Eilen oli Haukkulaaksossa hakukurssi, jossa se ilta sitten vierähtikin. Leo pääsi ensimmäisen kerran harjoittelemaan kentällä ilmaisua, kun sain päätöksen tehtyä ilmaisutavan suhteen. Rullakoira hänestä tulee! Rullailmaisun ideana on, että koira löytäessään maalimiehen metsästä, ottaa pannassa kiinni olevan rullan suuhunsa ja palaa ohjaajan luo. Ohjaajalle koiran suussa oleva rulla on merkki siitä, että koira on tehnyt löydön. Sitten koira kytketään pitkään liinaan ja se johdattaa ohjaajan maalimiehen luo. Oli kieltämättä kiusaus valita ilmaisutavaksi haukkuminen, kun sen opetus olisi ollut niin paljon yksinkertaisempaa. Leon haukuttaminen onnistuu hyvin vaivattomasti. Toisaalta uskon sen hoksaavan rullailmaisunkin melko helposti ja sen opettaminen on helppoa, kun nouto on kunnossa. Rullailmaisuun päädyin, koska uskon sen olevan varmempi vaihtoehto. Olisi ikävää, jos ilmaisutapaa pitäisi vaihtaa myöhemmin. Vieraan haukkuminen (hyvällä kantavalla haukulla) yksin ja herpaantumatta vaatii paljon koiralta. Lisäksi rullakoiran kanssa maalimiehen löytää helpommin, kun ei tarvitse suunnistaa haukun perusteella. ;) Ja maalimiehen ei tarvitse pelätä hurjaa haukkuvaa lassieta. No joo... Mahdolliset ongelmat tulevat sitten myöhemmin. Eniten pelottaa, että se alkaa lintsailla, eikä mene perille asti maalimiehelle. Tähän tietysti auttaa, jos käyttää riittävän pitkään irtorullia. Eli koira hakee rullan maalimiehen vierestä maasta. Toinen riski on valeilmaisut, jotka voivat tulla kuvioihin kiintorullaan siirryttäessä. Mutta jos palkka tulee aina vasta maalimiehen näytöltä, niin kaiken järjen mukaan koira ei tee sellaista, mikä ei ole sille kannattavaa. Ja voihan maalimiehelle menoa vahvistaa suorapalkalla eli maalimies palkkaa jo löydön. Tästä tuntuu olevan hyvin vastakkaisia mielipiteitä. Toiset eivät käytä suorapalkkaa rullakoiralla ikinä ja toiset todella paljon. Riippuu varmaan koirasta ja mitä tarvitsee vahvistaa. Toinen, mistä on ihan vastakkaisia mielipiteitä on se, tehdäkö maalimiestreenejä ja ilmaisutreenejä kuinka paljon erikseen, ennen kuin ilmaisun voi liittää etsimiseen. Toiset ovat vahvasti sen kannalla, että lähdetään alunperin liikkeelle ilmaisun kautta. Omaa mielipidettä on mahdoton vielä muodostaa, kun on ollut kaksissa treeneissä vasta. Uskon kuitenkin, että nuoren koiran kanssa ihan ensiarvoista on luoda mahdollisimman vahva maalimiesmotivaatio. Suorapalkka, peräänajot ja haamut (maalimies näyttäytyy hieman metsässä ja piiloutuu) ovat omiaan lisäämään motivaatiota. Varmasti ilmaisunkin kautta motivaatiota saadaan, mutta siinä pitää pitkään tehdä maalimiesten löytäminen todella helpoksi (maalimiehet osin näkyvillä, matka lyhyt), koska itse ilmaisu on jo sen verran vaativaa. Omilla koirilla olen huomannut, että motivaatio kasvaa entisestään, jos etsimisessä on sopivasti haastetta. Aion luottaa paljon omaan intuitioon, koska meillä synkkaa Leo-eläimen kanssa niin hyvin. Mutta ensiarvoisen kallisarvoista on tietenkin kokeneiden harrastajien mielipiteet ja neuvot.
Eilisissä treeneissä otettiin tosiaan ilmaisua kentällä ensimmäisen kerran. Maalimies oli 10-15m päässä passiivisena ja irtorulla (pieni nahkapatukka varustettuna soljella, jolla sen saa pantaan) oli maassa vieressä. Lähetin Leon "ukko" ja "tuo" käskyin liikkeelle. Vähän se kummasteli, mutta palautti juoksujalkaa patukan. Sitten hillitty kehu ja hihna kiinni sekä "näytä"- käsky. Leo juoksi maalimiehen luo ja tämä palkkasi Leon pienellä määrää sen omalla liotetulla iltaruoalla. Nyt Leo tiesi, että palkka tulee maalimieheltä. Niinpä se fiksuna poikana päätyi hyvin nerokkaaseen ratkaisuun. Kun lähetin uudestaan maalimiehelle, se otti rullan ja asettautui täydelliseen luovutusasentoon passiivisen maalimiehen eteen. :D Ajatteli vähän oikaista ilmeisesti. "Tuo"-käskyllä sain rullan. Tuo eka ilmaisutreeni meni kyllä todella hyvin ja ilmaisun periaate on nopeasti vahvistettavissa, kun vaan päästään treenaamaan. Leo saikin paljon kehuja hirmuisesta innostaan.
Metsässä tehtiin tosi helppo treeni, kun oli vasta ekaa kertaa hakumetsällä leirin jälkeen, josta on jo aikaa. Ensimmäinen yritys meni pieleen, kun herra tuli niin kauhealla innolla ja nelivedolla paikalle, että ote liinasta lipesi ja Leo viiletti puoli hakualuetta läpi, ennen kuin sain sen hallintaan. Täytyy muistaa alusta asti kiinnittää huomiota hyvään palkkaamiseen, kun se tulee käskystä pois hakualueelta keskilinjalle! Itse pistot menivät todella hyvin. Itse sain ohjeeksi olla eleettömämpi ja seisoa suorassa lähetystilanteessa. Kuulemma olin liikaa koiran päällä, mikä voi paineistaa sitä. On myös kamalan vaikeaa olla passiivinen ja antaa maalimiehen hoitaa kaikki palkkaaminen. Hyvät edellytykset meillä on tähän lajiin, kun Leolla on niin suuri halu tehdä tätä. Paikalla ollut pitkän linjan hakuharrastaja totesi treenin jälkeen, että ei oo Leo ihan tavallinen collie. Ja eihän se olekaan, kun se on Leo-eläin. :) Sen kiehahdukset aiheuttavat joskus harmaita hiuksia arkielämässä, mutta samasta voimanlähteestä se ammentaa sitten tuonne harrastusten puolelle, mikä tekee sen kanssa treenaamisesta todella kivaa.
Leosta otettiin geenitesti, koska haluan tietää, onko sillä lääkeaineyliherkkyyttä. Tuloksia odotellessa... Tänään ilmoitin Leon Ruotsiin Tvååkerin KV-näyttelyyn. Tämä siksi, että mennään kesälomareissulla tapaamaan isä-Bossia ja satutaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mitä todennäköisemmin Leo on keskeneräinen ja näyttää vauvacollielta. Ainakin se on suloinen vauvacollie!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti