sunnuntai 25. elokuuta 2013

Jälkevää menoa ja agilityn iloa

Siinäpä se on jo otsikossa kuluneen viikon kohokohdat. :) Toki sekin on ollut mukavaa, että aamulenkin ja -ruoan jälkeen Sanni ei ole edes yrittänyt lähteä mukaan, vaan on rauhallisesti vetäytynyt omalle pedille jatkamaan unia. Mitään suurempia ylläreitä ei ole kotiintullessa ollut. Kerran oli mättänyt kirjahyllyn alimmalta hyllyltä tavarat siistiin pinoon lattialle ja toisen kerran olkkarin sohvan koristetyynyt löytyivät makuuhuoneesta sängyn päältä. Nämä pikku sisustusideat Sannille sallittakoon.

Torstaina suunnattiin Taipalsaarelle jälkitreeneihin. Meitä oli 8 koiraa, joista kahdelle tuli tarve tehdä uusi jälki epäonnistuneen treenin takia. Toisin sanoen oltiin metsässä vielä puoli kymmeneltä, kun kuu loisti ja usva teki verhonsa metsämaiseman ylle. Antoisa ilta ja Sannin kannalta todella onnistunut. Sen jälki ehti vanheta noin tunnin (sinä aikana satoi rankasti) ja sisälsi ekan kerran tien ylityksen! Alueella näkyi sinä iltanakin sienestäjiä, joten häiriöhajuja riitti. Sanni jäljesti tutulla innolla ja muistin itse jarruttaa sitä tarpeeksi. Ainoa murhe oli kulmat, joita Sanni pyrki joka kerta hajun saadessaan oikomaan. Jälkeä se ei kadottanut, mutta jos siellä olisi keppi ollut, niin sinne olisi jäänyt. Muuten se merkkasi kepit hienosti, joskin etsimisessä sitä piti kannustaa, että hoisi homman loppuun. Keppien palauttamiseen tarvitsi myös käskyn, kun kiire jatkaa oli nameja tärkeämpää... Tiellä se ei hämääntynyt yhtään, vaan nosti oikean jäljen tien ylityksen jälkeen. Taitava! Aloin treenien jälkeen miettiä keppien ilmaisua ja totesin, että kepin ilmaisu maahanmenolla on kaikella tapaa parempi. Jos se lähtee palauttamaan keppiä vaikkapa 10 metristä, on jälki joka kerta nostettava uudelleen. Lisäksi ees taas sinkoilu ei ainakaan rauhoita sen työskentelyä. Niinpä on nyt harjoiteltu ilmaisua maahanmenolla erikseen ja nyt pidän tästä ilmaisutavasta kiinni. Sanni parka, kun on päättämätön omistaja...

Agilityssä vierailtiin epiksissä pitkästä aikaa. Sannilla on jälkitreeneissä lempinimi "Putoileva flatti". Se sai tämän tittelin, kun oli pusertunut auton koiratilasta takapenkille ja nojasi takaoveen. Kun avasin oven Sanni putosi autosta. :D Ilmeisesti nimi on todellakin enne, sillä epiksissä koettiin kauhun hetkiä Sannin pudotessa puomilta täydessä vauhdissa. Tarkistin, ettei sitä sattunut (hyppi tasajalkaa ilmaan tyyliin "Jatketaan!"), otettiin puomi uudestaan ja ehdittiin vielä maaliin 2s alle ihanneajan. Puomilta tuli yhteensä 10, jolla sijoitus oli 4. Parasta agia oli kuitenkin tänään Vakkurin Idan koulutuksessa. Ehdottomasti paras anti meille oli vinkki käyttää matalaa hyppyä 8 jalanmittaa ennen puomin ylösmenoa rytmittämään laukkaa niin, että se osuu ylösmenokontaktille. Siihen jos saisin vielä jonkun naksuttelemaan. Hyvä havainto oli myös, että ainakin käsky pitää jättää pois, koska se tarkoittaa Sannille hidastusta ja sen jälkeistä loikkaa. Sain myös noottia siitä, ettei kriteerit alastulon suhteen ole itsellenikään selvät. Niin totta! Pysähtymispaikan ja vapauttamisen kanssa pitää olla ehdoton. Onnistumisen riemua toivat flipin toimiminen okserin jälkeen ansaesteen välttämiseksi. Myös putken jälkeen tehty japanilainen (kaksi persjättöä peräkkäin) oli sujuva ohjaustapa, kun sen ajoituksen sai ensin iskostettua omaan puupäähän. Hyvä ja toivoa kontaktikatastrofille antanut koulutus.

Tokosta ei ole kerrottavaa, kun se on jäänyt olemattomiin. Pitäisi tehdä jotain sen hyväksi, jos seuran mestiksiin syyskuussa aiotaan mennä.

Sanni on ollut viikon aikana myös oiva kaveri ja apu, kun on etsitty erinäisiä luonnonantimia töissä hyödynnettäväksi. Etenkin vesikasvien keruussa noutajasta on huomattava ilo. :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Paluu arkeen ja treenielämään

Ensimmäinen työviikko takana 2,5 kuukauteen. Töissä puhaltavat ihan uudet tuulet ja sanotaan näin, että hommaa on riittänyt. Sannillekin oli pieni shokki palata normielämään, kun se on koko kesän kulkenut mukana liki kaikkialla. Tehtiin metsässä vapaana aamulenkit ja iltaisin tehtiin muutakin kuin pitkä lenkki. Maanantai ja tiistai menivät hyvin, mutta keskiviikkona Sanni oli ahdistunut tai turhautunut, ehkä molempia. Se oli ottanut naulakosta käsilaukkuni ja syönyt huulikiillon (milloin opin??). Lisäksi se oli hakenut vaatekaapista mustat shortsit ja mustan paidan käsilaukun viereen. En tätä viestiä tajunnut, mutta työkaverini arveli sen liittyvän "Paint it black"-teemaan. Sokerina pohjalla keittiössä odotti levitetty biojäteastia ja roskis. Huokaus...


Ehkä ammoisten aikojen eroahdistus nosti vähän päätään. Mitään ääntelyä meiltä ei ole kuulunut, sen varmistin naapureilta. Onneksi tiedän kokemuksesta, että säntilliset rutiinit rauhoittavat Sannia. Torstai ja perjantai menivätkin jo hyvin, eikä Sanni kotiinpalatessanikaan enää revennyt liitoksista kuten alkuviikosta. Onneksi Tepolla on vuorotyö eikä Sanni ikinä joudu olemaan kauan yksin.

Arki piristi kyllä treenielämää. Nyt loppui kesän laiskottelu! ;) Agilitytreenit menivät hyvin ja sain kuin sainkin Sannille samat kierrokset kuin kisoissa. Se oli helppoa, kun sanoin monta kertaa "ruokaa" ja näytin, että ruokaa menee odottamaan maaliin. Eipä meinannut malttaa kontakteilla, mutta kun ne olivat ehtona ruoan saamiselle, niin tulipas lopulta hyvät. Agista jäi kyllä eniten mieleen loppujäähyttelylenkki. Vietiin kahdestaan treenikaverin kanssa koko ryhmän koirat, joten meitä oli 2 taluttajaa ja 6 koiraa. :D Ne olivat eri laumoista ja pari kertaa hihnat sotkeutuivat, kunnes opittiin. Autoilijat katsoivat pitkään, mutta antoivat hirmu nätisti tietä.

Tokon pienryhmät starttasivat ja ruutu-teemalla aloitettiin. Saatiin vinkki alkaa jo harjoitella Erikoisvoittajaluokan liikkeitä, esim. lähetystä merkille ja ruutuun ikään kuin koira olisi merkillä ja itse kauempana sivuttain ruutuun nähden. Meitä kehoitettiin myös harjoittelemaan paikalla istumista. Koirathan ovat todella ehdollistuneita siihen, että ryhmäliike on aina paikkamakuu. Koska Sannilla on pommin varma paikkamakuu, niin harjoittelijinkin huvikseen (ekaa kertaa) sitä. En tietysti vielä mennyt näkösuojaan ja kävin palkkaamassa välillä. Ei mitään ongelmaa! Taitava Sanni. <3 On se niin ihana koira kyllä, kun se ei huomaa kentällä mitään muuta kuin minut ja motivaatiota riittäisi monelle jaettavaksi. Meille sanottiinkin kahteen eri otteeseen kuluneella viikolla, että huomaa miten tykätään toisistamme ja yhdessä tekemisestä. Ei väliä, vaikka tunnistusnouto olikin taas unohtunut. Nyt Sanni haistelee puolet palikoista ja jos niiden joukossa ei ole omaa, se suorittaa arvonnan. Maltan tuskin odottaa, että se on pienryhmässä aiheena ja joku viisaampi auttaa meitä. Omalla järjellä olen päätellyt sen verran, että nyt ei kannata tehdä kokonaista liikettä, ei laittaa palikoita riviin eikä vaikeuttaa vieraan hajulla. 

Eilen oli viikon kohokohta: LPKY:n jälkitreenit. Tuntui raskaalta ajaa Taipalsaarelle asti hyvin epävakaisessa säässä, mutta onneksi menin! Oli tosi mielenkiintoista, kun porukassa oli nuori koira tekemässä ekaa jälkeä, kolmosluokan koiria ja pari siltä väliltä. Opin monta juttua ja monet naurut naurettiin... Ollaan jämähdetty paikoilleen sen jälkeen kun muutettiin Sannin keppi-ilmaisu maahanmenolla merkkaamisesta keppien poimimiseen. Ollaan tehty ilmaisua erikseen ja jäljellä keppien kanssa on ollut namipurkit. Se on estänyt oikean ilmaisun ja pahentanut ryysimistä. Nyt meidät laitettiin ajamaan vieras jälki, jossa oli ekaa kertaa vieraanhajuiset kepit eikä mitään namipurkkeja (ne oli miun treeniliivin taskuissa). Saatiin myös käsky jarruttaa ja siihen tarvittiin minun lisäkseni toinenkin ihminen roikkumaan jälkiliinaan, niin kova meno oli Sannilla. :D Olin täysin varma, että se menee hirveetä vauhtia  keppien yli namipurkkien kuvat silmissä. Mutta se tyttöpä poimikin kepit ja pienellä vinkillä toi ne minulle. Olin ihan onnessani! Tarvittiin joku potkaisemaan meidät askel eteenpäin. Jotenkin sitä on ylivarovainen eikä älyä edetä, kun on eka jälkikoira ja sekin sellainen "kotitekoinen". 

Viikonlopun aiomme Sannin kanssa viettää metsässä ja Saimaan rannalla sen kummempia tekemättä. Toki yksi jälki voisi kruunata kaiken...

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Agilityn piirinmestaruuskisat

Nyt on takana Kouvolassa pidetyt piirinmestikset. Ja oli kyllä kiva päivä! Hieno tunnelma ja kuuluvat kannustusjoukot. :) Radan pehmeä pohja teki sen, että rimoja tippui ihan älyttömästi ja Sannilla oikein ennätysmäärä. Se varasti lähdöissä ja loikki kontaktit, joten saatiin agiradalta tulokseksi 20. Sen aika oli yli 8s alle ihanneajan (4,28 m/s) ja se kyllä hyvin lähti ohjauksiin. Hyppyradalla oli jokin muukin pehmeää kuin pohja: miun aivot. Unohdin radan! Niinpä säästän sen radan Hassuihin kotivideoihin, mutta tässä agirata.

Nyt kun on päässyt muutaman kerran treenaamaan ja kisoihinkin, niin oma liikkuminen ja ohjaus alkaa taas hahmottua. Mutta mitä ihmettä tehdään noille kontakteille? Kaikki keskittyminen menee niihin ja silti se hyppää ne. Pitäisi varmaan treeneissä pyrkiä nostamaan vire samalle tasolle kuin kisoissa ja siellä vaatia kunnon pysähdykset. Ratojen keskeyttäminen kontaktivirheen jälkeen ei ainakaan meillä auta yhtään mitään. Sitä on nyt tehty ja todettu toimimattomaksi. Kontaktien katastrofaalisesta tilasta huolimatta Sannin kanssa on kyllä ihanaa agiliitää! :)

torstai 8. elokuuta 2013

Lauman Lontoon vahvistus

Saimme laumaamme lainaan uuden jäsenen: kummipoikamme Jan asusti luonamme muutaman päivän! Meillä oli niiiiiiiiin kivaa yhdessä, eikä vähiten Sannilla. ;) Jannu ja Sanni olivat erottamaton parivaljakko.


Uimme, kävimme seikkailulenkillä bunkkerissa ja rakentelimme legoilla. Kävimme myös Angry birds puistossa, jossa oli ihmisten agilityesteitä. Sinne Sanni ei kyllä päässyt mukaan, mutta silläkin oli kiva päivä rannalla äitini kanssa.


Kivat päivät menevät aina kauhean nopeasti. Onneksi jäi paljon kuvia, kuten tämä "kaverikuva", joka otettiin päivälenkin evästauolla.