Matkakuulumisia

Maailman kivoin lomamatka lähenee loppuaan. Ollaan viimeinen yö Vätternin rannalla Huskvarnassa. Paljon on nähty ja koettu tämän helteisen viikon aikana. Skåne oli juuri niin kesäinen ja kaunis, miltä se kuvissa näytti.

"Kotimme" ylitti odotukset. Pieni viihtyisä mökki Skäretissä kukkulan rinteellä, jonka juurella lainehti meri. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Ei olenkaan sellaista leväpuuroa, johon on törmännyt Itämeren rannalla Suomessa ja Baltiassa. Sannihan tietysti asui vedessä ja kyllä me ihmisetkin uitiin joka päivä. 

Alla näkymä kotimme terassilta.

Skäretissä meni patikointireittejä, jotka kulkivat merenrannalla, laidunten läpi ja paikoin jyrkkiä kalliorinteitä myöten. Jo ensimmäisenä iltana hämmästyimme ihmisten ystävällisyyttä. Kaikki tervehtivät vastaantullessa ja Sanni sai niin paljon silityksiä, että luulisi niillä jo jonkin aikaa pärjäävän. 

Lähellä meitä oli kuuluisa kesäkahvila Flickorna Lungren. Kieltämättä oli hyvät leivokset ja kahvia sai kerrankin riittävästi, kun pöytään tuotiin koko pannu.

Tätä tunnelmallista kahvihetkeä muistelen sitten, kun lunta pyryttää ja työt väsyttävät. ;)

Tapasimme serkkuni ja hänen miehensä Ängelholmissa, jossa reittimme kohtasivat sopivasti. Oli tosi kiva nähdä heitä ja viettää hetki aikaa yhdessä. Sannin tuoppi terassilla oli kadehdittavan suuri. :D

Yksi suloisimmista paikoista lomallamme oli Skäretin naapurikylä Arild. Voi vitsi niitä ihania taloja ja niiden ruusutarhoja! Lenkkeilimme siellä monta kertaa.

Arildissa törmäsimme myös toiseen flattiin! Niitä näkyi lopulta aika monta Ruotsin matkan aikana. Onkohan vielä suositumpi rotu siellä? Näimme myös pariskunnan, jonka rouva halusi ottaa kuvia Sannista. On kuulemma aina halunnut flatin. Eikä ihme, on ne niin kivoja otuksia. :) Sannin kanssa matkustaminen on helppoa ja mukavaa. Se on yhtä iloinen ja tyytyväinen joka paikassa ja ilahtuu aina, kun joku haluaa sitä rapsuttaa. Ja tulihan se tunnetuksi hyvin omatoimisenakin koirana, kun hoitaa  ystävällisesti oman taluttamisensa. ;)

Lukuunottamatta lehmien, hevosten ja lampaiden laidunten ylityksiä, Sanni sai olla lähes koko muun ajan vapaana. Hienoimpia lenkkejä kotimaastossa oli varmaan niemenkärjessä Kullenbergissä. Todella mahtavat näkymät "vuoren" päältä joka suuntaan merelle. Ranta oli kivikkoinen ja jyrkkä. Vaati keskittymistä laskeutua alas Silvergrottenin luolaan. Sanni on lukenut rotumääritelmänsä ja tietää, ettei todellakaan ole luolakoira. Niinpä tyydyimme vain kurkkaamaan luolan suuaukosta sisään. Luin myöhemmin, että majakanvartija oli löytänyt 70-luvulla luolasta pronssikautisen patsaan. Ajatella, mitä kaikkea nekin kalliot ovat nähneet...

Toinen hyvin erikoinen paikka oli lähellä sijaitseva Nimis. Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks oli rakentanut mereltä tulleista ajopuista todella mittavan luomuksen. Se alkoi portaista, jotka kulkivat jyrkkää rinnettä alas rantaan ja sen linnoitusta muistuttaviin torneihin pystyi kiipeämään. Paikan päällä tuli väkisin tunne, että homma on ikään kuin lähtenyt Larsilta lapasesta. Ensin on tehty vähän ja sitten vähän lisää ja lopputulos onkin sitten historiaa.

Yhtenä päivänä jätimme Skäretin ja maaseudun rauhan ja suuntasimme Kööpenhaminaan. Oli kiva päivä ja ehdittiin kävellen katselemaan kaikki meitä kiinnostavat paikat.

Kauheasti ihmisiä!

Kaksi pientä merenneitoa - patsas (Se kuuluisa!)

Sannia ei päästetty kasvitieteelliseen puistoon, mutta se sai kyllä halit puistonvartijasedältä. :) Ja löydettiin ihan kiva puisto meille.

Kiireisestä Kööpenhaminasta oli taivaallista palata omaan pikkumökkiimme maalle. Tässä joka aamuinen näky: puuro, mansikat ja Sanni haikailemassa niiden perään.

Teppo kävi muutamana iltana kickboxing -tuttujensa salilla Helsingborgissa ja me menimme Sannin kanssa yhtenä iltana mukaan. Kyllä kannatti! Puistossa oli ilmaiskonsertti ja saimme seuraa sekä kivoista ihmisistä että koirista. Yhdet pikkutytöt ihastuivat niin kovin Sanniin, että lähtivät saattamaankin meitä. <3

Kuten arvata saattaa, Sanni löysi sieltäkin uimapaikan. 

Hienoin uimaranta oli ehkä kuitenkin lähellä Ruotsin eteläkärkeä Degerbergassa. Siellä Sanni heitti vapaalle ja pötkötti lämpimässä hiekassa tassut kohti taivasta. Ja ui tietysti sydämensä kyllyydestä. Nauratti seurata sen touhuja. Se ei nimittäin voinut ottaa hiekkaista keppiä suuhun, vaan se piti kuopia tassuilla mereen puhdistumaan. :) Pitää laittaa myöhemmin video rantaleikeistä.

Tältä näyttää kesälomakoira!

Meri, täältä tullaan!

Degerbergassa oli myös sen kertainen yösijamme. Aika outo paikka ja erikoinen kaveri oli hotellin omistajakin. Hänellä oli kaikenlaisia elukoita villisioista kilipukkeihin. Yksi puski Sannia, joka tuli liian tuttavallisesti häntä nuuskimaan. Ei kovaa onneksi kuitenkaan. Yöunet jäivät vähäiseksi, kun naapureilla oli bileet ja aamulla kukko herätti kukonlaulun aikaan. Miksi ne eivät voi kiekaista vain kerran? Tuo kukko ainakin huusi puoli tuntia. Se sai kyllä anteeksi, koska aamulenkki Försakarssin vesiputouksilla oli jotain ihmeellistä.

Näihin aamulenkkimaisemiin voisi joskus palata.

Yksi asia vielä, johon ihastuin oli postilaatikot. Haluan heti välittömästi vaaleanpunaisen postilaatikon, missä on Sannin kuva! 

Viimeinen iltauinti Vätternin rannalla, missä oli aika kylmää vettä. Huomenna laiva kuljettaa meidät takaisin Suomeen.

Kesälomamatka alkaa!

Matkamme ensimmäinen etappi oli Turku, jossa Teppo kävi nyrkkeilytreeneissä. Sannin kanssa käytiin sillä aikaa puistokävelyllä. Laivan lähtöä mentiin odottelemaan Ruissaloon, joka on näköjään ihan mahtava paikka. Kahviteltiin erittäin symppiksen miehen kahvikojussa ja käveltiin pitkin rantoja  pari tuntia.

Kahvitauolla

Sannista rannalla juoksentelu oli parasta.

Laivalla Sanni toimi kuin kokenut maailmanmatkaaja, mikä hän tietysti onkin. Sannin silkkiturkkia kävi moni silittelemässä ja ihmettelemässä sen iloisuutta. Yön Sanni nukkui sikeästi.

Tukholmassa tavattiin Tepon serkku ja mikä hassuinta, sunnuntaina näemme minun serkkuni. :) Kumpikaan ei asu Ruotsissa, vaan ovat vain lomailemassa täällä. Ensimmäinen majapaikkamme Tranåsin kupeessa on uskomattoman ihana maatila. Tilalla asustaa ihmisten lisäksi 1 kissa, 1 koira ja 6 hevosta. Myös toisilla matkalaisilla oli koira mukanaan, joten vilskettä riitti.

Sanni ja Satu halaavat. Mökin edessä kasvoi hieno ruusupensas.

Meillä oli oma uima-allas, josta Sannin pois pitäminen oli melko vaikeaa. Yritti livistää sinne koko ajan. :D

Pihapiirissä oli monta toinen toistaan söpömpää mökkiä.

Pari kuvaa mökkimme sisältä.

Ikkunasta näkyi hevosia ja hyviä lenkkipolkuja lähti heti tilan pihalta.

Käytiin kauppareissulla Tranåsissa, joka oli oikein kiva pikkukaupunki. Etenkin iso puisto oli hieno. Perennoissa oli nimikyltit, lapsille oli leikkipaikkoja ja vähän isommille skeittiramppi. Sannista parasta oli puiston läpi kiemurteleva joki, johon pääsi pulahtamaan.

Nyt matka jatkuu kohti etelää. Ihanaa olla lomalainen!

Ensin työ, sitten huvi

Tänään oli mökillä vuorossa Sannin lempiaskare: polttopuiden teko. Teppo pilkkoi puut ja me tytöt pinosimme. Aikamoisen keon saimmekin aikaiseksi, vai mitä! No, saattaa olla, ettei ihan kaikkea tehty tänään... Mutta puu suussa oli kiva juoksennella joka tapauksessa.

Ahertamisen jälkeen maistui ulkoilu ja täytyy sanoa, että harvinaisen kauniin paikan löysimme. Seikkailimme Kuhmoisten ja Padasjoen kunnan rajalla (on samalla Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen raja) Keulaimen kärjessä. Vähän hirvitti katsoa, kun Sanni vilisti jyrkkiä kallioita pitkin, mutta hienot näköalat muuten.

Lenkiltä oli kiva palata oman mökin rauhaan katselemaan illan tummumista.

Saatiin komea puolikuutamo.

Possuilu agilityä

Viikonloppu vierähti Mikkelissä agikisoissa. Oli kyllä tosi kiva viikonloppu, vaikka tuloksista ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänytkään. Sannista tuli mieleen teinipoika, joka kaasuttaa mopoaan liikennevaloissa ja lähtee heti, kun kuvittelee valon alkavan vaihtua keltaiseksi. Oli ihan mahdotonta saada sitä pysymään viittä sekuntia lähdössä, kun kiire radalle oli niin kova. Ei olla kesällä keretty kuin kaksiin treeneihin ja se kyllä näkyi... En osannut ohjata yhtään ja Sannista näkyi enää pölypilvi, kun vasta yritin virittää jotain ohjauksentapaista. :D Se mikä ei naurattanut, oli kontaktit. Niihin meidän suoritukset loppuivatkin, kun toinen toistaan possumaisempia alastuloja nähtiin. Keskeyttäminen kontaktilta loikkaamiseen ei kyllä auttanut yhtään mitään seuraavalla radalla. Lämppäriesteillä teki niin hienot kontaktit, ettei tarvinut yhtään epäillä, etteikö se muistaisi homman ideaa. Mutta kun ei kisatilanteessa ole malttia. Jos nyt hyviä asioita haetaan, niin vauhtia ja intoa oli käsittämättömästi. Luulisi, että helle olisi vähän haitannut, mutta ei. Ja ainoalla radalla, jossa päästiin maaliin asti ("tavallinen" HYL, ei kontaktin takia keskeytys) Sanni irtosi upeasti loppusuoralla. Ja huolimatta kontaktien karusta tilasta, puomin ylösmenot onnistuivat joka radalla. Olemme jo kerran saaneet kontaktit paremmalle tolalle, joten uskon vakaasti, että voimme tehdä sen uudestaan, kunhan loppukesästä päästään säännöllisesti treenaamaan. Kisamatkasta jäi mieleen myös Sannin "löytö": ihmisen paskaa. Päästin sen hetkeksi silmistäni jutellessani toisen koiranomistajan kanssa. Pusikosta kömpi esiin iloinen Sanni kaulus ruskeana ja vessapaperin pala liimautuneena poskeen. Kiitos Titi, kun kaikesta huolimatta et pistänyt meitä kävelemään kotiin, vaan vuorasit vain auton erinäisin lakanoin... Onneksi kisapaikalla oli pieni joki, jossa saimme pahimmat sotkut pestyä. Siellähän Sanni muutenkin uiskenteli ennen jokaista rataa, niiden jälkeen ja välillä muuten vain.

Kesän toiseksi ainoissa agitreeneissä tein ihmeellisen havainnon: Sanni osaa kepit itsenäisesti paljon paremmin kuin olen tajunnut. Kiitos ihanien treenikaverien me ylipäätään kokeiltiin tällaista. Pystyin lähettämään sen kepeille hypyn takaa ja irtoamaan itse sivusuunnassa, leikkaamaan takaa ja jäämään jälkeen jne. Sannilla oli etupalkka näissä harjoituksissa ja lähestymiskulma suora. Mutta tuosta voi nyt hyvin lähteä häivyttämään palkkaa kauemmas ja vaikeuttamaan kulmaa. Onneksi ei ole tarvinut kovin monta vuotta harrastaa, ennen kuin löytää koirastaan tällaisia kykyjä... ;)

Nyt rentoudutaan mökillä muutama päivä ennen uusia seikkailuja.

Hierontaa ja kauneuden hoitoa

Tänään olikin sitten hemmottelupäivä hieronnan ja "kampaajalla" käynnin merkeissä. (Valitettavasti vain toiselle meistä...) Saksien nipsutus kaulalla sai Sannin venyttelemään nautinnollisesti ja silmät alkoivat lumpsattaa. Hieronnassa kuuluikin sitten jo ihan kunnon kuorsausääniä ja nauroimme Sannia  toiselle kyljelle kääntäessä, miten lötköpötköksi se heittäytyi. Tuli mieleen ragdoll-kissat. :)

Olin positiivisesti yllättynyt, miten vähän lopulta lihaskireyttä oli. Rangassa ja etuosassa ei ollenkaan, pohkeissa ja etureisissä jonkin verran. Sen liikkuminen ja jumiin meno on parantunut silmin nähden sen jälkeen, kun on alettu jumpata syviä selkälihaksia. Olen erittäin kiitollinen hyvästä hoidosta, jota Sanni on saanut. Ja myös tuo sen siistitty look ilahduttaa kovasti. :) Harmi, että siitä on kamalan vaikea saada onnistunutta kuvaa. Jos sille ei sano mitään, se ei pysy paikoillaan, jos taas käsket pysymään paikoillaan, niin se pönöttää ihan kummissa asennoissa. Pahimmillaan kieli roikkuu suupielestä ja kuola valuu... Kaunista! :D

Kukkaistyttö

Joutsenkaula

Tokokuulumisia

Jippii ja jihuu! Päästään elokuusta lähtien treenaamaan kilpailevien koirakoiden pienryhmään. Olin ihan varma, ettei saada ryhmäpaikkaa, mutta ilmeisesti saatiin säälipisteitä meidän ekojen voittajaluokan kisojen takia. ;) Oli melkoinen nollaputki siellä ja tokossa se ei ole ihan niin hyvä juttu kuin agissa. Sinänsä kisoista jäi hyvä mieli, koska helteestä huolimatta Sanni teki todella suurella innolla kaiken. Liikkeissä nyt oli vain pikku epätarkkuuksia ja itsekin mokailin niistä pari. Niin ja kävihän Sanni pussaamassa tuomaria kesken tunnistusnoudon. :D Ei liene ihan tavallista voittajissa... En sen iloa ja intoa kyllä ikinä vaihtaisi puhtaisiin, mutta haluttomiin suorituksiin. Toki tuomarin nuoleskelun voisi jättää väliin, kun ei siitä näköjään lisäpisteitä tule.

Tokoilu on jäänyt todella vähiin tänä kesänä. Ainoastaan tunnistusnoutoa on treenailtu kotipihalla aina, kun saa jonkun vieraan hajut hyödynnettyä. Se on edistynyt huimasti! Nykyisin se menee aika lailla niin, että ensimmäisellä yrityksellä Sanni nostelee palikoita, mutta päätyy lopulta oikeaan. Toinen yritys useimmiten onkin sitten nappisuoritus. Pidän tätä työvoittona, koska tunnarin opetus ei ollut meille helppo juttu. Alussa Sanni kahmaisi niin monta palikkaa, kun sen suuhun mahtui ja toi ne kerralla. Muistelen nyt jo hieman hymyillen, miten opetin Sannille hajuilmaisua, että saisin sieltä palikkakasasta vain oman hajuisen. Post it -lapun se söi ja pilttipurkin huiskaisi hännällä kiviseinään ja sieltä sitten noukin purkin jäänteet. :D Joskus yksinkertaiset keinot ovat parhaita. Meille auttoi apunamit palikoiden luona, että saatiin Sanni rauhoittumaan ja nuuskimaan palikoita ilman kiirettä ja sähläämistä.

Pari päivää sitten otettiin aamulenkin yhteydessä pari liikettä ihan muistin virkistykseksi. Esteen yli noutoa ja ruutua ei voi tehdä kotipihalla, kun ei ole estettä, eikä riittävän pitkää pihaa, joten niihin päädyttiin.  Yritän laittaa tähän videon, jos vain osaan.

Tänään käytiin aamusta tokoilemassa Ennin, valkkari Miloun ja mudi Ticon kanssa. Oli kiva nähdä, miten paljon uutta Tico oli oppinut sitten viime kerran! Siitä kuullaan vielä tokonkin saralla, sen verran taitava pikkukoira. Sannin osalta ilahdutti tarkat kaukokäskyt, vaikka matka ei ollutkaan 10 metriä. Ja tunnistusnouto, jossa vain hieman liikautti ensin väärää palikkaa ja toi sitten oikean. Tänään onnistui myös luoksetulon pysäytykset. Ei ollut juurikaan havaittavaa ennakointia ja pysähdykset olivat tosi napakat. Harvoin onnistuu meiltä samalla kertaa napakka seisominen ja maahanmeno. Olin suunnitellut liikkeestä istumisen harjoittelua, kun nyt olisi ollut toinen apuna katsomassa, jääkö koira istumaan, mutta se unohtui. Samoin Seuraamisessa unohdettiin harjoitella täyskäännöstä. Ollaan vaihdettu takaa kiertäminen paikallaan kääntymiseen, koska Sanni alkoi itse tarjota sitä. Tässä vielä pätkä tämän aamun seuraamista. Kiitos Enni videosta ja tosi kivasta treeniseurasta!

Ulkoilua ja uimista

Tänään oli juuri niin rento ulkoilmapäivä, kuin kesälomalla kuuluukin olla. Päivälenkillä oli kivaa herraseuraa, kun lapinkoira Pyry oli mukanamme lenkillä. On se kyllä komea poika!

Iltaa vietettiin Saimaan rannalla makoillen ja uiden. Saimaan rantakalliot ovat kuin toinen koti meille kesäisin. Sanni on ihan parasta rantaseuraa. Se ei koskaan kyllästy uimiseen ja rannalla touhuiluun. Ja jos jokin paarma eksyy kiusaamaan, se loksaistaan nopeasti alas. :)

Tuo pärske on Sanni!

Sannilla kaikki on suurta, kepitkin.

Tuu jo uimaan!

Sanni-saimaannorppa?

Auringonottoa a`la Sanni

Rento elämänmeno jatkuu Sannin osalta, sillä torstaina se pääsee hierontaan. Oispa elämä aina näin leppoisaa!

Esineruutu edistyy ja jäljestäkin jäi hyvä fiilis!

Oltiin pitkästä aikaa eilen jälkitreeneissä kelpiepoika Rapen kanssa. Mukana oli myös ylisuloinen collievauva Shira. Oli melkoisen kuuma keli, mutta eipä se Sannia hidastanut, kun pääsi ennen ja jälkeen treenin uimaan ja odotteli vuoroaan varjossa. Uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla kahta esinettä ruudussa, molemmat laitettiin takakulmiin eli kauas toisistaan. Sannilla on ollut ongelmana se, että se palkkautuu enemmän löytämisen riemusta kuin mistään herkkunameista, joita sille esineestä tarjoan. Niinpä sillä on ollut tapana ensin etsiä esineet ja sitten vasta palauttaa ne. Olen tähän asti pitänyt vain yhtä esinettä ja ilmeisesti se on tuottanut tulosta ja Sanni uskoo, että uusia tulee vain tuomalla ensin löydetty esine minulle. Olin aika iloinen, kun se pinkaisi vauhdilla ruutuun, toi esineen ja oikeastaan ennen kuin kunnolla tajusin, se toi jo toisenkin. :) Ihana Sanni!

Jälki sujui myös erinomaisesti ja kaikki neljä sinne laitettua keppiä löytyivät. Parista jyrkemmästä mutkasta vähän oikaistiin, se kiire eteenpäin on niin valtava... Onneksi nyt oli itsellä hanskat eikä tarvitse  parannella jälkiliinan polttamia kämmeniä päiväkausia, kuten viimeiksi. Ihminen on viisas eläin! Myös Rape selvisi hienosti maaliin, vaikka en sille ihan helppoa jälkeä tehnyt. Mikä siinä on, että aina jälkeä tallatessa tie päättää yllättää tekemällä mutkan juuri sinne, tai sitten edessä on suo, kalliojyrkänne tai joku läpipääsemätön tiheikkö? Lopuksi Shira sai tehdä pienille koirille sopivan namiruudun. Hienosti pikkucollietyttö käytti nenäänsä! Oli kiva päivä ja jäi halu päästä pian uudestaan metsään näissä merkeissä.

Tässä vielä tämänkertainen jäljestystiimimme: Rape (edessä), Sanni ja pikku-Shira

Kesäkuulumisia

Oli Sannimainen aamuherätys! Kukonlaulun aikaan heräsin siihen, että meillä soi klassinen musiikki, vieläpä melko kovaa. Sanni oli kömpinyt sohvalle nukkumaan ja makoili tyytyväisenä kaukosäätimen päällä. Oli onnistunut vahingossa avaamaan digiboksin ja valitsemaan sieltä radiokanavan. :D Tai ehkä se nautiskeli siitä musiikista...

Tarkoituksena oli kertoilla hieman kesäkuulumisia. Kesäkuun alku meni polkuanturahaavaa parannellessa. Kaikki lasinsiruja ja muita törkyjä luontoon kylvävät ihmiset pitäisi raijata syvälle Siperiaan! Onneksi käpälä kuntoutui aika nopeasti. Juhannuksen Sanni vietti äitini kanssa, koska me lauman ihmisjäsenet olimme Pariisissa. Sannilla oli ollut superkivaa ja siitä muistoksi saimme äidiltä hänen tekemänsä valokuvakirjan heidän metsäretkistään.

Kesäkuun lopussa toteutimme pitkäaikaisen haaveen pienestä vaelluksesta. Kävelimme Evolta Padasjoelle mukaillen Ilvesvaellusta ja Päijänne-Ilvesyhdysreittiä. Reitin pituudeksi tuli meille ihmisille 50km ja Sannille varmaan 100km. Se juoksenteli molemmat päivät ees taas ja hyödynsi jokaikisen puron, ojan, lammen ja järven uimiseen. Se koira löytäisi Saharastakin sen ainoan lätäkön! Ensimmäisenä vaelluspäivänä sää asetti meille omat haasteensa. Jouduimme heti retkemme aluksi odottelemaan Evokeskuksella ukkoskuuron väistymistä. Sanni rakastui puolalaiseen mieheen, joka odotti taivaan kirkastumista kanssamme. Pääsimme matkaan, mutta ei aikaakaan, kun sade jatkui ja yltyi vielä iltaa kohden. Metsässä puut antoivat suojaa, mutta jyrkiltä ja liukkailta harjurinteiltä laskeutuminen kysyi taitoa. Puhelimet eivät sateesta pitäneet, joten se niistä digikartoista. Paperikartta olisi kannattanut muovittaa, se kirjaimellisesti liukeni olemattomiin. Kompassiin sentään voi luottaa! Oli taivaallisen ihanaa päästä lopulta kaskenpolttaja Kristiaanin torpalle ja tehdä kuivattelutulet. Toinen päivä oli ilman puoleen täydellinen! Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma Sannia ajatellen. Kävimme aamu-uinnilla Tarusjärvessä ja niin tekivät muuten panssarivaunutkin! Järven toisella puolella on armeijan alue ja pääsimme todistamaan panssarivaunujen uimakoulua. Välillä pysähdyimme syömään metsämansikoita, joita tuntui olevan erityisen paljon. Varsinainen evästauko pidettiin minun lempilaavulla Nuijamiehen kololla. Ihan loppumatkasta, kun päästiin jo ihmisten ilmoille, poikettiin kahville majatalo Onnenmyyrään. Viimeiset kilometrit ja sitten palkitsimme itsemme kunnon ruoalla ja jätskillä Padasjoen laivarannassa. Sanni sai tietysti omansa. Retken jälkeen oli väsynyt, mutta onnellinen lauma ja oli kiva palata pariksi päiväksi lepäilemään omalle mökille.

 Reippaat vaeltajat: Sanni ja Teppo

Niin kaunista!

Kristiaanin torppa, jossa yövyimme.

Sannin evästauko.

Missä vettä, siellä Sanni.