Kuva: Sami Raanti
Hiukan enemmän hänessä voisi olla täytettä, mutta näyttelyiden takia emme kuitenkaan millekään lihotuskuurille ala. Agiliitelyn kannalta on vaan hyvä, että on hoikka. Leo ei myöskään vielä ole loppuun saakka miehistynyt, joten epäilen, että massan kasvattaminen olisi todennäköisesti oikeasti ihan vain paksunevaa rasvakerrosta. Leo on melko pieni uros moneen muuhun verrattuna ja painaa 25kg tällä hetkellä, joten ei se sentään mikään langan laiha ole.
Meillä oli myös kasvisryhmä ja varsin yhdennäköistä jengiä olivat Koiruudet myös tuomarin mielestä.
Kuva Sami Raanti.
Syy Leon timmiin kroppaan löytyy hiihtämisestä. Sitä on tänä talvena harrastettu enimmäkseen Päijänteellä ja ollaan kyllä nautittu koko porukka suunnattomasti.
Leon kanssa eka hiihtoreissu oli hiukan haastava sen metsästäesssä liikkuvia suksia ja hyppiessä meidän päälle. Mutta se tottui nopeasti hommaan ja siitä kehkeytyi aivan loistava hiihtoseuralainen. Mitä nyt välillä riehaantui ja pomppi suksisauvojen yli ja esitti muita temppuja.
Sanni jaksoi reissut hyvin. Yritettiin saada se liikkumaan kevyellä ravilla meidän välissä, mutta kyllä se suurimman osan ajasta juoksenteli edellä omia ympyröitään ja viritteli painia Leon kanssa.
Monen monta laavuateriaa on tullut nautittua tänä talvena.
Ja nautittu maisemien äärettömyydestä.
Leo oli ensimmäinen, joka heitti talviturkkinsa meidän laumasta. ;) Vahingossa tosin.
Toisenlaistakin uintia on harrastettu pariin otteeseen ja Leosta on kuoriutunut aikamoinen vesipeto, jota joutuu aina vähän houkuttelemaan pois altaasta.
Saunottukin on uinnin lisäksi ja myös sieltä herraa saa välillä houkutella pois. Ja jos rentoutumislinjalla jatketaan, niin molemmat koirat ovat käyneet fyssarilla hierottavana. Leo oli tosi hyvä. Sille ravilenkit hiihtäen ovat olleet selvästi hyväksi. Sanni on lihaskunnoltaan ikäisekseen erinomaisessa kunnossa, samoin ell kehui vahvankuuloista sydäntä. Mutta sen alaselässä kyllä huomaa etenevän jäykkyyden. Venytellään varovasti takajalkoja kotona ohjeiden mukaan ja käydään säännöllisesti hieronnassa. Ja yritetään välttää koirien välistä liian rajua leikkiä, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty...
Agilityä on harrasteltu Leon kanssa melko vähäisessä määrin. Vuodenvaihteessa oli yli 1,5kk tauko ja nyt on korkeintaan kerran viikossa käyty treenaamassa ja parit epikset päälle. Esteosaaminen alkaa olla hallussa. A on yhä kysymysmerkki, kun kiihtyessään tuppaa hyppäämään harjan yli ja riski on olemassa, että tulee sieltä myös samantien alas. Se ehkä pelottaa kisoja ajatellen eniten, ettei vaan satu mitään. Ei kyllä kisoihin mennäkään, ennen kuin A on treeneissä vahva. Ollaan panostettu rauhallisempaan suoritukseen ja lopetettu rata siihen, jos on kaahannut. Kepit on periaatteessa hallussa, mutta eivät vielä suoritusvarmat. Leo hakee hyvin aloituksen ja tekee kepit itsenäisesti, mutta joskus se hosuu liikaa ja joku väli jää tekemättä. Sille on myös vaikeaa, jos itse menen liian lähelle ja se onnistuukin sitä paremmin, mitä etäämmällä olen itse. Siihen tarvitaan siis siedätystä. Puomin alasmenokontaktin kanssa on vähän sama juttu.
Sannin kanssa on käyty kaksi kertaa rallitokossa. Tehtiin yhdet ALO- ja yhdet AVO-luokan treenit. Jos minulta kysytään, AVO oli huomattavasti helpompi, kun siinä ei ole hihnaa häiritsemässä. Se tuntui koko ajan olevan tiellä, eikä oikein tiennyt, missä sitä pitäisi pitää. Sanni rakastaa ralleilua! Häntää vispaa ihan hulluna koko radan läpi ja Sanni puhkuu tekemisen intoa. Itse lähinnä sekoilin kylttiviidakossa, kääntyilin väärään suuntaan tai en ollut tehtäväalueella. Varmasti saataisiin hyväksytty tulos alokasluokasta, mutta voin vain kuvitella sen ohjaajavirheiden määrän, mikä meillä maalissa olisi. Ja en valitettavasti vieläkään saanut mitään varsinaista rallytokoinnostusta. Kivaa oli nähdä, miten kovin Sanni nautti, mutta ei se kyllä muuten ehkä vaan ole minun juttu. Sanni kävi myös möllitokokisoissa ja siellä sattui hauska juttu. Sen häntä sai palkinnon! :D Se oli niin innoissaan ja vispasi kuulemma hännällään ihan taukoamatta, että ansaitsi iloisuuspalkinnon. Sannilla sujui treenaamattomuuden huomioon ottaen aika kivasti koe muutenkin. Ei mitenkään pilkun tarkasti tietenkään, mutta sitäkin iloisemmin. Ruutua se ei hämärässä hallissa kaukaa hahmottanut ja tunnari meni pieleen vähän Sannista riippumattomista syistä. Eli niitä nyt eniten pitää säännöllisesti tehdä, jos mielii vielä virallisissa käydä. Meillä olisi yksi 1-tulos voittajista, joten ei ole mikään mahdottomuus tavoitella TK3:sta. Ihan ilman paineita tosin. Erikoisvoittajaluokkaa ei käydä kyllä hiulaamaan. Olisi vähän kohtuutonta 10vuotta täyttävälle tapoihinsa tottuneelle Sannille. Sitä paitsi meidän kaukot on niin "sinnepäin", ettei niitä hyvällä katsottaisi uusilla säännöillä. Ja kiertonoutohässäkkä on melko ylivoimainen Sannille, joka ei vaan voi vastustaa noutokapuloita. Sannin pitää tuossa iässä saada vain nauttia ja pitää hauskaa.
