Leo & "lempilelu"

Onkin tässä mietitty, mikä olisi Leolle paras laji sitten isona. Siitä taitaa tulla nyrkkeilijä!

Sanni sai aginollan ja pentutreffeistä!

Oli ihana syysloma! Padasjoella ehdittiin tehdä perinteinen laavuretki, joka oli Leon eka. :) Oli melko viheliäinen tuuli, joten paikallaolon ajan Leo oli takki päällä. Se tosin juoksenteli ihan koko ajan nuotiota ympäri, joten ois varmaan pysynyt lämpimänä.

Kuvassa oli Sanni sekä Leo, vaan eipä ehtinyt kamera ikuistaa heitä.

Perjantaina oli jännä päivä, kun suunnattiin kohti Tervakoskea ja pentutreffejä. Oli IHANAA nähdä Leon sisarukset ja se, miten samat elkeet ja äänet niillä kaikilla oli. Kyllä todella huomasi, että ovat sukua! Kaikki olivat tosi iloisia ja reippaita pikkucollieita. Peppi-sisko oli niin söpö ja osasi pistää veikkansa ojennukseen. Mio ja Leo olivat hämäävän paljon toistensa näköisiä, oikein piti tarkistaa poislähtiessä, että on oikea pentunen mukana. Penskat nauttivat, kun saivat juosta ja peuhata ensin lähikentällä ja sitten vielä kasvattaja Teijan kotona. Aika bileet sai kolmikko aikaiseksi... Eikä Leo vähiten. Kukkaruukkuun ei sentään oksennettu, mutta muuten hyvien bailujen tunnusmerkit täyttyivät. ;) Leo kaatoi tuoppinsa (vesikupin) lattialle, pissasi twister-pelin päälle, kun jäi häviölle ja jonkun pikkumuumihahmon meinasi syödä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pentujen kotiväkien kanssa. Saatiin myös opastusta, miten nämä riiviöipanat aikanaan kuuluisi esittää näyttelyissä. Kiva reissu! Sannilla oli omat juhlat tällä välin: pääsi tiirikoimaan kuivaruokaämpärin auki ja veti käsittämättömän määrän sapuskaa. Ihme kyllä sille ei kummempaa seurannut, kuin että maha toimi pari päivää vilkkaasti (vatsa ei ollut edes sekaisin).

Tässä me juostaan!

Ja pelataan Twisteriä!

Loman lopuksi oli vielä imatralaisten agilitykisat, jotka onneksi pidettiin Lappeenrannassa. Sanni pinkoi agilityradalta nollan! :) Ja huom. kaikki kontaktiesteet olivat radalla. Se oli loisto tuulella, kuunteli ohjausta äärettömän tarkasti, pysyi lähdössä ja hinku radalle oli kova. Hyppäri jäi vähän harmittamaan, kun Sanni oli ihan liekeissä, mutta itse pilasin jo alun. Muistin ensimmäisen radan alun ja laitoin tokalle esteelle takaakierrolle, vaikka se piti mennä ihan suoraan... Kuinka tyhmä juttu! Siinä sitten sekoiltiin ja pyörittiin hetki, mutta sain radasta onneksi kiinni, joten Sanni pääsi tekemään kisanomaisen suorituksen ja kuten arvata saattaa, kaikki vaikeaksi ajattelemani kohdat onnistuivat kuin vettä vain. Sanni sai ansaitsemansa  palkat lopussa ja jäi ihan hyvä fiilis siitäkin radasta. Sanni on kyllä mahtava agility-flatti! Itse asiassa se on ihan paras! <3 

Syyslomalla

Vietetään parhaillaan syyslomaa Padasjoella. Hiukan haikeaa, kun on viimeiset saunomiset rantasaunassa tältä vuodelta. Mutta ihanaa, kun saadaan nauttia ruskasta ja hiljaisuudesta vielä kerran. Perjantaina meillä on luvassa Leon pentutreffit, josta ei varmasti menoa ja meininkiä tule puuttumaan.

Koirat ovat ottaneet kaiken ilon irti maalla olosta. Hienosti malttoivat kuvan verran poseerata.

Sanni meni vielä Päijänteeseen, Leo tyytyi onneksi rannalla juoksenteluun.

Leo on kasvanut kohisten ja painaa nyt 11kg. Jalat ovat myös venähtäneet kovasti pituutta. Ihana ja iloinen pentu! Se sai ekat rokotukset ja eläinlääkärillä käyttäytymisessä on vielä vähän hiomisen varaa... Uusi aluevaltaus tehtiin, kun Leo oli mukana turistikoirana Kouvolan agilitykisoissa. Häntä heiluen tohotti siellä ihmis- ja koiravilinässä kuin kokenut konkari. Ollaan myös käyty kylässä Rape-kelpien luona kerrostalossa, leikkimässä kummipojan kanssa ja pari kertaa keskustassa kaupunkikävelyllä. Mustissa & Mirrissä käytiin myös shoppailemassa isommat valjaat. Leo hauskuutti kanssaihmisiä, kun se luuli pahvista mallinukkea oikeaksi ihmiseksi ja yritti häntä heiluen saada siltä huomiota. :) Leo on ollut kaikkialla kuin kotonaan ja erityisesti se rakastaa lapsia. Yksikään lapsi ei jää siltä huomaamatta ja pakko olisi päästä heitä tervehtimään. Maanantaisin käydään Shira-collien kanssa harjoittelemassa agilityä. Leo on toistaiseksi harjoitellut putkea ja irtoamista namialustalle hyppyesteiden siivekkeiden läpi. Vielä kun sen pahvi ohjaaja muistaisi antaa sen tehdä itse, eikä olisi namit kädessä hosumassa joka välissä. Onneksi on treenikaverit katsomassa perään! Kotona se hioo agitaitojaan juoksemalla sohvan ja seinän välistä rakoa pitkin. Metsässä se rakastaa kaikenlaista kiipeilyä ja hyppelyä, joten kyllä siitä taitaa agiliitäjä isona tulla. Nyt meillä kovasti harjoitellaan yhdessä leikkimistä. Sanni on niin kiva leikkikaveri, että on aika vaikea pistää paremmaksi.

Sanni on pudottanut turkkinsa ja edustaa nyt suht nahkamallisena sekin. Toivottavasti saa uutta karvaa ennen kuin pakkaset tulevat. Sannin kanssa käydään kerran viikossa tokon pienryhmässä ja ollaan alettu harjoittelemaan jo joitakin EVL:n liikkeitä. Se on ollut tosi kivaa vaihtelua, vaikka noissa voittajaluokankin liikkeissä riittäisi hiottavaa. Periaatteessa kaikki niistä osataan jotenkin, mutta suoritusvarmuus puuttuu. Mystisin on kyllä tunnistusnouto, joka välillä onnistuu ihan täydellisesti ja välillä ei millään. Sen ainakin olen oppinut, että sillä ei parane ikinä aloittaa, kun vaatii niin paljon keskittymistä. Meitä pyydeltiin myös treenailemaan PK-tottista saman kivan porukan kanssa, jossa ollaan käyty jälkiä tekemässä. Agilitykisoissa tosiaan käväistiin ja sieltä jäi mieleen erityisesti hyvin kulkenut hyppyrata. Oli nopea ja sujuva. Sanni pysyi kerrankin lähdössä ja pääsin ohjaamaan niistä kohdista, mistä suunnittelin. Harmillisesti yksi rima putosi. Ollaan saatu uudessa agiryhmässä tosi hyviä treenejä ja innostus yrittää niitä kontakteja vielä kerran. Tärkeintä noissa viikottaisissa treenihetkissä on se, että saadaan tehdä jotain ihan kahdestaan. Sanni on niin onnellinen, kun saa välillä jakamattoman huomion. Toki me lenkkeilllään joka päivä ilman pentua, mutta etenkin nuo treenit ovat sellaista laatuaikaa.

Joka iltainen hepuli

Leo  saa joka ilta vähintään kerran kauhean juoksuhepulin. Yleensä juoksee taloa ympäri, mutta jos ovet ovat kiinni, vetää hullua juoksua ees taas. Harmi, että kännykästä loppui akku ennen "loppuhuipennusta" (pari kertaa ihan täysiä spurttaukset ja sitten loikka kohti syliä. :D

Pentu kasvaa kovaa vauhtia

Tältä näyttää Leo (melkein) 12 viikkoisena. Alkuviikosta mittasin painon ja sitä oli kertynyt 9kg. Kiva, kun tuli ikuistettua profiilikuvakin samalla kertaa varjokuvan muodossa.

Syliin se vielä mahtuu, tässä todiste!

Leon kanssa kaikki on sujunut tosi hienosti ja paljon helpommin, mitä olisin alunperin kuvitellut. Se on sopeutunut hyvin meidän laumaan ja elämänrytmiin ja hurmannut meidät kaikki. Leo osaa istua, mennä maahan ja odottaa käskystä. Sen luoksetulo on myös erinomaisen hyvällä tolalla: tulee kutsuttaessa, vaikka jotain kiinnostavaa olisi kesken, mistä olen superiloinen. Leo on iloinen ja aktiivinen pentu, mutta kuitenkin paljon rauhallisempi, mitä oletin ensimmäisen viikon perusteella.

Taitaa pojasta tulla yhtä komea kuin Boss-isästään.

Meillä oli hieman erimielisyyksiä kynsienleikkuusta, mutta nyt sitkeän harjoittelun tuloksena siitä selvitään kunnialla. Sisäsiisteys on vielä täysin hakusessa. Täysi arvoitus on, miten se saa verhotkin pissattua, vaikka ei vielä osaa nostaa koipeaan... Autoilua Leo rakastaa ja viihtyy hyvin myös yksin autossa. Pitäisi saada aikaiseksi aloittaa myös häkissä olon harjoittelu. Siitä taidosta olisi tulevaisuudessa hyötyä.

Leo saa Sanninkin kellistettyä, kuten kuvassa näkyy. Koirat leikkivät kaiken aikaa ja niillä on tosi kivaa yhdessä. Sanni sietää riekkumista tosi pitkään, ennen kuin komentaa kakaraa olemaan kunnolla. Koirien hyvä suhde on yksi suurimmista ilonaiheista, koska etukäteen pelkäsin, miten Sanni suhtautuu. Ei taitaisi enää Leosta luopua, sen verran kivaa niillä on. Meille se on myös haaste, koska Leolle Sanni on kaikista tärkein ja kiinnostavin. Pitää viettää niin paljon laatuaikaa kahden kesken molempien koirien kanssa kuin mahdollista. Nyt se on ollut hankalaa, kun Teppo on ollut 1,5 vkoa Brasiliassa kickboxingin MM-kisoissa. (Mitähän hän sanoo, kun tulee kotiin ja näkee Leon "tuunaamat" nyrkkeilyhanskat...) Olen ratkaissut aikapulan niin, että vien töiden jälkeen molemmat vähäksi aikaa metsään juoksentelemaan, sitten pentu autoon ja Sannin kanssa pitkälle lenkille. Palatessa autosta on joka kerran löytynyt tyytyväisesti nukkuva leijonanpentu. Leo pääsee myös kauppareissuille mukaan, että voidaan vähän kävellä ihmisvilskeessä samalla.

Ollaan yritetty muutenkin käydä erilaisissa paikoissa Leon kanssa. Agilityhallista on tullut kiva paikka. Lähinnä on hengailtu ja leikitty siellä, mutta putket on jo koeajettu ja kivaa kuulemma oli. Keskustassa kävellessä vakuutuin, että saan Leosta hyvän shoppailukaverin. Kuono piti tökätä jokaiseen näyteikkunaan. :D Mitään ritiläportaita tai vastaavia ei tunnu aristavan, mikä on tosi kiva juttu. Teppo kävi näyttämässä Leolle rautatieaseman ja junan saapumisen, mutta ei Leo ollut tajunnut koko junaa edes vilkaista, kun asemalaiturin hajut kiinnostivat enemmän.

Yksi parhaista leikkikavereista on monirotuinen Onni, joka on koon puoleen just sopiva Leolle. Onni on myös todella hyväluonteinen. Ainoa miinuspuoli Leon mielestä on, että Onni kulkee niin paljon kovempaa kuin hän. Eikä se ryökäle edes hidasta, vaikka Leo välillä koittaa komentaa. Onnin väijyminen ja yhtäkkinen suunnanmuutos juostessa toisinaan auttaa. Ovat liian vauhdikkaita kohteita kuvattavaksi, mutta jotain sentään taltioitui.

Tänään Leo tapasi sk collie Bertan, joka oli kivasti pennun kanssa. Ja oli hauskannäköistä, kun Leo oli ihan kuin Bertan pienoismalli. Ensi kerralla pitää varustautua kameralla.

Huomenna olisi ekat rokotukset, jännää!