lauantai 28. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen päivitys

Hiukan haikeissa merkeissä kirjoittelen vuoden viimeisiä kuulumisia. Sanni on jo viety hoitoon ja Leo liittyy myöhemmin tänään Peppi-siskon laumaan viikoksi. Koirista on aina yhtä vaikeaa olla erossa, vaikka niillä onkin maailman parhaat "hoitokodit". Koirille tulee varmasti kiva viikko ja meille tulee aurinkoakkujen lataus myös tarpeeseen.

Leon viimeisimmät highlightit ovat olleet näyttelykoulutukseen osallistuminen ja vierailu Robin-collien luona. Näyttelykoulutus oli todella hyvä ja antoi kyllä paljon kaltaiselleni näyttelyamatöörille. Leon seisominen ja kopelointi sujui ihan yliodotusten, vaikka ei olla seisomista pahemmin harjoiteltu. Vain kerran se meni totaalisesti "tuomarin" pusutteluksi. ;) Sen sijaan ryhmässä peräkanaa juokseminen oli mission impossible! Leo hyppi kuin kenguru ja roikkui hampailla takin taskussa. Niin siis aina silloin, kun ei kiskonut täysiä kohti edellä juoksevaa tai saanut hepulia ja yrittänyt juosta hepuliympyrää... Ajoittain se sujui (pienen hetken) ihan hyvin. Mutta miten sen saisi vielä ravaamaan niin, ettei se pää väärällään katsoisi minua? Onneksi näyttelyt eivät tule olemaan meidän päälaji ja pentunäyttelyissä varmaan ollaan  suvaitsevaisia pikkucollieiden metkuille.

Työkaverin (ja hyvän ystävän) luona vietimme oikein kivan iltapäivän. Leo tapasi ekan kerran Ruusu-cockerin ja Robin-collien 6kk sekä lauman ihmisjäsenet. Ruusu oli niin pehmeä ja hellyydenkipeä, että sopisi loistavasti halicockeriksi. Tarviiko niiden aina olla bernejä? Ja joku collieaaltopituus täytyy olla olemassa.  Niin hyvin luisti Leon ja Robinin leikit. Pojat selvästi nauttivat, kun saivat juosta ja touhuta keskenään. Sanni ei meinaa saada enää vikkelää ja notkeaa Leoa kiinni ja Leo oli onnesta soikeana, kun nyt toinen pikakiituri leikki hippaa hänen kanssaan. 

Leo ja Ruusu sivistyneesti sohvalla.

Robinin kanssa pelattiin lätkää (= yritettiin syödä kiekko). Leo kuulemma edusti Ruotsia, liekö isällään osuutta asiaan?

Leo pääsi samalla reissulla tosi jännään seikkailuun: hiippailemaan tyhjään ja pimeään koulurakennukseen, missä oli loputtoman pitkiä ja liukkaita käytäviä. Leo oli siellä kyllä oikein elementissään, sehän on varsinainen Indiana Jones. Kävi itsenäisesti häntä heiluen katsastamassa joka kolkan. Eniten huvitti sen reaktio täytettyihin eläimiin. Ne oli Leosta tosi kiinnostavia ja erityisesti se ihastui huuhkajaan. Nauratti se, miten hyvän kaverin Teppo saa Leosta lintuharrastukseensa. Ainakin pöllöretkille. :D

Sanni lopetti juoksunsa sopivasti ennen joulua. Se on viettänyt aika lokoisia päiviä ja taukoillut harrastuksista. Lenkkeilty ollaan siitä riemusta, kun ollaan molemmat lomalla. Ja kävi Sanni agiepiksissä ja sijoittui kolmanneksi. Puomin ylösmenolta paukahti vitonen, mutta toisaalta en kyllä sanonut tai tehnyt mitään siinä kohtaa. Sanni pysyi lähdössä ja otti alasmenokontaktin. Onneksi se sai palkintosiankorvansa, Leo nimittäin tuunasi toisen palkinnon (joulukoriste) ihan uuteen uskoon.

Sanni järjesti myös tosi karmivan yllätyksen eilen aamulenkillä. Käveltiin umpimetsässä tai pikemminkin ryteikössä. Yhtäkkiä Sanni ilmestyi puskasta vauva suussa! Se kantoi "vauvaa" kuin sorsaa, pää pystyssä ja varovasti. Ihan eri tavalla kuin vaikka keppiä. Kaikki karmivat uutisjutut hylätyistä pikkulapsista ja surmatuista vauvoista käväisivät mielessä. Onneksi tämä vauva osoittautui nukeksi! Mutta miten ihmeessä se oli päätynyt keskelle metsää! Aina kyllä sattuu ja tapahtuu koirien kanssa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluaaton tunnelmia


Heti aamulla avattiin ensimmäiset lahjat. Leo teki sen omalla freestyle tyylillään, Sannilla on homma hanskassa.


Koirat auttavat mielellään muidenkin kuin omien lahjojen avaamisessa...


Illalla pukki toi lisää lahjoja ja Vilma-tonttu auttoi niiden jakamisessa.


Kannatti olla kiltti!


Yhdestä paketista paljastui coolein luu ikinä!

Mässäily kuuluu ehdottomasti jouluun.

Samoin kuin kynttilät ja rauhallinen Joulun tunnelma. Sitä piisasikin siihen asti, kunnes Leo sai itsensä pyöritettyä joulukuusenkynttilöden johdon ympäri ja melkein kaatoi koko kuusen. :D



lauantai 21. joulukuuta 2013

Kolme yötä Jouluun

Joulu lähestyy ja merkkinä siitä postilaatikko on täyttynyt joulukorteista. Veikkaan, että Sannin ja Leon suosikkikortit ovat Shiran (Leon pentuagility-ystävä) laumalta saadut, koska ne voi syödä Joulun jälkeen. :D



Joulun odotus on ollut suloista, mutta myös surullista. Vuosi sitten tähän aikaan vietettiin yhtä ihanimmista Jouluista ikinä ja uskoimme, että Dion syöpä on saatu talttumaan pitkäksi aikaa. Ei voitu aavistaakaan, miten vähissä yhteinen aika todellisuudessa oli. Ikävä sitä on ollut koko vuoden jokaisena päivänä, mutta ensimmäinen Joulu ilman sitä tuntuu tosi pahalta. Leossa on jotain samaa kuin Diossa, vaikka on myös monessa asiassa täysi vastakohta. Mutta molemmat ovat olleet sellaisia älykkäitä pentuja ja yhteys niihin on tuntunut samalta. 

Huolta on aiheuttanut myös Leon alakulmahampaat, jotka tuntuivat kasvavan ihan väärin alaleuan kapoisuudesta johtuen. Niitä sitten on käyty näyttämässä parillakin eläinlääkärillä ja räplätty niin paljon, että Leoa jo kyllästyttää. Nyt ne ovat kuitenkin erittäin hyvällä tolalla ja ihan hyvän purukaluston poika saa.



Leo kävi vuoden viimeisissä agitreeneissään, jonka teemaksi muodostui "Älä pure omistajaa, jos hän poistuu kentälle ilman sinua". Nuori mies näpsäisi taas pitkästä aikaa hampailla, kun hermostui ollessaan seinässä kiinni eikä päässyt kentälle mukaan siirtelemään esteitä. En osannut yhtään varautua, kun oltiin tyhjässä hallissa, eikä kukaan ollut kentällä. Saatiin sentään harjoiteltua takaakiertoa ekan kerran esteellä ja se onnistui hienosti! Sitten harjoiteltiin lähdössä pysymistä, joka on uusi juttu halliympäristössä. Arkielämässä paikalla odottaminen on tosi vahva Leolla. Kahden koiran kanssa eläessä on yllättävän hyödyllinen taito... Toivottavasti nämä videot jopa tällä kertaa toimisivat.


Lopuksi vielä kuva Jouluaattoa (ja pukkia lahjasäkkeineen) hartaasti odottavasta kaksikosta. Hyvää Joulunaikaa!




lauantai 14. joulukuuta 2013

Leo meni saunaan ja muita kuulumisia

Aloitetaan hauskimmalla! Leo on ihan mahdoton saunoja! :D Se kiipeää omin jaloin ylälauteille, eikä millään suostuisi lähtemään pois. Se osaa taitavasti pusertua saunan oven alitse ja jos laitamme siihen esteen, se istuu oven takana jonottamassa saunaan ja koputtelee välillä. Leo käy säännöllisesti myös tarkistamassa, onko sauna päällä. 

Saunomisen lisäksi ykkösharrastuksia on myös kiipeily. Alalaude on piilotettu, ettei yksin kiipeile siellä. Agihallilla se on pelastettu kontaktiesteiltä ja lenkillä on pari kertaa tullut sydämen tykytystä, kun on havaittu Leo jonkun korkean kiven päällä ja laskettelemassa sieltä jyrkintä reunaa alas. Sisko Peppi on myös innokas kiipeilijä ja vitsailtiin, että löytyyköhän kaksikko katolta, kun lyövät viisaat päänsä yhteen Leon mennessä heille hoitoon vuodenvaihteessa. Tänään koettiin kylmäävä hetki laavukahveilla ollessa, kun yhtäkkiä Leo-eläimen pää keikkui katon reunalla! Laavussa oli viisto katto, joka ulottui toiselta puolelta maahan asti ja Leo oli sitten nokkelana poikana kiivennyt sinne. En ylläty enää mistään...

Tuossa maihin saatu laavuilija-Leo hetki katolta pelastamisen jälkeen.

Agilityä on harrastettu kerta viikossa ja tällä hetkellä näyttää, että tavoite on saavutettu: Leo rakastaa sitä ja etenee täysiä taakse vilkuilematta esteeltä toiselle. Käteen tuloa, paikalla oloa ja takaakiertoja ollaan harjoiteltu ihan muualla kuin agilityhallilla. Sellainen ongelma meille ilmaantui, että Leo ylikuumenee helposti, kun näkee jonkun muun radalla. Se tempoilun ja kiljumisen lisäksi puri minua monta kertaa kunnolla, kun purki turhautumistaan. Siihen on auttanut se, että keskityn Leon ollessa hallissa täysin siihen, enkä esim. avusta treenikaveria. Palkkaan, jos vilkaisee radalla olijaa ja on hiljaa. Ja tehdään pieniä juttuja, esim. se kyttää namia, jonka saa ottaa vasta luvalla. On myös käyty seuraamassa toisen ryhmän treenejä. Vaikka Leo ajoittain haukkuu ja pyrkii väkisin radalle, se ei enää ole käyttänyt hampaita. Pitkiä aikoja sen kanssa ei jaksa radan vierellä olla, mutta onneksi se odottaa mielellään myös autossa.

Tokoilu on ollut minimaalista, mutta kotona on harjoiteltu silloin tällöin sivulletuloa, perusasentoa, käännöksiä paikallaan ja 1-2 askeleen seuraamistakin. Pitää yrittää ylläpitää jo opittua ja aloittaa sitten keväällä kunnolla. Leo on kyllä ihana, kun syttyy heti täysin tekemiseen, mutta osaa touhuilla itsekseen (tai kiusata itsenäisesti Sannia) silloin, kun ei tehdä mitään.

 Ollaan ulkoiltu paljon koirakavereiden kanssa ja Tico-mudi ja Haru-bordercollie ovat olleet ihan huippukivaa juoksenteluseuraa! Viime sunnuntaina tehtiin tosi pitkä metsälenkki ja Harun kotiväki tarjosi sen päälle joulunavausglögit. Oli tosi kivaa! 


Haru ja Leo (kuva Titi Mäkelä)

Leo ihmettelee ja Haru kurmuuttaa Ticoa. (kuva Titi Mäkelä)

Sanni aloitti juoksut ja jäi hyvin ansaitulle treenitauolle. He käyvät Tepon kanssa juoksemassa pitkiä lenkkejä ja haaveilevat, että lumitilanne sallii pian myös hiihtämisen. Mekin ollaan kävelty pitkin metsiä ja puuhailtu kaikkea ei niin järkevää. Sannissa alkaa vähän näkyä tekemättömyys ja jotain pientä sille pitäisi keksiä. Yritän ottaa sen joka paikkaan kyläreissuille mukaan, niin on vaihtelua sekin. Ja kyllähän tuo Leo järjestää Sannille ohjelmaa joka päivä.

Ystäväni toi ihanan leijonalelun ja meidän neropatit amputoivat yhteistuumin siltä saman tien yhden raajan. Leijona myös laihtui salaperäisesti ja jouduin siivoamaan sen sisuksia vähän joka huoneesta.

Juuri ennen Sannin juoksuja käytiin kaksistaan harjoittelemassa putken leijeröintiä ja keppien suorittamista loppuun, vaikka itse juoksen edelle. Tuollaista leijeröintitilannetta tuskin ikinä kisoissa tulee vastaan, mutta olipa hauska huomata, että se toimii noin. 


Ja keppitreeniä katsoessa huomasin, että ainakin kannustuspuoli on kunnossa, joten agin jälkeen voin vaikka harrastaa cheerleaderöintiä. :D



Kotona olen yrittänyt pitää yllä "Koirat pois sängystä" -politiikkaa, mutta 3 vastaan 1 tilanteessa olen alkanut pahasti lipsua. Kukapa noita voi edes vastustaa...