Blogi kertoo flattityttö Sannin ja nahkapoika Leon elämästä ja harrastuksista. Sanni harrastaa agilityä, tokoa ja PK-jälkeä. Leon harrastukset jäävät nähtäviksi.
Sannilla ja Leolla leikit sujuu tosi kivasti yhteen. :) Sanni on oppinut huomioimaan, että Leo on pieni eikä sitä voi ottaa niin rajuun taklaukseen kuin oman kokoista. Sannihan ei edes leiki muiden kuin oman lauman koirien kanssa, joten Leo oli sittenkin tervetullut leikkikaveri.
Välillä pikkuveljeä hoivataan.
Vetoleikissä Sanni ei vedä tosissaan, mutta Leo ei kuitenkaan saa ikinä voittaa.
Leo on tavannut nyt useita tarkkaan valittuja kivoja koiria. Se kävi leikkimässä collienpentu Shiran luona, yhdellä päiväkävelyllä nähtiin ihastuttava 6kk vanha mäyräkoira Allu ja meillä on kyläillyt muutamia koiria.
Perhospojat Miksu ja Urpo olivat aivan ihania kavereita Leolle! Meno oli rauhallista ja sopuisaa. Leo viipotti innolla perässä. Välillä "isot" pojat suostuivat vähän painimaankin. Kun Leo vaani matalana ja teki hyökkäysloikan jomman kumman niskaan, se tarvittaessa pienellä murahduksella komennettiin takaisin ruotuun. Sanni on opettanut niin hyvät käytöstavat, että Leo kunnioitti hienosti pienenkin koiran ojennusta. Ainakin hetken...
Vanhempi herrasmies lapinkoira Tuisku on aina luottokaveri pennulle. On rauhallinen ja sietää uskomattoman paljon pennuilta näykkäisyjä. Tuisku leikitti Leoa ja oli Leosta iiiiiihana! Kun Leo alkoi liikaa roikkua naskalihampailla, sanoi pennulle hirmu nätisti, että nyt riittää.
Tänään Leo kävi piipahtamassa seuranmestaruus agilitykisoissa. Ensin haukunta ja ihmispaljous jännitti, mutta pian poika oli kuin kotonaan. Shira oli siellä, samoin kiva Shelttipentu ja muutama muu uusi tuttavuus, eikä Leo meinannut haluta lähteä pois. :)
Kisoissa Sanni rontti karkasi lähdöstä ja hylkääntyi heti tokalle esteelle, kun en ehtinyt reagoida. Ironista oli, että loppurata meni ihan loistavasti ja virheittä, se jopa pysähtyi puomin alastulolle! Olin tosi iloinen! Tuolle lähtökarkaamiselle pitää nyt tehdä jotain. Treeneissä voisi aina lopettaa suorituksen heti, kun karkaa ja viedä Sanni pois. Varmaan auttaisi, mutta ei ole kivaa treenikavereille, kun ei koskaan tiedä omaa vuoroa. Toinen, mikä auttoi joskus kauan sitten, on palkkaus dummyllä taaksepäin. Se on ainoa, mikä riittää palkaksi ja koska se lentää minulta, Sanni ei tiedä, onko se milloin käytössä. Namialusta selän takana ei ylitä halua päästä radalle ja Sanni tietää heti, milloin se on ja milloin ei. Heti huomenna ryhmätreeneissä kokeillaan salaista asetta nimeltä dummy.
Lopuksi vielä kuva Sannista vartioimassa pikkuveikan unta. On ne liikuttavia!
Ekat hereilläolokuvat Leosta. :) Oltiin vanhempieni luona kylässä ja äitini sai otettua kivoja kuvia koirista. Otoksia oli kyllä melkoinen määrä, kun Leolla oli pikkuisen kiire koko ajan. Ja meillä, kun arvailtiin, onko se jälleen karannut pihalta...
Leon korvamuoti muuttui. Nyt mennään enemmän luppamallilla.
Sanni joutuu olemaan aika kieli keskellä suuta pikkuveikan kanssa. Painia tekisi jo mieli, mutta kun sitä ei saa litistääkään.
Sanni on ollut MAHTAVA Leon kanssa! En ois ikinä uskonut, eihän se edes ole pitänyt ikinä pennuista. Pesi jo Leon korvat ja sallii Leon tulla viereen nukkumaan. Lelujakin voi taas olla lattialla. Ja pieniä ohikiitäviä hetkiä ne on leikkineet nätisti keskenään. Lelua on vedetty ja Sanni on pikkusen hellästi "hammastanut" makuuasennosta Leon kanssa. Välillä Sanni ei halua Leon tulevan iholle ja Leo uskoo sen pitkästä tuimasta katseesta ja tekee muuta. Tärkeitä käytöstapoja aikuisen koiran kunnioittamisesta on siis opittu.
Nyt menee paljon aikaa pennun kanssa. Olen silti joka päivä viettänyt laatuaikaa kaksistaan Sannin kanssa. Ollaan lenkkeilty ja tokoiltu. Voi että Sanni (ja minä!) nauttii näistä kahdenkeskisistä hetkistä! Sillä on entistä suurempi halu tehdä yhdessä, nyt kun joutuu jakamaan huomiota. Saatiin mielenkiintoinen vinkki kaukokäskyihin. Takapalkan sijasta sivupalkka. Outoa, mutta toimii meillä!
Syksyinen Leo <3
Rohkea Leo (tuleva rauniokoira?) kävi katsastamassa maanalaisen kellarin.
Tänään oltiin hiekkarannalla. Leoa vähän jännitti, kun Sanni laukkasi vedessä ja tuli sitten ravistelemaan vettä päälle. Aikamoisia pentuhepuleita nähtiin ja ison kuopan noin pieneksi leijonaksi Leo sai kaivettua. Ihanaa, kun on nämä karvakuonot! :)
Leo kävi tapaamassa ihka ensimmäistä koirakaveria, suloista 1v tiibetinspanielia Deizyä. Automatka meni liki ääneti ja paljon rauhallisemmin kuin aamulla. Eli nopeasti Leo siihen tottui. Deizy oli ensin tosi pelottava Leosta, mutta minun 6v kummipoika Kareda oli Leosta ihan parasta! Ja Karedan huone, missä oli kiipeilypatja ja muuta pikkupoikien kivoja juttuja. Leo lämpeni Deizylle ja alkoi hurja paini. Leo teki mahtavia loikkia Deizyn kimppuun ja sitten juostiin. Deizyllä näytti olevan yhtä hauskaa, mutta kun sen kaunis häntä alkoi näyttää ihan räjähtäneeltä, veimme leijonan vähän jäähylle ja pissille pihalle. Kareda esitteli siellä Leolle hienon mökkinsä ja rakensi Leolle tikkaatkin, että se pääsee sinne. Painista nyt oli turha haaveilla kuvaa saavansa, mutta tässä pikkuleijona kotona painin jälkeen. Nyt on hiljaista!
Nyt hyödynnetään Leon utelias ja reipas suhtautuminen kaikkeen, mutta aion pitää huolen, ettei ole liikaa ohjelmaa. Varsinkaan rymypainia. Rauhoittumista kuitenkin edelleen harjoitellaan, eikä näin vilkkaan pennun elämä pidä olla liian kiihdyttävää. Sori Leo. Saat siis välillä tylsiä kotipäiviä.
Kyllä sitä kaikkea jännää saa todistaa, kun kotiin muuttaa 8-viikkoinen villieläin. :) Eilen Leo keksi, että jos oikein tunkee, niin hän pääsee verkkoaidan silmukoiden läpi vapauteen, minne kaikki Leijonamielet hänestä kuuluvat. Keksittiin kilpaa uusia ratkaisuja, joilla aitaa voi tilkitä ja pikku-Houdini uusia pakomahdollisuuksia. Onneksi se yleensä tulee kutsuttaessa hippulat vinkuen ja loikkaa viimeisen askeleen suoraan syliin. <3 Leo löysi kodinhoitohuoneen kaapiston alta Sannin noutokapulan ja se piti heti viedä kunniakierrokselle talon ympäri. Kaivoin kameran ja kokeeksi vieritin sen kerran vähän matkan päähän. Ja Leo nouti! Sen siitä saa, kun kasvaa noutajan kanssa. Pienen protestiäänen päästi, kun nostin kapulan sen ulottumattomiin. Lupasin, että se ilmestyy, kunhan Leo ensin kasvaa. Nehän ei kovin kevyitä ole.
Toinen hauska tilanne oli eilen illalla. Pesin sadatta kertaa koirien pedit ja pari mattoa, johon eräs oli pissannut. Leo tuli pesuhuoneeseen ja alkoi hepulissa pyydystää vesisuihkua. Oli ihan märkä, mutta oli kuulemma hauskaa. :D Huvitti myös tilanne, jossa kirjoitin sähköpostia iPadilla ja Leo halusi syliin köllimään. Kesken viestin, se yhtäkkiä tökkäsi kuonollaan kosketusnäyttöä ja "lähetä"-painiketta. :D Vastaanottaja kummasteli kesken sanan lähetettyä viestiä.
Yö meni näin:
Kerran näin ne jo ihan kylki kyljessä. Sanni sietää Leoa jo tosi hyvin ja sen komentelutkin on aika hellävaraisia verrattuna siihen, mitä odotin. Leokin kunnioittaa Sannia paitsi jos Sannilla on syötävää. Sinne se menisi vaikka henkensä uhalla. Ruumiita vois tullakin, joten ne ei ikinä syö samassa tilassa mitään. Sanni ja Dio söi yhdessä ja vaihteli sovussa ruokaa ja luita, joten ehkä jonakin päivänä ei tarvi olla näin eristetty tuo ruokailutolanne.
Aamulla Leo pääsi ekan kerran aamu"lenkille" metsätielle, jonne mentiin autolla. Hirveä huuto oli autossa ja repesin, kun näin peruutuspeilistä Sannin ilmeen : " voi tsiisus, miten dorka kersa...". Perillä Leo oli ihan onnesta soikeena. Juoksi ihan hulluna saman tien tutkimaan uutta paikkaa. Eihän se tiellä pysynyt ja sain heti onkia kuivuneesta ojasta. Just kun sain sen tielle, näin että haukkaa kärpässientä... Oli siis tekemistä sen kurissa pitämisessä. Hirmu hienosti tuli luo kutsuttaessa ja sai namin ja kehuja. Laskin Sannin ekana autoon ja Leolla oli kova kiire perään. Sehän on kuin ilveilijäapina: Jos Sanni rapsuttaa, Leo rapsuttaa. Jos Sanni juo, Leo ryntää juomaan. Sama vinkukonsertti oli kotimatkallakin. Ajattelin, että aamuruoan jälkeen se simahtaa. No ei tod! Sit se vasta laukkaskin matot rullalle. Oli pakko pistää se portin taa kaluamaan puruluuta. Siinä touhuili ilman huomiota omiaan ja ekaa kertaa pääsin lähtemään, ettei tullut hirveä itku perään. Pientä kitinää oli, mutta se loppui lyhyeen. Olin 20 min poissa ja se nukkui kun palasin! Mahtavaa!
Vaikea saada tarkkaa kuvaa, kun kohde on noin liikkuva. :)
Pitkä Leo ja rakas irvikissansa.
Leo ja irvikissa iltaunilla.
Sannin kanssa otettiin päikkärit.
Sanni pyysi jo ekan kerran Leoa leikkimään. Jipii! Otteet olivat vielä aivan liian rajut, mutta ei epäilystäkään, etteikö heistä tulisi kaverit. Sanni on jo huomattavasti suvaitsevaisempi. Oikeastaan Sanni on hyvä apu Leon kasvatuksessa. Leoa saa riekkua ja juosta, mutta jos esim. repii verhoja, Sanni käy heti sanomassa, että noin ei saa tehdä. :D Leolle on hyväksi myös oppia, miten aikuista koiraa kohdellaan kunnioittavasti. Sehän Sannin ärähtäessä jo kerran komensi takaisin hurjasti haukkumalla ja jatkoi sitkeästi Sannin näykkimistä. Leolla kävi ekat ihmisvieraat ja voi että se ilahtui! :) Silittivät, leikittivät ja vielä toivat Saipa-pallon ja kivan irvikissan.
Pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä jäivät meille siksi aikaa, että pääsin Sannin kanssa agilityyn pitkästä aikaa. Oli ihanaa ja Sanni oli niin onnellinen, kun sai minut kokonaan itselleen. Oli eka kerta uudessa treeniryhmässä ja tosi hyvät fiilikset jäi. Meillä on loistokouluttaja, joka selkeästi otti tavoitteekseen viedä meitä eteenpäin. Sanni sai kehuja, kun on niin taitava ja kuuntelee niin täysin radalla. Minun ajoitukset ei ole kunnossa ja kuulemma niitä parantamalla saadaan vielä lisää nopeutta, koska minä hidastan Sannia. Niin totta... Sannilla oli hyvä päivä kontaktien suhteen. On se kyllä ihan mahtava tyttö!
Laumamme sai eilen uuden jäsenen, kun sileäkarvainen collie Leo muutti meille. Talo on täyttynyt hulvattomasta pentuenergiasta. Yllättävän paljon saa aikaiseksi noin pieni epeli. Verhoissa on roikuttu ja naapuriin karattu. Leo on superreipas ja vilkas tapaus. Jos Sannilta kysytään, niin haikara toi sen ihan väärään taloon. Mutta elän toivossa, että Sannista ja Leosta tulee vielä hyvät ystävät.
Leo käyttää siskoaan Peppiä tyynynä.
Viikko sitten ehdittiin pitkästä aikaa mökille ja oli kyllä taivaallisen ihanaa!
Tuossa ollaan lähdössä veneilemään. Mökillä on meneillään terassin remontointi ja kyllähän eräs Putoileva flatti ehti laudanraoista luiskahtaa kertaalleen.
