut katkeamattomalla kontaktilla, vaikka vieressä on tapahtunut jotain todella häiritsevää.

Leo: monesti salaa kotona, kun olen hämmästynyt, miten nopeasti se oppii uuden asian ja treeneissä sen innosta tehdä

6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? (Tää oli mun mielestä niin hyvä kysymys, et pistän eteenpäin :D)

Sanni: iloinen, touhukas, AHNE, hellyydenkipeä, omistautuva

Leo: kiihkeä, vilkas, kekseliäs, hassu, herkkä

7. Oletko koskaan harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?

En ole ikinä harkinnut!

8. Rotusi plussat ja miinukset?

Flatti: plussaa: rohkeus, vilkkaus, sinnikkyys, iloisuus ja ystävällisyys, rasittavaa: ahneus ja toisinaan liiallinen vöyhkääminen

Sk collie: terveys, monipuolisuus (harrastus- ja perhekoira), nokkeluus, huonoja puolia ohjaajapehmeys, puutteet hermorakenteessa ja rakenteellisesti mm. usein liian suora olkavarsi ja heikko alaleuka

9. Suloisin pentukuva koirastasi?

Valitettavasti en tuntenut Sannia näin pienenä, mutta se on ollut syötävän suloinen! <3

Leosta on valtavasti kuvia, mutta nyt laiskuuden iskiessä arvon vain tähän yhden. Kaikki pentuajan kuvat ovat suloisia.

10. Pelkääkö koirasi jotain?

Sanni: Ei. Maanalaisista paikoista se ei pidä, mutta seuraa kyllä minua sinnekin.

Leo: Eniten on kammoksunut olla autossa, jos ajaa uurretun keskilinjan yli ja kuuluu inhottava ääni (pelkonsa kullakin...) Se pelkäsi myös rakettipelästyksen jäljiltä rätisevää tulta jonkun aikaa, mutta se pelko on jo mennyt ohi.

 
11. Jos et saisi ottaa enää samanrotuista koiraa, minkä rodun valitsisit ja miksi?

Hmm... Vaikea! Ehkä lk hollanninpaimenkoiran tai groenendaelin. Niistä olen molemmista joskus haaveillut. Myöskään BC tai kelpie eivät ole täysin poissuljettuja.

Haastan seuraavat blogit: Eedla, Team Vallattomat, Waarallista Nemoa Näillä blogeilla on varmasti annettavaa, vaikka ei olisi "oman rodun" blogi. Olisin halunnut antaa haasteen vielä monelle muullekin, mutta kiitos tökkivän ohjelman en jaksa taistella linkkien lisäämisen kanssa. Pidätän oikeuden haastaa lisää blogeja myöhemmin. ;) 

Kysymykset haastetuille:

1. Jos saisit muuttaa yhden asian rodussasi, mikä se olisi?

2. Mitä piirteitä arvostat koirassasi eniten?

3. Oletko kohdannut ennakkoluuloja/stereotypioita koirasi rotuun liittyen? Millaisia?

4. Mikä on suurin Ahaa-oivalluksesi koiran kouluttamiseen liittyen?

5. Mitä nykyinen koirasi on opettanut sinulle koirien käyttäytymisestä tai niiden oppimisesta?

6. Mitä tavoitteita sinulla on nykyisen koirasi/koiriesi kanssa?

7. Jos saisit muuttaa jotakin itsessäsi koiranohjaajana, mitä se olisi?

8. Miten ruokit koirasi?

9. Kumpi sopii sinulle paremmin, uros vai narttu ja miksi? 

10. Kerro jokin hauska edesottamus, mitä koirasi on tehnyt. 

11. Milloin koirasi on kaikkein onnellisin?

Hyvää syntymäpäivää Leo!

Uskomatonta, mutta meidän pikku-Leo täyttää tänään 2 vuotta! Aamulenkki käveltiin (kuten niin monet lenkit tänä kesänä) vesisateessa. 

2-vuotias Leo-eläin

Miehen ikään tulemista Leo juhli kunnon kaivannolla, juoksemalla hepulijuoksua Sannin kanssa (niin, että sai taas pelätä) ja tietysti kunnon painilla.

Sannikin oli sen näköinen, että juhlittu on. :D 

Kotona postilaatikossa odotti kortti ja pussillinen siankorvia. Kiva yllätys, Leo kiittää muistamisesta.

Viime päivityksessä mainittu koirahoitolakeikka Honkarannan tassunjälki -hoitolassa meni tosi hyvin. Kumpikaan ei huudellut perään eikä koko aikana. Hoitaja-Hanne oli todella ihana ja selvästi synkkasi hyvin koirien kanssa. Sannin ainoa eroahdistusoire oli, ettei mielellään lähtenyt lenkille omien tavaroiden luota, mutta osasi kyllä arvostaa uimaan pääsyä hellepäivänä. Leo oli ihan rauhallisesti, mutta se oli päättänyt olla nälkä- ja juomalakossa. Sen verran stressasi pikkucollieta. Joikin sitten kotiin (mökille) päästyään kirjaimellisesti puoli ämpärillistä. Varmaan olisi ruoka- ja juomatarjoilu alkanut kelvata, jos olisivat olleet pitempään.

Kävimme Leon kanssa treenaamassa IPKY:läisten kanssa hakua ihan rajan tuntumassa, jossa liikkuminen on luvanvaraista. Hiukan kuumotti ajatus, että Leo lähtee jonkun jäniksen matkassa naapurimaan puolelle. Leo ei ollut hakuillut sitten toukokuun lopun, joten ei oikein tiennyt itse, missä mennään. Oli vielä uudet ihmiset ja vieras maasto, jotka kylläkään eivät Leolle taida olla merkityksellisiä asioita. Ensimmänen maalimies otettiin pienellä ääniavulla ja kolme muuta pimeinä ilman mitään kommervenkkejä. Ja kentälle mennessä otettiin ekan kerran hallinta mukaan ja ilmoittautuminen. Pistot olivat todella suoria ja hyviä! Leo oli tapansa mukaan erittäin motivoitunut, mutta ei rauhaton eikä äännellyt. Ilmaisut olivat yhtä varmoja kuin sillä yleensäkin on. Kiintorullaan voisimme siirtyä ja pitäsikin. Viimeinen ukko oli 1,5m syvässä kuopassa oksista tehdyn katon alla piilossa. Siinä sai Leo tehdä tosiaan töitä, että löysi hänet. Sillä ei ole ollut vastaavaa ja olin enemmän kuin tyytyväinen suoriutumiseen. Saatiin hyviä vinkkejä myös mein ongelmaan eli siihen, että Leo juoksee suoraan piilolta keskilinjalle samoja jälkiä kuin on mennyt, eikä viistosti eteenpäin. Oli kaikin puolin hyvät treenit ja kannatti niiden takia ajaa naapurikaupunkiin. Varmasti mennään toistekin.

Viikonloppu meni tiiviisti kehäsihteerinä ym. talkoohommissa tokon piirinmestaruus- ja seuranmestaruuskisoissa. Hiukan kauhistuin paikkamakuita ALO- ja AVO-luokissa. Turhan moni lähti paikoiltaan ja olin iloinen, etten osallistunut Leon kanssa. Sille olisi kyllä ollut liian paljon häiriötä. Mutta mahtui viikonloppuun myös upeita onnistumisia tutuille koirille, joiden suoritukset oli mukavaa nähdä kerrankin rauhassa, kun ei itse ollut kisaamassa. Tuli myös sovittua treenejä, joten eiköhän sitä syksyn aikana pääse itsekin vielä kehään. Sannin kanssa ollaan paria uutta juttua aloitettu treenaamaan pitäen silmällä uutta EVL:aa ja Leon kanssa tarvitaan PALJON häiriötreenejä. Kokeiltiin pitkästä aikaa Leon kanssa merkille lähettämistä ja tunnistusnoutoa, hyvin on edelleen hallussa. Uutena juttuna kokeiltiin uuden AVO-luokan  kartion kiertoa ja sehän oli helppo juttu agilitykoiralle. Haaste onkin "vain" saada nyt sitä häiriön sietoa. Agility on jäänyt lähes olemattomiin. Ehdittiin aloittaa keppien opiskelu 2x2 -menetelmällä, mutta siitä ei ole paljon kerrottavaa... :D Ei todellakaan mennyt niin kuin pitäisi ja keskeytyi nyt viikoksi ennen kuin alkoikaan. Toivottavasti tsempataan vähän paremmin, kun aloitetaan uudestaan. Hyviä ja nopeita(!!!) keinuja Leo kävi treeneissä tekemässä. Se oli kyllä helppo este opetella meille, kun puomin alastulo on ollut hallussa ja Leo selkeesti tykkää keinusta. Se on yksi suosikkieste, jonne herra karkaa, jos treeneissä on tylsä hetki...

Collieiden erikoisnäyttely ja yleistä chillailua

Kesälomamatkan jälkeen ei olla ihmeitä tehty. Ollaan vain nautittu lomasta ja elämästä ilman aikatauluja. Leo kävi kokeilemassa speedrace-kisoja, mutta otti homman vähän turhan tosissaan. Se ei jäänyt voittajasta montaa sekunnin kymmenesosaa, mutta kaatui ikävännäköisesti maalissa. Ei hiljentänyt yhtään ennen lelua, vaan löi täydestä vauhdista liinat kiinni arvattavin seurauksin. Jos ikinä enää moiseen uskaltaudutaan, täytyy miettiä tarkasti turvallinen pysähtyminen.

Kuvasta kiitos Jasmin Pyykölle.

Kesäkuun lopussa suunnattiin Luumäelle collieiden erikoisnäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu 58 sileäkarvaista collieta. Tutunkuuloista haukahtelua kuului sieltä täältä. Nähtiin paljon tuttuja, niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kivointa oli nähdä Koiruus-kavereita Lolaa ja Lennua sekä pitkästä aikaa Eedlaa sekä omistajia tietysti. Mike Vincent oli erittäin perusteellinen tuomari ja kävi koirat sentti sentiltä läpi. Kivaa, että erkkarista sai arvostelun, johon on panostettu. Urosten nuorten luokan ajan satoi oikein kunnolla, kuinkas muuten, mutta sen jälkeen aurinko alkoi paistaa.

Litimärkä näyttelytähtemme. Kiitos kovasti Katjalle kuvasta.

Leo oli esiintymistuulella ja jaksoi seistä pönöttää tosi hienosti sateesta välittämättä. Se sai huippuarvostelun, jossa ei ollut mitään "muttia":

"Very smart tricolor, presents a very pleasing outline, first class head, well arched muscular neck, excellent shoulders, good spring of ribs, deep chest, lovely topline, well muscled rear, presented in a hard condition, movements true and efforthless." ERI SA NUO1

Juoksu- ja pönötyskuvasta kiitokset Veeralle!

Paras uros-kehästä ei sijoitusta odotettu, vaikka tuomari noin paljon Leosta tykkäsikin. Hienoja uroksia oli niin paljon. Leon esiintyminen teki kyllä minut iloiseksi.

Olin ilmoittanut Leon tokon seuranmestaruus- ja piirinmestaruuskokeeseen. Ajattelin, että olisi kiva aloittaa kisaura kotikentällä. Leo osaa alokasluokan liikkeet sekä suurimmaksi osaksi myös avoimen ja voittajaluokan. Ihan eri asia tietysti on, mitä se pystyy häiriön alla ja palkatta kisatilanteessa tekemään. Liikkuroituna, kun ei olla juurikaan edes treenattu. Valitettavasti homma kariutui paikkamakuun rakoiluun. Leo pystyy rauhalliseen paikkamakuuseen tutussa seurassa tai yhden vieraan koiran kanssa. Mutta jos paikalla on useita vieraita koiria, se on levoton ja saattaa nousta seisomaan. Yksilöliikkeiden osalta kokeisiin vielä voi mennä kokeilemaan, mutta paikkamakuun kohdalla ei. Sen on oltava täysin varma ennen kokeita, koska siinä on riski haitata toisten suoritusta. 

Sannin kohdalla harmittaa, ettei vaan olla saatu aikaiseksi opetella merkkiä ja siitä ohjattua noutoa ja ruutuun menoa. Sen kanssa olisi ollut niin ihana ehtiä käydä EVL:n kokeessa ennen sääntöuudistusta. Sannissa parhautta on se, että sille kaikki kehän ulkopuolella tapahtuva on yhdentekevää, sen intoon voi aina luottaa eikä se ikimaailmassa häiritsisi kenenkään toisen paikkamakuuta. Mutta sille taas liikkeiden opettelu, etenkin jos uusi on ristiriidassa vanhaan, on kovin työlästä. Mutta Sannille kaikki onkin opetettu houkuttelemalla, joten se ei tarjoa asioita, kuten Leo. Kuka voisi yhdistää minulle Sannin keskittymisen ja Leon osaamisen/nopean oppimisen yhdeksi koiraksi? :D Toivon, että jaksamme Sannin kanssa (yrittää) opiskella uuden erikoisvoittajaluokan. Sanni on kuitenkin niin ihana tokokoira. Tai että ihme tapahtuisi ja innostuisin rallitokosta... Sanni varmasti tykkäisi kovasti lajista. Leon suhteen toivotan uudet säännöt lämpimästi tervetulleiksi! Paikkamakuuaika lyhenee ja onhan muutenkin uusi ALO-luokka helppo, joten siitä on kiva aloittaa. Nyt vaan sitä paikkamakuutreeniä kehiin.

Koirien suosikkiharrastus tällä hetkellä on uiminen. Leosta on kehittynyt todella hyvä uimari ja niillä on Sannin kanssa hauskaa yhdessä.

Kulunut viikko on vietetty mökillä. Jos pitäisi nimetä yksi suosikkipaikka koko maailmasta, niin kyllä se mökin ranta olisi. Paikan tunnearvoa nostaa ajatus, että Teppo on pienenä poikana leikkinyt ja viipottanut samoja rantoja ja metsiä pitkin. Ja mikä voisi olla ihanampaa kuin mennä nukkumaan ja herätä näissä maisemissa?

Vaaleanpunainen ilta oli erityisen hurmaava.

Ja kuutamo. Toisin sanoen kaikki illat. Päijänne on joka kerran eri näköinen. Ja jos tarkkaan katsoo, näkee, miten se muuttuu koko ajan. Vaaleanpunainen ilta taittuu vaaleansiniseen. Se tummuu yötaivaaksi hetkeksi ja vaalenee sitten jälleen. Sitä on ihmeellistä seurata.

Ettei aika menisi pelkkään järven ihailuun, ollaan tehty retkiä Lahteen, kirkolle ja veneellä lähialueille.

Jätskit Pulkkilan harjulla ja pitzat isolla porukalla Siltabaarissa kuuluvat kesän perinteisiin.

Molemmat koirat tykkäävät kamalasti olla veneessä. Ne ovat kyydissä samantien, kun pelastusliivit kaivaa esiin. Leo rontti vaan keksi, että pääsee rantaan nopeammin, kun hyppää keulasta ja ui loppumatkan. Juuri kun Sanni on oppinut, ettei niin pidä tehdä...

Lähisaaresta löytyi hienoja lenkkimaisemia.

Kahvi- ja evästauko pitää olla, tottakai.

Ja lepäilyä lenkin lomassa, koska kesällä ei ole kiire mihinkään.

Kukin tyylillään!

Todellisuudessa meno näytti suurimman osan tältä:

Huomenna mennään Jyväskylään häihin ja koirat joutuvat elämänsä ensimmäisen kerran koirahoitolaan. Inhottaa jättää ne sinne. Etenkin Sannin pärjääminen eroahdistuksineen huolettaa. Onneksi aika ei ole pitkä ja sekä hoitola, että hoitaja vaikuttivat mukavilta.

Sinne ja takaisin

Tätä kirjoittaessani olemme jo takaisin Suomessa, mutta ajatuksissa vielä hetken matkatunnelmissa.

NATOn Baltops 2015-sotaharjoitus voitti meidät 5-0 perjantaina. Herätys rynnäkkökiväärien ja ties minkä pommien paukkeeseen oli... noh, erilainen. Leo vähän säikkyi tai ainakin ihmetteli isompia räjähdyksiä, jotka tuntuivat itsestäkin pahalta. Tasaisesta paukkeesta ja muista kummista äänistä se ei välittänyt mitään. Sanni on totaalisen välinpitämätön kaikille äänille, joten se varmasti auttoi asiaa. Aamulenkin jälkeen melu alkoi siinä määrin jo itseä tympimään, että lähdettiin evakkoon Stenshuvuds national parkiiin. Ja onneksi lähdettiin! Löydettiin ihana pieni vaellusreitti.

Vaellusreittiin valmistautumisessa tärkeintä on tankkaus. (Mieluiten suklaaleivoksella.) Huom! Leo osaa käyttäytyä! Tässä pitäisi olla vertailukuva viime kesältä... ;)

Kiivettiin jokunen porras ja mäki...

Maisema ylhäällä oli sen arvoinen!

Ilma oli melkoisen kuuma, joten välillä huilattiin varjossa ja juotiin.

Nähtiin hirmu isoja puita.

Paluureitti kulki merenrantaa myöten.

Ja koiratkin pääsivät viilentymään.

Bad hair day?

Loppureitti mentiin viidakossa.

Ja bongattiin majakka.

Kun illansuussa kotiuduttiin, oli sota tauonnut. Alueelle odotettiin kahta valtavaa pommikonetta, mutta me onneksi ehdimme seuraavana aamuna jatkaa matkaa ennen niitä. Lähdettiin ajelemaan kohti Öölantia ja pidettiin päivälenkin ja -ruoan mittainen tauko Kalmarissa. 

Tykkäsin hirmuisesti, etenkin linnasta!

Ei tuu kutsumattomia vieraita tälle tontille.

Öölanti oli karulla tavalla kaunis. Siellä ei kauheasti ole mitään nähtävää kuin Borgholmin linnan rauniot ja Sollidenin alue, jossa on kuninkaallisten kesäpaikka. Ja onhan siellä Stora Alvaret- kalkkikivitasanko, jossa ei juuri ole kasvillisuutta, vaan aavaa silmin kantamattomiin. Kuva ei ole sieltä, mutta yhtä aavat maisemat olivat kaikkialla.

Lenkkeily oli hankalaa, kun lähes kaikki polkureitit ja tiet menivät lehmien laidunten läpi. Osassa oli varoituskylttejä, että voivat reagoida koiriin, vaikka ne olisivat hihnassa. Kauhean uteliasta sakkia ja tulivat joukolla meitä pällistelemään

 (A-P-U-A!). Ihan leppoisia olivat, mutta pidän niistä enemmän kaukaa katsottuna. Kiva kuitenkin, että niillä ainakin on hyvät olot, kun saavat käyskennellä isoilla alueilla.

Rannalla oli rakenneltu paljon kivitorneja.

Pitihän sitä koittaa!

Tuulimyllyjä oli joka puolella.

Leolta plussaa majatalolle hyvin suunnitellusta parvekkeesta!

Paras kahvila löytyi Borgholmista läheltä kuninkaallista kesänviettopaikkaa.

Tultiin Öölantiin siltaa pitkin Kalmarista, mutta mentiin poispäin lautalla Oskarshamniin. Oskarshamn on oikein viehättävä pikkukaupunki, tosin ei ehditty tutustua kuin sataman alueeseen. Olimme viimeiseksi yöksi varanneet huoneen Best Western -hotellista.

Koirat saivat molemmat omat tervetulolahjapakkaukset. Ja saatiin huone ilman naapureita omalla sisäänkäynnillä. 

Hotelli pilkottaa horisontissa.

Viimeinen ilta oli ehkä enemmän ihmisten hemmottelua. Käytiin yhdessä kuntosalilla ja saunottiin rantasaunassa, jonka vierestä löytyi uima-allas ja kuumavesiallas. Se oli kaikille hotellin asukkaille avoin, mutta oltiin ihan kahdestaan. Syötiin merenrantaterassilla ja katseltiin kyhmyjoutsenia. Aika ihanaa... <3

Koirien kanssa lenkkeiltiin rantamaisemissa.

Sannin lempipaikka! Koirien uimaranta.

Hotellin vieressä oli pitkä aallonmurtaja.

Kiva reissu, josta jäi paljon hienoja muistoja. Leo yleensä reagoi kaikkiin uusiin tai erikoisiin asioihin vatsallaan, mutta nyt ei ollut KERTAAKAAN mahaongelmia koko reissun aikana! Ilmeisen rentouttava loma siis myös nelijalkaisille. Aika vaan meni älyttömän nopeasti. Useamman viikon totaalisen treenitauon jälkeen tekee jo mieli päästä jotain tekemään. Ja onneksi kesä on vasta alussa ja paljon kivaa on edessä päin!