Hyvää syntymäpäivää Leo!

Uskomatonta, mutta meidän pikku-Leo täyttää tänään 2 vuotta! Aamulenkki käveltiin (kuten niin monet lenkit tänä kesänä) vesisateessa. 

2-vuotias Leo-eläin

Miehen ikään tulemista Leo juhli kunnon kaivannolla, juoksemalla hepulijuoksua Sannin kanssa (niin, että sai taas pelätä) ja tietysti kunnon painilla.

Sannikin oli sen näköinen, että juhlittu on. :D 

Kotona postilaatikossa odotti kortti ja pussillinen siankorvia. Kiva yllätys, Leo kiittää muistamisesta.

Viime päivityksessä mainittu koirahoitolakeikka Honkarannan tassunjälki -hoitolassa meni tosi hyvin. Kumpikaan ei huudellut perään eikä koko aikana. Hoitaja-Hanne oli todella ihana ja selvästi synkkasi hyvin koirien kanssa. Sannin ainoa eroahdistusoire oli, ettei mielellään lähtenyt lenkille omien tavaroiden luota, mutta osasi kyllä arvostaa uimaan pääsyä hellepäivänä. Leo oli ihan rauhallisesti, mutta se oli päättänyt olla nälkä- ja juomalakossa. Sen verran stressasi pikkucollieta. Joikin sitten kotiin (mökille) päästyään kirjaimellisesti puoli ämpärillistä. Varmaan olisi ruoka- ja juomatarjoilu alkanut kelvata, jos olisivat olleet pitempään.

Kävimme Leon kanssa treenaamassa IPKY:läisten kanssa hakua ihan rajan tuntumassa, jossa liikkuminen on luvanvaraista. Hiukan kuumotti ajatus, että Leo lähtee jonkun jäniksen matkassa naapurimaan puolelle. Leo ei ollut hakuillut sitten toukokuun lopun, joten ei oikein tiennyt itse, missä mennään. Oli vielä uudet ihmiset ja vieras maasto, jotka kylläkään eivät Leolle taida olla merkityksellisiä asioita. Ensimmänen maalimies otettiin pienellä ääniavulla ja kolme muuta pimeinä ilman mitään kommervenkkejä. Ja kentälle mennessä otettiin ekan kerran hallinta mukaan ja ilmoittautuminen. Pistot olivat todella suoria ja hyviä! Leo oli tapansa mukaan erittäin motivoitunut, mutta ei rauhaton eikä äännellyt. Ilmaisut olivat yhtä varmoja kuin sillä yleensäkin on. Kiintorullaan voisimme siirtyä ja pitäsikin. Viimeinen ukko oli 1,5m syvässä kuopassa oksista tehdyn katon alla piilossa. Siinä sai Leo tehdä tosiaan töitä, että löysi hänet. Sillä ei ole ollut vastaavaa ja olin enemmän kuin tyytyväinen suoriutumiseen. Saatiin hyviä vinkkejä myös mein ongelmaan eli siihen, että Leo juoksee suoraan piilolta keskilinjalle samoja jälkiä kuin on mennyt, eikä viistosti eteenpäin. Oli kaikin puolin hyvät treenit ja kannatti niiden takia ajaa naapurikaupunkiin. Varmasti mennään toistekin.

Viikonloppu meni tiiviisti kehäsihteerinä ym. talkoohommissa tokon piirinmestaruus- ja seuranmestaruuskisoissa. Hiukan kauhistuin paikkamakuita ALO- ja AVO-luokissa. Turhan moni lähti paikoiltaan ja olin iloinen, etten osallistunut Leon kanssa. Sille olisi kyllä ollut liian paljon häiriötä. Mutta mahtui viikonloppuun myös upeita onnistumisia tutuille koirille, joiden suoritukset oli mukavaa nähdä kerrankin rauhassa, kun ei itse ollut kisaamassa. Tuli myös sovittua treenejä, joten eiköhän sitä syksyn aikana pääse itsekin vielä kehään. Sannin kanssa ollaan paria uutta juttua aloitettu treenaamaan pitäen silmällä uutta EVL:aa ja Leon kanssa tarvitaan PALJON häiriötreenejä. Kokeiltiin pitkästä aikaa Leon kanssa merkille lähettämistä ja tunnistusnoutoa, hyvin on edelleen hallussa. Uutena juttuna kokeiltiin uuden AVO-luokan  kartion kiertoa ja sehän oli helppo juttu agilitykoiralle. Haaste onkin "vain" saada nyt sitä häiriön sietoa. Agility on jäänyt lähes olemattomiin. Ehdittiin aloittaa keppien opiskelu 2x2 -menetelmällä, mutta siitä ei ole paljon kerrottavaa... :D Ei todellakaan mennyt niin kuin pitäisi ja keskeytyi nyt viikoksi ennen kuin alkoikaan. Toivottavasti tsempataan vähän paremmin, kun aloitetaan uudestaan. Hyviä ja nopeita(!!!) keinuja Leo kävi treeneissä tekemässä. Se oli kyllä helppo este opetella meille, kun puomin alastulo on ollut hallussa ja Leo selkeesti tykkää keinusta. Se on yksi suosikkieste, jonne herra karkaa, jos treeneissä on tylsä hetki...

Collieiden erikoisnäyttely ja yleistä chillailua

Kesälomamatkan jälkeen ei olla ihmeitä tehty. Ollaan vain nautittu lomasta ja elämästä ilman aikatauluja. Leo kävi kokeilemassa speedrace-kisoja, mutta otti homman vähän turhan tosissaan. Se ei jäänyt voittajasta montaa sekunnin kymmenesosaa, mutta kaatui ikävännäköisesti maalissa. Ei hiljentänyt yhtään ennen lelua, vaan löi täydestä vauhdista liinat kiinni arvattavin seurauksin. Jos ikinä enää moiseen uskaltaudutaan, täytyy miettiä tarkasti turvallinen pysähtyminen.

Kuvasta kiitos Jasmin Pyykölle.

Kesäkuun lopussa suunnattiin Luumäelle collieiden erikoisnäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu 58 sileäkarvaista collieta. Tutunkuuloista haukahtelua kuului sieltä täältä. Nähtiin paljon tuttuja, niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kivointa oli nähdä Koiruus-kavereita Lolaa ja Lennua sekä pitkästä aikaa Eedlaa sekä omistajia tietysti. Mike Vincent oli erittäin perusteellinen tuomari ja kävi koirat sentti sentiltä läpi. Kivaa, että erkkarista sai arvostelun, johon on panostettu. Urosten nuorten luokan ajan satoi oikein kunnolla, kuinkas muuten, mutta sen jälkeen aurinko alkoi paistaa.

Litimärkä näyttelytähtemme. Kiitos kovasti Katjalle kuvasta.

Leo oli esiintymistuulella ja jaksoi seistä pönöttää tosi hienosti sateesta välittämättä. Se sai huippuarvostelun, jossa ei ollut mitään "muttia":

"Very smart tricolor, presents a very pleasing outline, first class head, well arched muscular neck, excellent shoulders, good spring of ribs, deep chest, lovely topline, well muscled rear, presented in a hard condition, movements true and efforthless." ERI SA NUO1

Juoksu- ja pönötyskuvasta kiitokset Veeralle!

Paras uros-kehästä ei sijoitusta odotettu, vaikka tuomari noin paljon Leosta tykkäsikin. Hienoja uroksia oli niin paljon. Leon esiintyminen teki kyllä minut iloiseksi.

Olin ilmoittanut Leon tokon seuranmestaruus- ja piirinmestaruuskokeeseen. Ajattelin, että olisi kiva aloittaa kisaura kotikentällä. Leo osaa alokasluokan liikkeet sekä suurimmaksi osaksi myös avoimen ja voittajaluokan. Ihan eri asia tietysti on, mitä se pystyy häiriön alla ja palkatta kisatilanteessa tekemään. Liikkuroituna, kun ei olla juurikaan edes treenattu. Valitettavasti homma kariutui paikkamakuun rakoiluun. Leo pystyy rauhalliseen paikkamakuuseen tutussa seurassa tai yhden vieraan koiran kanssa. Mutta jos paikalla on useita vieraita koiria, se on levoton ja saattaa nousta seisomaan. Yksilöliikkeiden osalta kokeisiin vielä voi mennä kokeilemaan, mutta paikkamakuun kohdalla ei. Sen on oltava täysin varma ennen kokeita, koska siinä on riski haitata toisten suoritusta. 

Sannin kohdalla harmittaa, ettei vaan olla saatu aikaiseksi opetella merkkiä ja siitä ohjattua noutoa ja ruutuun menoa. Sen kanssa olisi ollut niin ihana ehtiä käydä EVL:n kokeessa ennen sääntöuudistusta. Sannissa parhautta on se, että sille kaikki kehän ulkopuolella tapahtuva on yhdentekevää, sen intoon voi aina luottaa eikä se ikimaailmassa häiritsisi kenenkään toisen paikkamakuuta. Mutta sille taas liikkeiden opettelu, etenkin jos uusi on ristiriidassa vanhaan, on kovin työlästä. Mutta Sannille kaikki onkin opetettu houkuttelemalla, joten se ei tarjoa asioita, kuten Leo. Kuka voisi yhdistää minulle Sannin keskittymisen ja Leon osaamisen/nopean oppimisen yhdeksi koiraksi? :D Toivon, että jaksamme Sannin kanssa (yrittää) opiskella uuden erikoisvoittajaluokan. Sanni on kuitenkin niin ihana tokokoira. Tai että ihme tapahtuisi ja innostuisin rallitokosta... Sanni varmasti tykkäisi kovasti lajista. Leon suhteen toivotan uudet säännöt lämpimästi tervetulleiksi! Paikkamakuuaika lyhenee ja onhan muutenkin uusi ALO-luokka helppo, joten siitä on kiva aloittaa. Nyt vaan sitä paikkamakuutreeniä kehiin.

Koirien suosikkiharrastus tällä hetkellä on uiminen. Leosta on kehittynyt todella hyvä uimari ja niillä on Sannin kanssa hauskaa yhdessä.

Kulunut viikko on vietetty mökillä. Jos pitäisi nimetä yksi suosikkipaikka koko maailmasta, niin kyllä se mökin ranta olisi. Paikan tunnearvoa nostaa ajatus, että Teppo on pienenä poikana leikkinyt ja viipottanut samoja rantoja ja metsiä pitkin. Ja mikä voisi olla ihanampaa kuin mennä nukkumaan ja herätä näissä maisemissa?

Vaaleanpunainen ilta oli erityisen hurmaava.

Ja kuutamo. Toisin sanoen kaikki illat. Päijänne on joka kerran eri näköinen. Ja jos tarkkaan katsoo, näkee, miten se muuttuu koko ajan. Vaaleanpunainen ilta taittuu vaaleansiniseen. Se tummuu yötaivaaksi hetkeksi ja vaalenee sitten jälleen. Sitä on ihmeellistä seurata.

Ettei aika menisi pelkkään järven ihailuun, ollaan tehty retkiä Lahteen, kirkolle ja veneellä lähialueille.

Jätskit Pulkkilan harjulla ja pitzat isolla porukalla Siltabaarissa kuuluvat kesän perinteisiin.

Molemmat koirat tykkäävät kamalasti olla veneessä. Ne ovat kyydissä samantien, kun pelastusliivit kaivaa esiin. Leo rontti vaan keksi, että pääsee rantaan nopeammin, kun hyppää keulasta ja ui loppumatkan. Juuri kun Sanni on oppinut, ettei niin pidä tehdä...

Lähisaaresta löytyi hienoja lenkkimaisemia.

Kahvi- ja evästauko pitää olla, tottakai.

Ja lepäilyä lenkin lomassa, koska kesällä ei ole kiire mihinkään.

Kukin tyylillään!

Todellisuudessa meno näytti suurimman osan tältä:

Huomenna mennään Jyväskylään häihin ja koirat joutuvat elämänsä ensimmäisen kerran koirahoitolaan. Inhottaa jättää ne sinne. Etenkin Sannin pärjääminen eroahdistuksineen huolettaa. Onneksi aika ei ole pitkä ja sekä hoitola, että hoitaja vaikuttivat mukavilta.