Sanni kävi tuhlaamassa Leon mätsäripalkinnoksi saamat trimmauslahjakortit. Sillä onkin nyt varsin lyhyt "kesätukka". Vierailu Trimpetissa oli hauska kokemus. Oltiin sillä hetkellä ainoat asiakkaat, kun samaan aikaan paikalla ollut westie oli juuri saanut karvansa ojennukseen. Niinpä kaikki kolme trimmaajaa häärivät saksineen trimmauspöydän ympärillä ja tarkkaa työtä tekivät. Jokainen varpaanvälikin käytiin läpi ja nyt vasta minullekin selvisi, että flateilla tosiaan on kauniin pyöreä käpälä, kun sen vaan kaivaa esiin karvojen alta.
Myös (vähäiset) mahahapsut saivat kyytiä, vaikka olin ajatellut, että ne saisivat jäädä. Häntä on hassunmuotoinen, kun siihen on tehty tuollainen lyhytkarvainen alkuosa. Kuuluu kai noutajastailiin.
Sannin piti heti piehtaroida jossain kakassa, ettei tulisi liian prisessa-look kuvaan. Kaunis se on silti.
Sanni on pikkuisen hoikassa kunnossa tällä hetkellä, mitä lyhyet mahakarvat vielä korostavat, ja on nyt nostettu senkin ruoka-annosta. Meitä varoiteltiin sterkattujen narttujen lihomistaipumuksista, mutta sellaisesta ei ole kyllä tietoakaan. Leo pitää Sannin niin kiireisenä, että kaikki kalorit tulevat tarpeeseen. Karva on tällä hetkellä vähän niukka, mutta selvästi kasvamaan päin, koska sitä ei enää irtoa. Laatu on muuttunut pehmeämmäksi leikkauksen jälkeen.
Sannia voisi parhaiten kuvata onnenpotkuksi. Se ei ole ollut meillä pennusta asti, enkä voinut aavistaa sen tullessa, miten ihanan harrastuskaverin ja Ystävän siitä saan. Sanni on maailman hellyydenkipein olento, joka ei ikinä kyllästy silityksiin ja sylissä oloon. Sillä on hämmästyttävä kyky sulkea koko muu maailma ulkopuolelle, kun se keskittyy tekemään jotain. Se ei säntäile jänisten tms. perään, vaan tulee heti, kun kutsutaan. Luotettavuus onkin Sannin ihanimpia ominaisuuksia. Se ei kammoksu tai pelkää mitään ja on ollut todella terve koira koko elämänsä. Huonot puolet on sen ikävä tapa syödä kaikki mahdolliset jätökset, mitä se löytää. Sillä ei juuri ikinä ole vatsa sekaisin. On varmaan kehittänyt kunnon vastuskyvyn epähygienisellä elämäntavallaan... Sanni suhtautuu varauksellisesti muihin koiriin, mikä toisinaan voi rajoittaa porukassa lenkkeilyä. Mikään riidanhaastaja se ei ole ja on tyytyväinen isossakin laumassa, jos muut koirat eivät ihan iholle änkeä. Sanni on myös todella kiinni minussa ja sen hoitoon jättäminen on vaikeaa. Silloin se ripustautuu äitiini, joka saa Sannista mukana ramppaavan varjon hoitokeikan ajaksi.
Tällä hetkellä käydään todella harvakseltaan agilityssä. Sillä on ihan mieletön into ja palo hommaan, mutta kesällä on niin paljon muutakin tekemistä ja sunnuntai on huonoin mahdollinen treeniaika. En myöskään halua altistaa sitä kulumille, joten tarkoituksellakin kevennetään sitä harrastusta. Sanni kisasi vähän aikaa sitten ja oli kyllä kivantuntuinen radalla. Irtosi, mutta kuunteli ohjausta ja kesti lähdöissä! Sillä onkin talvesta asti ollut tiukka kuri. Jos on karannut, on vuoro siirtynyt seuraavalle koiralle. Kisoissa sekosin itse ekalla radalla totaalisesti "takaakiertosumaan" HYL ja toisella onnistuttiin kaksi kertaa aloittamaan alussa olleet kepit väärin (piti taas itse mennä sörkkimään), loppurata meni hirmu kivasti ja kovalla vauhdilla.
Jälkeä ollaan käyty tekemässä vain yhden kerran tänä kesänä, mutta esineruutua on silloin tällöin tehty lenkin yhteydessä. Ollaan myös innostuttu tokoilusta uudestaan. Yleensä treenataan pienellä porukalla, mutta kerran eksyttiin myös palveluskoirayhdistyksen yleisiin treeneihin. Se oli monella tapaa onnekas juttu. Tavattiin vuosien jälkeen eräs koiratuttava ja on nyt sovittu jo uudet tokoilutreffit. Saatiin myös apu siihen, että seuraamisen alku lähtisi terävämmin. Liikkurin käskyttäessä Sanni yleensä lähtee vähän epävarmasti ja alkaa noin kolmannella askeleella tekemään hyvää seuraamista. Oon palkannut siksi hyvistä liikkeelle lähdöistä. Kouluttaja ehdotti, että vapautan pari kertaa (bileiden kera) jo ennen liikkeelle lähtöä. Hitsit mikä muutos! Sitten se kyllä varasti jo seuraa-käskyllä liikkeelle pari kertaa, mutta saatiin monta tosi hyvää aloitusta aikaiseksi. Sen huomasin, että itse kuuntelen surkeasti liikkuria ja teen asioita jo ennen lupaa. Pitäisi ottaa jotkut kokeet tavoitteeksi, niin tulisi treenattua riittävän usein ja nimenomaan liikkurin kanssa. Aloitimme Sannin kanssa myös juoksuharrastuksen uudestaan. Pyrin juoksemaan niin, että se on osan matkasta vapaana, mutta enimmäkseen hihnassa, jolloin sekin saa ravaamalla parhaan hyödyn lenkistä. Se on (vihdoin!) oppinut ravaamaan käskystä. Ongelmana on ollut se, että se haluaisi laukata ja kiskoa koko matkan.
Loppuun jäniskevennys: Mikä ihme pitkä pupunkorvainen olento viuhahtaa kuvassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti