Sinne ja takaisin

Tätä kirjoittaessani olemme jo takaisin Suomessa, mutta ajatuksissa vielä hetken matkatunnelmissa.

NATOn Baltops 2015-sotaharjoitus voitti meidät 5-0 perjantaina. Herätys rynnäkkökiväärien ja ties minkä pommien paukkeeseen oli... noh, erilainen. Leo vähän säikkyi tai ainakin ihmetteli isompia räjähdyksiä, jotka tuntuivat itsestäkin pahalta. Tasaisesta paukkeesta ja muista kummista äänistä se ei välittänyt mitään. Sanni on totaalisen välinpitämätön kaikille äänille, joten se varmasti auttoi asiaa. Aamulenkin jälkeen melu alkoi siinä määrin jo itseä tympimään, että lähdettiin evakkoon Stenshuvuds national parkiiin. Ja onneksi lähdettiin! Löydettiin ihana pieni vaellusreitti.

Vaellusreittiin valmistautumisessa tärkeintä on tankkaus. (Mieluiten suklaaleivoksella.) Huom! Leo osaa käyttäytyä! Tässä pitäisi olla vertailukuva viime kesältä... ;)

Kiivettiin jokunen porras ja mäki...

Maisema ylhäällä oli sen arvoinen!

Ilma oli melkoisen kuuma, joten välillä huilattiin varjossa ja juotiin.

Nähtiin hirmu isoja puita.

Paluureitti kulki merenrantaa myöten.

Ja koiratkin pääsivät viilentymään.

Bad hair day?

Loppureitti mentiin viidakossa.

Ja bongattiin majakka.

Kun illansuussa kotiuduttiin, oli sota tauonnut. Alueelle odotettiin kahta valtavaa pommikonetta, mutta me onneksi ehdimme seuraavana aamuna jatkaa matkaa ennen niitä. Lähdettiin ajelemaan kohti Öölantia ja pidettiin päivälenkin ja -ruoan mittainen tauko Kalmarissa. 

Tykkäsin hirmuisesti, etenkin linnasta!

Ei tuu kutsumattomia vieraita tälle tontille.

Öölanti oli karulla tavalla kaunis. Siellä ei kauheasti ole mitään nähtävää kuin Borgholmin linnan rauniot ja Sollidenin alue, jossa on kuninkaallisten kesäpaikka. Ja onhan siellä Stora Alvaret- kalkkikivitasanko, jossa ei juuri ole kasvillisuutta, vaan aavaa silmin kantamattomiin. Kuva ei ole sieltä, mutta yhtä aavat maisemat olivat kaikkialla.

Lenkkeily oli hankalaa, kun lähes kaikki polkureitit ja tiet menivät lehmien laidunten läpi. Osassa oli varoituskylttejä, että voivat reagoida koiriin, vaikka ne olisivat hihnassa. Kauhean uteliasta sakkia ja tulivat joukolla meitä pällistelemään

 (A-P-U-A!). Ihan leppoisia olivat, mutta pidän niistä enemmän kaukaa katsottuna. Kiva kuitenkin, että niillä ainakin on hyvät olot, kun saavat käyskennellä isoilla alueilla.

Rannalla oli rakenneltu paljon kivitorneja.

Pitihän sitä koittaa!

Tuulimyllyjä oli joka puolella.

Leolta plussaa majatalolle hyvin suunnitellusta parvekkeesta!

Paras kahvila löytyi Borgholmista läheltä kuninkaallista kesänviettopaikkaa.

Tultiin Öölantiin siltaa pitkin Kalmarista, mutta mentiin poispäin lautalla Oskarshamniin. Oskarshamn on oikein viehättävä pikkukaupunki, tosin ei ehditty tutustua kuin sataman alueeseen. Olimme viimeiseksi yöksi varanneet huoneen Best Western -hotellista.

Koirat saivat molemmat omat tervetulolahjapakkaukset. Ja saatiin huone ilman naapureita omalla sisäänkäynnillä. 

Hotelli pilkottaa horisontissa.

Viimeinen ilta oli ehkä enemmän ihmisten hemmottelua. Käytiin yhdessä kuntosalilla ja saunottiin rantasaunassa, jonka vierestä löytyi uima-allas ja kuumavesiallas. Se oli kaikille hotellin asukkaille avoin, mutta oltiin ihan kahdestaan. Syötiin merenrantaterassilla ja katseltiin kyhmyjoutsenia. Aika ihanaa... <3

Koirien kanssa lenkkeiltiin rantamaisemissa.

Sannin lempipaikka! Koirien uimaranta.

Hotellin vieressä oli pitkä aallonmurtaja.

Kiva reissu, josta jäi paljon hienoja muistoja. Leo yleensä reagoi kaikkiin uusiin tai erikoisiin asioihin vatsallaan, mutta nyt ei ollut KERTAAKAAN mahaongelmia koko reissun aikana! Ilmeisen rentouttava loma siis myös nelijalkaisille. Aika vaan meni älyttömän nopeasti. Useamman viikon totaalisen treenitauon jälkeen tekee jo mieli päästä jotain tekemään. Ja onneksi kesä on vasta alussa ja paljon kivaa on edessä päin!

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Soikohan tuo biisi koko loppuloman päässä? Ilmeisesti. Rentous on ehkä se sana, mikä kuvaa parhaiten tämän hetken olotilaa. Eli sen puoleen aivoni ovat osanneet valkata ihan sopivan korvamadon. 

Mitä sitten ollaan tehty? Löhöilty rannalla ja mökin (hienosti aidatulla, ks. edellinen postaus) terassilla.

Koirien takia pitää aina löytää paikka, missä on varjoa ja aurinkoa. Ihmisiä on sen verran harvakseltaan, että omaa rauhaa on helppo löytää. Sitä paitsi kaikki ovat hirmuisen ystävällisiä ja tervehtivät iloisesti. Osa käy myös silittämässä koiria.

Sannin meressä oloaikaa on jouduttu rajoittamaan rankalla kädellä, kun vesi on vielä niin kylmää. Jos Sanni saisi itse päättää, se ei juuri maalle tulisi.

Hiekkakuono-Sanni

Ihan kuin olisi jossain etelässä rantalomalla...(käsivarsikin paloi auringossa, joten tunnelma on hyvin aito)

Lämmin sää ei ole este häntä suorana juoksemiselle.

Olen käynyt joka toinen päivä juoksulenkillä Leon kanssa illan viiletessä ja se on ollut ihanaa! Juostaan toinen suunta metsätietä pitkin, jonne meri pilkottaa, ja takaisin rantaviivaa myöten. Leo on suurimman osan kiinni, että saan pidettyä sen hyvässä ravissa sinkoilun sijaan. Siihen, miten se irrallaan ohittaa ihmiset ja muut koirat olen ollut erittäin tyytyväinen! 

Leo näki elämänsä ensimmäiset lampaat ja oli todella kiinnostunut niistä.

Lähikylät ja -kaupungit on myös käyty tutkimassa. Leo on edelleen samaa mieltä uurretuista tien keskiviivoista ja on keksinyt, mitä ihmeellisimpiä asentoja matkustaa epämiellyttävän äänen kuullessaan. Tässä yksi kuvaava selfie: 

Käsittääkseni yleensä papukaijat istuvat omistajansa olkapäällä? (Ei annettu sen matkustaa noin kuvan oton jälkeen, koska turvallisuus...)

Kristianstad on lähin isompi kaupunki, jossa on käyty useamman kerran. Tepon kaveri pyörittää siellä salia ja olen viettänyt koirien kanssa aikaa kaupungilla ja isossa puistossa treenien ajan. Leosta on tullut hirveän kiva kaveri kahviloihin ja ravintoloihin. Se rauhoittuu heti istuskelemaan tai makoilemaan pöydän alle, kuten Sanni on aina tehnyt. Niinpä ulkona syöminen on nykyisin tosi miellyttävää, kun se ei enää pyöri ja hyöri koko ajan.

Kristianstadista löydettiin myös hauska lintupuisto, jonka vihaisesti sähisevät hanhet olivat Leosta ensimmäisellä kerralla hirveän pelottavia. Eikä korvan juuressa kiekaissut kukkokaan ollut sen kivempi... Sanni katseli haikeana lintujen isoa uimalampea ja sillä oli ihan sellainen ilme, että kyllä toisten kelpaa. :D 

Toisella kerralla linnut olivat jo ihan ok. Erityisesti riikinkukot kiinnostivat.

Hieman lisää äksöniä saatiin, kun viereisellä sotilasalueella alkoi suuri sotaharjoitus.

Katsellaan tuossa sota-alusten saapumista horisontista.

Aamulla lähelle rantaa oli saapunut iso US Navyn lentotukialus kyydissään 5 helikopteria ja pienempiä aluksia yhteensä 14 sekä niistä lähteviä ilmatyynyaluksia vielä hirveä liuta päälle. Pörräävät helikopterit, jotka kiersivät matalalla ympyrää meidänkin mökin päällä, ilmatyynyalukset ja pari paikalle pölähtänyttä hävittäjää, pitivät aikamoista meteliä. Pelkäsin, että Leo kauhistuu, kun kukot, hanhet ja autoilukin on pelottanut, mutta ei se ollut milläsäkään. Huomioi kyllä, mutta jatkoi omia touhujaan. Sanni nyt ei edes vilkaissut, sitä ei voi vähempää kiinnostaa. Jokaisen kesämökin mies (mukaanlukien omani) oli kyllä kiikareineen parhaalla näköalapaikalla eli joitain harjoitus kyllä kiinnostaa. :D Ammuskeluvaihe on ollut kuin uudenvuoden aatto: tasaista rätinää ja välillä hirveitä jysähdyksiä. Odotamme vielä kuulemma jotain B52 pommikoneita saapuvaksi kylvämään harjoitusmiinakenttää... jippii... Huolestuttaa vähän, miten Leo pärjää. Ammuksista ei ole juurikaan piitannut. Alueella on luvallista liikkua aina, kun siellä ei "sodita". Meiltä jäi sinne yksi lempparipallo, mutta sitä ei taida sotilaiden ohi päästä hakemaan. Näin siis meillä, sotaa ja rauhaa.

Leon Ruotsin valloitus, osa 2

Kesäloma! Miten ihana olotila! :) Loma alkoi mökkeilyllä kummipoikamme kanssa. Sieltä matka jatkui Turun kautta Ruotsiin. Laivamatka meni tosi kivasti, mitä nyt Leo aiheutti "pienen hässäkän" karkaamalla japanilaisten turistien hyttiin... :D 

Meillä oli ikkunallinen hytti, joka toimi myös koirien telkkarina.

Aamulenkki Tukholmassa.

Ensimmäinen yö vietettiin leirintäalueen mökissä Vänernin rannalla. Matkaan oli pitänyt yhdistää tietysti koiranäyttelyt ja lähistöllä sijaitseva Vänersborg osui parhaiten kohdalle. Mökki oli aika askeettinen, vain kerrossänky ja pöytä. Mutta sijainti aivan ihana! Koiratkin pystyivät kulkemaan vapaana mukana.

Eipä me mökissä käyty kuin nukkumassa, vaan nautittiin aurinkoisesta illasta kalliolla istuskellen. Sanni tosin jätti istuskelun väliin ja keskittyi uiskentelemiseen.

Siis mikä jättiräpylä! :D

Seuraavana aamuna oli näyttelyt. Sinne oli ilmoitettu yhdeksän nahkaa. Tietysti juuri meidän kehän ajan tuli kunnon vesisade. Leo esiintyi siitä huolimatta todella kivasti ja sai hyvän arvostelun: 

"Maskuliininen, hyvänmuotoinen pää, hyvät korvat, hieman pienet silmät, hyvä...??? Erinomainen luusto ja jalat, hyvät kulmaukset, hyvä rintakehä ja eturinta, hyvin kannettu häntä, hyvä turkki, liikkuu tehokkaasti ja vakaasti, kiva luonne." ERI SA NUO1 PU1 ROP ja serti! Käsiala oli niin epäselvää, etten olisi ilman Leon isän omistajan apua saanut siitä mitään tolkkua. Mutta että rotunsa paras ja toinen serti Ruotsista! :) 

Rotunsa paras Leo. <3

Sijoitus tiesi meille pitkää päivää, kun pitihän se jäädä odottelemaan isoja kehiä. Ja vaikka sieltä ei sijoitusta tullutkaan, olen iloinen, että jäätiin. Tapasin tosi kivoja ihmisiä. Yhdellä oli Gemdales collieita eli samasta kennelistä, josta Leon isä on. Enpä olisi ilman hänen apuaan tajunnut, että ennen isoa kehää oli sivummalla ennakkoarviointi, jossa tuomari ilmeisesti jo teki päätökset sijoittuneista. 

RYP-kehään mentiin yksitellen ja jokainen rotu esiteltiin tässä yhteydessä erikseen. Leo oli ihan riehaantunut ja veti laukkaa kehän ympäri. Ei sitä enää huvittanut seistä pönöttääkään paikoillaan. :D 

Näyttelyiden jälkeen ajeltiin Itärannikolle Skåneen. Ilkeät ruotsalaiset ovat tehneet tien keskiviivasta uurteisen ja kaistan vaihto saa aikaan hammaslääkärin poraa muistuttavaa tärinää ja ääntä. Herkkää collieta moinen hirvitti niin paljon, että se katsoi viisaimmaksi kiivetä pois koiratilasta mahdollisimman korkealle matkakassien päälle. 

Ei pysty olemaan tärinän armoilla takakontissa, tuumii Leo.

Iltahämärissä saavuttiin vuokramökkiin, josta on vain 20m merenrantaan. Sannin mielestä ihan paras paikka! Se suorittaa uimalla kaikki merenrantalenkit. Kyllä on hiekkapöllynnyt kaksikon juostessa ja painiessa. Ja Leo on ehtinyt kaivaa tuhat ja yksi kuoppaa. Sannikin on välillä malttanut tulla merestä auttamaan.

Kaivuri-Leo työssään

Hiekkalinnan rakennuksessa Leolla oli ehkä enemmän tuhoava vaikutus. ;) 

Iltalenkillä muita ei juuri rannassa näy. Päivälläkin ihmisiä tulee harvakseltaan vastaan.

Meidän väliaikainen koti.

Mökissä on kiva terassi, mutta ei aitaa. Se oli pikkuisen huono juttu, sillä samalla tontilla on toinenkin mökki, jossa on myös lomalaisia. Niinpä me näppärinä roudasimme kaiken, mitä pihan perukoilta löytyi ja pystytimme aidan. Tai ehkä muuri on kuvaavampi sana...

Muuri on toiminut oikein hyvin ja pitänyt hauvat omalla puolella. 

Mökin omistaja on hyvin järjestelmällinen ihminen ja painotti moneen kertaan, miten äärimmäisen tärkeää on pitää kaikki lautaset, mukit ja muut tavarat tismalleen oikeilla paikoilla. Joka kaapista löytyi post-it -lappu muistuttamassa tästä. Mietittiin, että hän saisi sydänkohtauksen, jos näkisi, mitä me aitavandaalit olemme tehneet. Eilen illalla vuokraisäntä sitten pölähti paikalle. Kertasi juuri, miten tärkeää  on pitää kaikki tavarat oikeilla paikoilla, kun näki ikkunasta meidän aidan ja lause jäi järkytyksestä kesken. :D Vakuuteltiin, että poislähtiessä tulemme viemään kaikki tismalleen sinne, mistä ne on otettukin. Mutta hänen ilmeensä ja koko tilanne oli vaan niin hauska! Tosi kiva mies hän on ja oli jättänyt varuilta jopa eläinlääkärin numeron, jos koirille vaikka tulee jotain. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan nauttia kiireettömyydestä ja pitkistä merenrantalenkeistä.