Vuoden viimeinen päivitys

Hiukan haikeissa merkeissä kirjoittelen vuoden viimeisiä kuulumisia. Sanni on jo viety hoitoon ja Leo liittyy myöhemmin tänään Peppi-siskon laumaan viikoksi. Koirista on aina yhtä vaikeaa olla erossa, vaikka niillä onkin maailman parhaat "hoitokodit". Koirille tulee varmasti kiva viikko ja meille tulee aurinkoakkujen lataus myös tarpeeseen.

Leon viimeisimmät highlightit ovat olleet näyttelykoulutukseen osallistuminen ja vierailu Robin-collien luona. Näyttelykoulutus oli todella hyvä ja antoi kyllä paljon kaltaiselleni näyttelyamatöörille. Leon seisominen ja kopelointi sujui ihan yliodotusten, vaikka ei olla seisomista pahemmin harjoiteltu. Vain kerran se meni totaalisesti "tuomarin" pusutteluksi. ;) Sen sijaan ryhmässä peräkanaa juokseminen oli mission impossible! Leo hyppi kuin kenguru ja roikkui hampailla takin taskussa. Niin siis aina silloin, kun ei kiskonut täysiä kohti edellä juoksevaa tai saanut hepulia ja yrittänyt juosta hepuliympyrää... Ajoittain se sujui (pienen hetken) ihan hyvin. Mutta miten sen saisi vielä ravaamaan niin, ettei se pää väärällään katsoisi minua? Onneksi näyttelyt eivät tule olemaan meidän päälaji ja pentunäyttelyissä varmaan ollaan  suvaitsevaisia pikkucollieiden metkuille.

Työkaverin (ja hyvän ystävän) luona vietimme oikein kivan iltapäivän. Leo tapasi ekan kerran Ruusu-cockerin ja Robin-collien 6kk sekä lauman ihmisjäsenet. Ruusu oli niin pehmeä ja hellyydenkipeä, että sopisi loistavasti halicockeriksi. Tarviiko niiden aina olla bernejä? Ja joku collieaaltopituus täytyy olla olemassa.  Niin hyvin luisti Leon ja Robinin leikit. Pojat selvästi nauttivat, kun saivat juosta ja touhuta keskenään. Sanni ei meinaa saada enää vikkelää ja notkeaa Leoa kiinni ja Leo oli onnesta soikeana, kun nyt toinen pikakiituri leikki hippaa hänen kanssaan. 

Leo ja Ruusu sivistyneesti sohvalla.

Robinin kanssa pelattiin lätkää (= yritettiin syödä kiekko). Leo kuulemma edusti Ruotsia, liekö isällään osuutta asiaan?

Leo pääsi samalla reissulla tosi jännään seikkailuun: hiippailemaan tyhjään ja pimeään koulurakennukseen, missä oli loputtoman pitkiä ja liukkaita käytäviä. Leo oli siellä kyllä oikein elementissään, sehän on varsinainen Indiana Jones. Kävi itsenäisesti häntä heiluen katsastamassa joka kolkan. Eniten huvitti sen reaktio täytettyihin eläimiin. Ne oli Leosta tosi kiinnostavia ja erityisesti se ihastui huuhkajaan. Nauratti se, miten hyvän kaverin Teppo saa Leosta lintuharrastukseensa. Ainakin pöllöretkille. :D

Sanni lopetti juoksunsa sopivasti ennen joulua. Se on viettänyt aika lokoisia päiviä ja taukoillut harrastuksista. Lenkkeilty ollaan siitä riemusta, kun ollaan molemmat lomalla. Ja kävi Sanni agiepiksissä ja sijoittui kolmanneksi. Puomin ylösmenolta paukahti vitonen, mutta toisaalta en kyllä sanonut tai tehnyt mitään siinä kohtaa. Sanni pysyi lähdössä ja otti alasmenokontaktin. Onneksi se sai palkintosiankorvansa, Leo nimittäin tuunasi toisen palkinnon (joulukoriste) ihan uuteen uskoon.

Sanni järjesti myös tosi karmivan yllätyksen eilen aamulenkillä. Käveltiin umpimetsässä tai pikemminkin ryteikössä. Yhtäkkiä Sanni ilmestyi puskasta vauva suussa! Se kantoi "vauvaa" kuin sorsaa, pää pystyssä ja varovasti. Ihan eri tavalla kuin vaikka keppiä. Kaikki karmivat uutisjutut hylätyistä pikkulapsista ja surmatuista vauvoista käväisivät mielessä. Onneksi tämä vauva osoittautui nukeksi! Mutta miten ihmeessä se oli päätynyt keskelle metsää! Aina kyllä sattuu ja tapahtuu koirien kanssa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Jouluaaton tunnelmia

Heti aamulla avattiin ensimmäiset lahjat. Leo teki sen omalla freestyle tyylillään, Sannilla on homma hanskassa.

Koirat auttavat mielellään muidenkin kuin omien lahjojen avaamisessa...

Illalla pukki toi lisää lahjoja ja Vilma-tonttu auttoi niiden jakamisessa.

Kannatti olla kiltti!

Yhdestä paketista paljastui coolein luu ikinä!

Mässäily kuuluu ehdottomasti jouluun.

Samoin kuin kynttilät ja rauhallinen Joulun tunnelma. Sitä piisasikin siihen asti, kunnes Leo sai itsensä pyöritettyä joulukuusenkynttilöden johdon ympäri ja melkein kaatoi koko kuusen. :D

Kolme yötä Jouluun

Joulu lähestyy ja merkkinä siitä postilaatikko on täyttynyt joulukorteista. Veikkaan, että Sannin ja Leon suosikkikortit ovat Shiran (Leon pentuagility-ystävä) laumalta saadut, koska ne voi syödä Joulun jälkeen. :D

Joulun odotus on ollut suloista, mutta myös surullista. Vuosi sitten tähän aikaan vietettiin yhtä ihanimmista Jouluista ikinä ja uskoimme, että Dion syöpä on saatu talttumaan pitkäksi aikaa. Ei voitu aavistaakaan, miten vähissä yhteinen aika todellisuudessa oli. Ikävä sitä on ollut koko vuoden jokaisena päivänä, mutta ensimmäinen Joulu ilman sitä tuntuu tosi pahalta. Leossa on jotain samaa kuin Diossa, vaikka on myös monessa asiassa täysi vastakohta. Mutta molemmat ovat olleet sellaisia älykkäitä pentuja ja yhteys niihin on tuntunut samalta. 

Huolta on aiheuttanut myös Leon alakulmahampaat, jotka tuntuivat kasvavan ihan väärin alaleuan kapoisuudesta johtuen. Niitä sitten on käyty näyttämässä parillakin eläinlääkärillä ja räplätty niin paljon, että Leoa jo kyllästyttää. Nyt ne ovat kuitenkin erittäin hyvällä tolalla ja ihan hyvän purukaluston poika saa.

Leo kävi vuoden viimeisissä agitreeneissään, jonka teemaksi muodostui "Älä pure omistajaa, jos hän poistuu kentälle ilman sinua". Nuori mies näpsäisi taas pitkästä aikaa hampailla, kun hermostui ollessaan seinässä kiinni eikä päässyt kentälle mukaan siirtelemään esteitä. En osannut yhtään varautua, kun oltiin tyhjässä hallissa, eikä kukaan ollut kentällä. Saatiin sentään harjoiteltua takaakiertoa ekan kerran esteellä ja se onnistui hienosti! Sitten harjoiteltiin lähdössä pysymistä, joka on uusi juttu halliympäristössä. Arkielämässä paikalla odottaminen on tosi vahva Leolla. Kahden koiran kanssa eläessä on yllättävän hyödyllinen taito... Toivottavasti nämä videot jopa tällä kertaa toimisivat.

Lopuksi vielä kuva Jouluaattoa (ja pukkia lahjasäkkeineen) hartaasti odottavasta kaksikosta. Hyvää Joulunaikaa!

Leo meni saunaan ja muita kuulumisia

Aloitetaan hauskimmalla! Leo on ihan mahdoton saunoja! :D Se kiipeää omin jaloin ylälauteille, eikä millään suostuisi lähtemään pois. Se osaa taitavasti pusertua saunan oven alitse ja jos laitamme siihen esteen, se istuu oven takana jonottamassa saunaan ja koputtelee välillä. Leo käy säännöllisesti myös tarkistamassa, onko sauna päällä. 

Saunomisen lisäksi ykkösharrastuksia on myös kiipeily. Alalaude on piilotettu, ettei yksin kiipeile siellä. Agihallilla se on pelastettu kontaktiesteiltä ja lenkillä on pari kertaa tullut sydämen tykytystä, kun on havaittu Leo jonkun korkean kiven päällä ja laskettelemassa sieltä jyrkintä reunaa alas. Sisko Peppi on myös innokas kiipeilijä ja vitsailtiin, että löytyyköhän kaksikko katolta, kun lyövät viisaat päänsä yhteen Leon mennessä heille hoitoon vuodenvaihteessa. Tänään koettiin kylmäävä hetki laavukahveilla ollessa, kun yhtäkkiä Leo-eläimen pää keikkui katon reunalla! Laavussa oli viisto katto, joka ulottui toiselta puolelta maahan asti ja Leo oli sitten nokkelana poikana kiivennyt sinne. En ylläty enää mistään...

Tuossa maihin saatu laavuilija-Leo hetki katolta pelastamisen jälkeen.

Agilityä on harrastettu kerta viikossa ja tällä hetkellä näyttää, että tavoite on saavutettu: Leo rakastaa sitä ja etenee täysiä taakse vilkuilematta esteeltä toiselle. Käteen tuloa, paikalla oloa ja takaakiertoja ollaan harjoiteltu ihan muualla kuin agilityhallilla. Sellainen ongelma meille ilmaantui, että Leo ylikuumenee helposti, kun näkee jonkun muun radalla. Se tempoilun ja kiljumisen lisäksi puri minua monta kertaa kunnolla, kun purki turhautumistaan. Siihen on auttanut se, että keskityn Leon ollessa hallissa täysin siihen, enkä esim. avusta treenikaveria. Palkkaan, jos vilkaisee radalla olijaa ja on hiljaa. Ja tehdään pieniä juttuja, esim. se kyttää namia, jonka saa ottaa vasta luvalla. On myös käyty seuraamassa toisen ryhmän treenejä. Vaikka Leo ajoittain haukkuu ja pyrkii väkisin radalle, se ei enää ole käyttänyt hampaita. Pitkiä aikoja sen kanssa ei jaksa radan vierellä olla, mutta onneksi se odottaa mielellään myös autossa.

Tokoilu on ollut minimaalista, mutta kotona on harjoiteltu silloin tällöin sivulletuloa, perusasentoa, käännöksiä paikallaan ja 1-2 askeleen seuraamistakin. Pitää yrittää ylläpitää jo opittua ja aloittaa sitten keväällä kunnolla. Leo on kyllä ihana, kun syttyy heti täysin tekemiseen, mutta osaa touhuilla itsekseen (tai kiusata itsenäisesti Sannia) silloin, kun ei tehdä mitään.

 Ollaan ulkoiltu paljon koirakavereiden kanssa ja Tico-mudi ja Haru-bordercollie ovat olleet ihan huippukivaa juoksenteluseuraa! Viime sunnuntaina tehtiin tosi pitkä metsälenkki ja Harun kotiväki tarjosi sen päälle joulunavausglögit. Oli tosi kivaa! 

Haru ja Leo (kuva Titi Mäkelä)

Leo ihmettelee ja Haru kurmuuttaa Ticoa. (kuva Titi Mäkelä)

Sanni aloitti juoksut ja jäi hyvin ansaitulle treenitauolle. He käyvät Tepon kanssa juoksemassa pitkiä lenkkejä ja haaveilevat, että lumitilanne sallii pian myös hiihtämisen. Mekin ollaan kävelty pitkin metsiä ja puuhailtu kaikkea ei niin järkevää. Sannissa alkaa vähän näkyä tekemättömyys ja jotain pientä sille pitäisi keksiä. Yritän ottaa sen joka paikkaan kyläreissuille mukaan, niin on vaihtelua sekin. Ja kyllähän tuo Leo järjestää Sannille ohjelmaa joka päivä.

Ystäväni toi ihanan leijonalelun ja meidän neropatit amputoivat yhteistuumin siltä saman tien yhden raajan. Leijona myös laihtui salaperäisesti ja jouduin siivoamaan sen sisuksia vähän joka huoneesta.

Juuri ennen Sannin juoksuja käytiin kaksistaan harjoittelemassa putken leijeröintiä ja keppien suorittamista loppuun, vaikka itse juoksen edelle. Tuollaista leijeröintitilannetta tuskin ikinä kisoissa tulee vastaan, mutta olipa hauska huomata, että se toimii noin. 

Ja keppitreeniä katsoessa huomasin, että ainakin kannustuspuoli on kunnossa, joten agin jälkeen voin vaikka harrastaa cheerleaderöintiä. :D

Kotona olen yrittänyt pitää yllä "Koirat pois sängystä" -politiikkaa, mutta 3 vastaan 1 tilanteessa olen alkanut pahasti lipsua. Kukapa noita voi edes vastustaa...

Ensilumi on täällä!

Aamulla herättiin ja huomattiin, että maa on paikoitellen valkea. Leo oli ihan ihmeissään ja lunta piti niin kovasti nuuhkia, että kuonon päällä oli koko ajan pieni lumipallo. Sitten se hoksasi, että lunta voi myös syödä ja nuoli puoli terassia paljaaksi. :D

Mikä sen parempi tapa torjua kaamosväsymystä kuin ystävän kanssa ulkoilu. Niinpä tehtiin päivälenkki Ennin ja Tico-mudipojan kanssa. Pojilla oli niin kivaa yhdessä, että tuli itsellekin tosi hyvä mieli. Tico ja Leo ovat just sopivan kokoisia ja molemmat tykkäävät juosta. Toki välillä piti painiakin ja tietysti ihmisten jaloissa.

Ota kiinni, jos saat!

Torstaina meillä kävi kylässä kaksi suloista pikkutyttöä. Leo oli haltioissaan, kun sai leikkiseuraa. Pienempi tytöistä opetti minulle myös uuden asian Leosta: se nokkeloittaa. En ihan tarkalleen tiedä, mitä se nokkeloittaminen on, mutta jotain hassua kuitenkin. Ehkä se liittyy pitkään "nokkaan" tai sitten siihen, kun Leo teki niin tavattoman nokkelia juttuja koko ajan (keikkui sohvan selkänojalla, söi hiuspampulan ja muuta vastaavaa.)

Sannilla viikonloppu on mennyt vähän aikuismaisemmin. Tehtiin puolihämärässä eilen todennäköisesti syksyn viimeinen esineruutu. Meni hienosti kahden ensimmäisen esineen osalta, mutta viimeinen jäi metsään, vaikka Sanni teki tosissaan töitä sen löytämiseksi. Vein sille uuden esineen, että saatiin onnistunut lopetus. Puuttuvan esineenkin paikallisti lopulta Sanni, kun kävin sen taskulampun kanssa itse hakemassa. Mitä tästä opimme, voisi jatkossa tehdä esineruudut valoisaan aikaan. Tottistreeneissä harjoiteltiin kapulan hakua seuraamisen yhteydessä. Tokossahan liikkuri tuo sen, mikä on aika paljon helpompaa kuin seuruuttaa koira hyppyesteen luo hakemaan kapula. Paremmin se sujui kyllä, mitä kuvittelin. Eipä olisi ilman treenikaverin vinkkiä tullut edes mieleen, että tuotakin on syytä harjoitella. Oppia ikä kaikki!

Piirakkarosvo ja pieni hieno agiliitäjä

Leo oli sunnuntaina kyläreissulla ja löysi "hylätyn" mustikkapiirakan mökin kuistilta, joka oli ystävällisesti jätetty pitkäkuonon ulottuville. Arvata saattaa, ettei siitä ollut kuin reunukset jäljellä. :D

Onneksi en laittanut piirakkarosvoa kotiarestiin, sillä eilen pentuagilityssä Leo näytti sellaista tekemisen meininkiä, että suu loksahti auki! On se aina tykännyt touhusta, mutta nyt oli jokin ihan uusi vaihde naksahtanut päälle. Tehtiin ekaa kertaa valssiharjoitus putkella ja yhdellä hypyllä. Putkesta kuului intohaukahduksia matkan aikana ja ulos pikkucollie tuli sellaisella vauhdilla, etten ekalla kerralla osannut varautua. Meinasi tulla kiire. Se hakeutui hyvin kuolleelle lelulle ja leikki oikein kivasti, mitä nyt heiluvat hampaat estävät rajummat taisteluleikit. Kävipä nuori mies rallattelemassa pari putkea ihan oma-aloitteisestikin. Jäi kyllä todella hyvä mieli noista harjoituksista. Iso kiitos onnistumisesta kuuluu Hennalle, joka on ollut ihan paras avustaja. Ja Leon mielestä takuulla Shiralle, jonka kanssa on niin kiva tehdä alku- ja loppukävelyt. Juoksut siis. ;) Ja kiljua sillloin, kun ei ole oma vuoro.

Tänään Leo sai rabiesrokotuksen ja saatiin päivitetty tieto sen painosta: 14,5kg. Rokotusreissu meni melkein ilman kommelluksia tällä kertaa, mitä nyt etutassu jäi oven väliin. Leo eläin on niin liukas liikkeissään ja ehtii hetkessä sujahtaa sinne, minne ei pitäisi.

Leon kanssa on tehty pieniä harjoituksia tulevaisuuden esineruutua silmällä pitäen. Se rakastaa leikkiä, missä saa etsiä ja tuoda hanskan tai muun vastaavan esineen toisesta huoneesta. Ollaan pari kertaa tehty tämä myös ulkona niin, että Leo näkee, kun vien esineen vähän matkan päähän. Luovuttaminen onkin se haasteellisin puoli, mutta kunhan nyt tuo esineen ja voidaan leikkiä sillä yhdessä, niin se on pääasia tässä vaiheessa. Luulisin, että isona poikana se tulee tykkäämään esineruudusta kovasti.

Sanni pelästytti meidät kovasti, kun sen kaulasta löytyi imusolmukkeen kohdalta patti. Onneksi se ei ollut imusolmuke, vaan vaikuttaa ihan tavalliselta rasvapatilta. Sitä nyt kuitenkin tarkkaillaan ja jos alkaa kasvaa kokoa tai tulee muuta epäilyttävää, se poistetaan heti. Sanni on muuten oma villi itsensä, joten voidaan huokaista helpotuksesta.

Agiliitelyä ja tapaaminen Peppi-siskon kanssa

Käytiin tuhlailemassa lahjakortit Janakkalan agikisoihin. Hyppiksellä taas yksi rima oli ilkeä ja putosi. Muuten oli oikein kiva rata ja ihanneaikakin alittui yli 7 sekunnilla. Huomaa kyllä videota katsoessa, miten varmistelua ohjaaminen on, mutta ennen kisataukoa se nolla ois ollut niin kiva. ;)

Agiradalla persjättö oli niin huonosti ajoitettu, että käsi laski just kun Sanni oli hypyn päällä. Rima tuli alas ja kun oli kaikki tai ei mitään asenne, niin A:n jälkeinen haltuunotto jäi tekemättä ja Sanni sujahti edessä kutsuvaan putkeen. Puomin alastuloa ei loikattu, jihaa sille!  Kolmannelle radalle ei maltettu jäädä, kun oli upea auringonpaiste ja mahdollisuus tavata Leon Peppi-sisko!

Peppi on niin kaunis! Saatiin onnistumaan kiva kuva siskosta ja sen veljestä. Kasvis-Teijan toivomien pönötyskuvien otto ei ollut ihan helppoa. Varsinkin kun yritettiin saada sisarukset seisomaan yhtä aikaa kauniisti paikoillaan. Hiukka hiottava näitä taitoja ennen tammikuun pentutreffejä Lahden pentunäyttelyissä.

No nyt se veikka karkas!

Tässä Peppi kaunotar

Ja tässä Leo-veikka harjoittelee seisomistaan.

Oli ihanaa nähdä Peppiä ja Anua. Pennuilla oli kivaa, kun saivat juoksennella ja minusta oli kiva kuulla Pepin kuulumisia. Tosi paljon sisarukset luonteeltaan muistuttavat toisiaan. Molemmat ovat tasapainoisia ja avoimia. Rakastavat juoksennella metsässä (missä liikkuvat kyllä tosi ketterästi myös huippunopeudessaan) ja ovat kotioloissa melko rauhallisia pikkucollieita.

Että kiva päivä olisi saanut arvoisensa lopun, menimme kotimatkalla Evolle Kalliojärven laavulle juomaan kahvit ja syömään eväät. Koiratkin saivat omat herkkunsa ja jaksoivat kummasti vielä juosta ja telmiä keskenään. Ilta varmaan vietetään rennosti makoillen.

Tykkään susta niin että halkeen!

Tuo Juha Tapion biisi alkaa aina soida päässä, kun ajattelen Sannia tai Leoa. Tai niitä yhdessä. Onkohan se ihan normaalia? :) Ne vaan tekevät minut niin onnelliseksi.

On ollut harvinaisen kiva ja koirapainotteinen lauantai. Aamulla oltiin Tapiksella PK-tottiksen merkeissä. Tykkään ihan hirveästi mein treeniporukasta. (Voi hyvin olla, että halkeen siitäkin vielä joskus). Siinä on niin kiva treenata, kun meistä on tullut yhteen pelaava porukka. Ilmapiiri on kannustava ja "antaa kaikkien kukkien kukkia" -tyyppinen. Hyvässä hengessä toki väittelemme, esim. mikä on paras tapa palkata koira, mutta ihmisten ja koirakoiden erilaisuus hyväksytään. Tästä suurin kiitos kuuluu kyllä meidän kouluttajille. Hattua nostan kyllä tuollaisille ihmisille, jotka ovat halukkaita panostamaan toisten koiriin niin paljon kuin Mari ja Maarit ovat. Ja kyllähän siitä tulee ihan huippufiilis, kun näkee, miten edistystä tapahtuu. Niin omassa kuin muidenkin koirakoiden työskentelyssä. Ja olen tämän porukan treeneissä saanut niin monta ahaa-elämystä, etten pysy enää laskuissa. Ollaan muut kerrat treenattu kentällä, mutta yksi kerta pidettiin videoiden katseluiltana. Tarkoitus oli videoida omia suorituksiamme ja analysoida niitä, mutta sade sotki sen suunnitelman. Niinpä katseltiin videoita menneiltä vuosilta (90-luvulta tähän päivään). Mukaan mahtui huippusuorituksia MM-tasolta ja vähän niitä "ei niin hyvin" menneitä kevennyksiäkin. Keskusteltiin eri koulutustavoista, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Muistan, miten poikki olin sinä iltana, kun sinne raahauduin ja miten illan jälkeen oli sama olo, kuin pienen lomamatkan jälkeen.

Tänään harjoiteltiin Sannin kanssa kentälle tuloa. Meillä on vähän ollut ongelmia siinä, että Sannilla vähän kestää, ennen kuin se herää siihen, että nyt ollaan tekemässä hommia. Sen jälkeen ei mikään, mitä ympärillä tapahtuu enää saakaan sitä laskemaan kontaktia. Aiemmilla kursseilla ja koulutuksissa on korostettu hallintaa ja sitä, että suunnilleen jo autosta tullaan seuraamalla kentälle. Nyt tehtiin ihan päinvastoin eli tultiin rynnistäen, miten sattuu paikalle, kentän laidalla ei tehty mitään virittelyjä ja asennoiduin itse siihen, että ekasta seuraamiskäskystä aletaan tehdä hommia. Ja hyvin sujui! Treenattiin myös täyskäännöksiä, joissa itse olen maailman surkein. Se motivoi, kun näki, miten paljon terävyyttä niihin saa jo pienelläkin harjoittelulla, kun itse liikkuu oikein. Eteenlähetys on nyt niin hyvä, että sitä pitää alkaa pikkuhiljaa vaikeuttaa. Noudot on vahvin osaamisalue, onneksi, kun niistä saa pisteitä niin paljon. Ei olla tehty ikinä täyskorkeilla esteillä, enkä tiedä tehdäänkö koskaan. Leo kävi humpsuttelemassa pari pentujuttua ja ilahdutti kyllä senkin into. Kotioloissa Leo on alkanut selkeästi enemmän leikkimään minun kanssa ja pystyin nytkin palkkaamaan Leon luoksetulon leikkimällä. Mehän nykyisin treenataan Leon kanssa kirjaimellisesti ketunhäntä kainalossa, kun irrotin pahoja "osumia" saaneelta pehmoeläinketulta hännän Leon leluksi. Ketunhäntä kannettiin hienosti kentältä autolle asti tälläkin kerralla.

Leo ja ketunhäntä

Myöhemmin olin vielä Sannin kanssa Jenna Caloanderin agilitykoulutuksessa. Se vasta oli hyvänmielenkoulutus! Jennan tyyli on niin tsemppaava, että jo pelkästä koulutuksen seuraamisesta tuli ihana fiilis. Olin varma useammasta kohtaa, ettei ikipäivänä selvitä Sannin kanssa. Jo alku, missä oli rinnakkain kolme hyppyä, josta keskimmäistä ei menty, vaan ohitettiin leijeröimällä, tuntui meille täysin poissuljetulta. Mutta Jenna sai meidät onnistumaan. Jenna listasi Sannin vahvuudeksi nopeuden, valtavan halun tehdä ja sen miten hyvin se kääntyy noin isoksi koiraksi. Lisäksi hän kehui Sannin olevan loistokunnossa (samaa sanoi viime treeneissä mein omakin koulutusohjaaja ja Sannin hieroja) ja meidän yhteistyön olevan ihan mahtavaa. Omituisinta oli, että hänestä minä liikun hyvin aina silloin, kun tiedän, minne olen menossa. (Joo, unohdin tietysti pari kertaa radan :D ). Mutta enpä liian usein kuule moista. En tiedä, mikä ihmeen kaikki onnistuu päivä oli, mutta selvittiin hienosti radasta ja kontaktit onnistuivat paria puomin ylösmenoa lukuunottamatta. Eniten tuo koulutus vaikutti suhtautumiseeni valssaamiseen. Pitkään olen pyrkinyt vähentämään niitä ja korvannut ne persjätöillä. Nyt kellotettiin pitempi radanpätkä (5 tai 6 hyppyä, joka välissä valssi tai persjättö) ja tulos oli, että valssaamalla säästettiin 1,5s. Se pitäisi vielä hahmottaa, että kumpi on parempi missäkin tilanteessa. Ja valssit toki hidastavat koiraa, jos ovat myöhässä tai liike ei ole kohdillaan. Leo oli turistina mukana katselemassa mallia, miten isot ja taitavat koirat tekevät. Oltiin päivän viimeinen ryhmä, joten Leo sai lopuksi tehdä pari putkeen irtoamista ja leikkiä Sannin kanssa hallin pihalla. Nyt loikoillaan kaikki tyytyväisinä, mitä nyt Leo ehti pienen iltahepulin tässä jo saamaan.

Leon taitavat vanhemmat

Leon isä Boss (Gemdales Smashing Steven) oli ROP (rotunsa paras) Växjön kansainvälisissä näyttelyissä. Näen Leossa  komean isänsä piirteitä. 

Leon äiti Sintti (Koiruuksien Siiri Tuuliviiri) puolestaan teki näyttävän paluun mammalomaltaan tokokentille. Sintti sai heti ekoissa Voittajaluokan kisoissaan 1-tuloksen, luokkavoiton ja voi nyt keskittyä   Erikoisvoittajaluokan haasteisiin.

Leo & "lempilelu"

Onkin tässä mietitty, mikä olisi Leolle paras laji sitten isona. Siitä taitaa tulla nyrkkeilijä!

Sanni sai aginollan ja pentutreffeistä!

Oli ihana syysloma! Padasjoella ehdittiin tehdä perinteinen laavuretki, joka oli Leon eka. :) Oli melko viheliäinen tuuli, joten paikallaolon ajan Leo oli takki päällä. Se tosin juoksenteli ihan koko ajan nuotiota ympäri, joten ois varmaan pysynyt lämpimänä.

Kuvassa oli Sanni sekä Leo, vaan eipä ehtinyt kamera ikuistaa heitä.

Perjantaina oli jännä päivä, kun suunnattiin kohti Tervakoskea ja pentutreffejä. Oli IHANAA nähdä Leon sisarukset ja se, miten samat elkeet ja äänet niillä kaikilla oli. Kyllä todella huomasi, että ovat sukua! Kaikki olivat tosi iloisia ja reippaita pikkucollieita. Peppi-sisko oli niin söpö ja osasi pistää veikkansa ojennukseen. Mio ja Leo olivat hämäävän paljon toistensa näköisiä, oikein piti tarkistaa poislähtiessä, että on oikea pentunen mukana. Penskat nauttivat, kun saivat juosta ja peuhata ensin lähikentällä ja sitten vielä kasvattaja Teijan kotona. Aika bileet sai kolmikko aikaiseksi... Eikä Leo vähiten. Kukkaruukkuun ei sentään oksennettu, mutta muuten hyvien bailujen tunnusmerkit täyttyivät. ;) Leo kaatoi tuoppinsa (vesikupin) lattialle, pissasi twister-pelin päälle, kun jäi häviölle ja jonkun pikkumuumihahmon meinasi syödä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia pentujen kotiväkien kanssa. Saatiin myös opastusta, miten nämä riiviöipanat aikanaan kuuluisi esittää näyttelyissä. Kiva reissu! Sannilla oli omat juhlat tällä välin: pääsi tiirikoimaan kuivaruokaämpärin auki ja veti käsittämättömän määrän sapuskaa. Ihme kyllä sille ei kummempaa seurannut, kuin että maha toimi pari päivää vilkkaasti (vatsa ei ollut edes sekaisin).

Tässä me juostaan!

Ja pelataan Twisteriä!

Loman lopuksi oli vielä imatralaisten agilitykisat, jotka onneksi pidettiin Lappeenrannassa. Sanni pinkoi agilityradalta nollan! :) Ja huom. kaikki kontaktiesteet olivat radalla. Se oli loisto tuulella, kuunteli ohjausta äärettömän tarkasti, pysyi lähdössä ja hinku radalle oli kova. Hyppäri jäi vähän harmittamaan, kun Sanni oli ihan liekeissä, mutta itse pilasin jo alun. Muistin ensimmäisen radan alun ja laitoin tokalle esteelle takaakierrolle, vaikka se piti mennä ihan suoraan... Kuinka tyhmä juttu! Siinä sitten sekoiltiin ja pyörittiin hetki, mutta sain radasta onneksi kiinni, joten Sanni pääsi tekemään kisanomaisen suorituksen ja kuten arvata saattaa, kaikki vaikeaksi ajattelemani kohdat onnistuivat kuin vettä vain. Sanni sai ansaitsemansa  palkat lopussa ja jäi ihan hyvä fiilis siitäkin radasta. Sanni on kyllä mahtava agility-flatti! Itse asiassa se on ihan paras! <3 

Syyslomalla

Vietetään parhaillaan syyslomaa Padasjoella. Hiukan haikeaa, kun on viimeiset saunomiset rantasaunassa tältä vuodelta. Mutta ihanaa, kun saadaan nauttia ruskasta ja hiljaisuudesta vielä kerran. Perjantaina meillä on luvassa Leon pentutreffit, josta ei varmasti menoa ja meininkiä tule puuttumaan.

Koirat ovat ottaneet kaiken ilon irti maalla olosta. Hienosti malttoivat kuvan verran poseerata.

Sanni meni vielä Päijänteeseen, Leo tyytyi onneksi rannalla juoksenteluun.

Leo on kasvanut kohisten ja painaa nyt 11kg. Jalat ovat myös venähtäneet kovasti pituutta. Ihana ja iloinen pentu! Se sai ekat rokotukset ja eläinlääkärillä käyttäytymisessä on vielä vähän hiomisen varaa... Uusi aluevaltaus tehtiin, kun Leo oli mukana turistikoirana Kouvolan agilitykisoissa. Häntä heiluen tohotti siellä ihmis- ja koiravilinässä kuin kokenut konkari. Ollaan myös käyty kylässä Rape-kelpien luona kerrostalossa, leikkimässä kummipojan kanssa ja pari kertaa keskustassa kaupunkikävelyllä. Mustissa & Mirrissä käytiin myös shoppailemassa isommat valjaat. Leo hauskuutti kanssaihmisiä, kun se luuli pahvista mallinukkea oikeaksi ihmiseksi ja yritti häntä heiluen saada siltä huomiota. :) Leo on ollut kaikkialla kuin kotonaan ja erityisesti se rakastaa lapsia. Yksikään lapsi ei jää siltä huomaamatta ja pakko olisi päästä heitä tervehtimään. Maanantaisin käydään Shira-collien kanssa harjoittelemassa agilityä. Leo on toistaiseksi harjoitellut putkea ja irtoamista namialustalle hyppyesteiden siivekkeiden läpi. Vielä kun sen pahvi ohjaaja muistaisi antaa sen tehdä itse, eikä olisi namit kädessä hosumassa joka välissä. Onneksi on treenikaverit katsomassa perään! Kotona se hioo agitaitojaan juoksemalla sohvan ja seinän välistä rakoa pitkin. Metsässä se rakastaa kaikenlaista kiipeilyä ja hyppelyä, joten kyllä siitä taitaa agiliitäjä isona tulla. Nyt meillä kovasti harjoitellaan yhdessä leikkimistä. Sanni on niin kiva leikkikaveri, että on aika vaikea pistää paremmaksi.

Sanni on pudottanut turkkinsa ja edustaa nyt suht nahkamallisena sekin. Toivottavasti saa uutta karvaa ennen kuin pakkaset tulevat. Sannin kanssa käydään kerran viikossa tokon pienryhmässä ja ollaan alettu harjoittelemaan jo joitakin EVL:n liikkeitä. Se on ollut tosi kivaa vaihtelua, vaikka noissa voittajaluokankin liikkeissä riittäisi hiottavaa. Periaatteessa kaikki niistä osataan jotenkin, mutta suoritusvarmuus puuttuu. Mystisin on kyllä tunnistusnouto, joka välillä onnistuu ihan täydellisesti ja välillä ei millään. Sen ainakin olen oppinut, että sillä ei parane ikinä aloittaa, kun vaatii niin paljon keskittymistä. Meitä pyydeltiin myös treenailemaan PK-tottista saman kivan porukan kanssa, jossa ollaan käyty jälkiä tekemässä. Agilitykisoissa tosiaan käväistiin ja sieltä jäi mieleen erityisesti hyvin kulkenut hyppyrata. Oli nopea ja sujuva. Sanni pysyi kerrankin lähdössä ja pääsin ohjaamaan niistä kohdista, mistä suunnittelin. Harmillisesti yksi rima putosi. Ollaan saatu uudessa agiryhmässä tosi hyviä treenejä ja innostus yrittää niitä kontakteja vielä kerran. Tärkeintä noissa viikottaisissa treenihetkissä on se, että saadaan tehdä jotain ihan kahdestaan. Sanni on niin onnellinen, kun saa välillä jakamattoman huomion. Toki me lenkkeilllään joka päivä ilman pentua, mutta etenkin nuo treenit ovat sellaista laatuaikaa.

Joka iltainen hepuli

Leo  saa joka ilta vähintään kerran kauhean juoksuhepulin. Yleensä juoksee taloa ympäri, mutta jos ovet ovat kiinni, vetää hullua juoksua ees taas. Harmi, että kännykästä loppui akku ennen "loppuhuipennusta" (pari kertaa ihan täysiä spurttaukset ja sitten loikka kohti syliä. :D

Pentu kasvaa kovaa vauhtia

Tältä näyttää Leo (melkein) 12 viikkoisena. Alkuviikosta mittasin painon ja sitä oli kertynyt 9kg. Kiva, kun tuli ikuistettua profiilikuvakin samalla kertaa varjokuvan muodossa.

Syliin se vielä mahtuu, tässä todiste!

Leon kanssa kaikki on sujunut tosi hienosti ja paljon helpommin, mitä olisin alunperin kuvitellut. Se on sopeutunut hyvin meidän laumaan ja elämänrytmiin ja hurmannut meidät kaikki. Leo osaa istua, mennä maahan ja odottaa käskystä. Sen luoksetulo on myös erinomaisen hyvällä tolalla: tulee kutsuttaessa, vaikka jotain kiinnostavaa olisi kesken, mistä olen superiloinen. Leo on iloinen ja aktiivinen pentu, mutta kuitenkin paljon rauhallisempi, mitä oletin ensimmäisen viikon perusteella.

Taitaa pojasta tulla yhtä komea kuin Boss-isästään.

Meillä oli hieman erimielisyyksiä kynsienleikkuusta, mutta nyt sitkeän harjoittelun tuloksena siitä selvitään kunnialla. Sisäsiisteys on vielä täysin hakusessa. Täysi arvoitus on, miten se saa verhotkin pissattua, vaikka ei vielä osaa nostaa koipeaan... Autoilua Leo rakastaa ja viihtyy hyvin myös yksin autossa. Pitäisi saada aikaiseksi aloittaa myös häkissä olon harjoittelu. Siitä taidosta olisi tulevaisuudessa hyötyä.

Leo saa Sanninkin kellistettyä, kuten kuvassa näkyy. Koirat leikkivät kaiken aikaa ja niillä on tosi kivaa yhdessä. Sanni sietää riekkumista tosi pitkään, ennen kuin komentaa kakaraa olemaan kunnolla. Koirien hyvä suhde on yksi suurimmista ilonaiheista, koska etukäteen pelkäsin, miten Sanni suhtautuu. Ei taitaisi enää Leosta luopua, sen verran kivaa niillä on. Meille se on myös haaste, koska Leolle Sanni on kaikista tärkein ja kiinnostavin. Pitää viettää niin paljon laatuaikaa kahden kesken molempien koirien kanssa kuin mahdollista. Nyt se on ollut hankalaa, kun Teppo on ollut 1,5 vkoa Brasiliassa kickboxingin MM-kisoissa. (Mitähän hän sanoo, kun tulee kotiin ja näkee Leon "tuunaamat" nyrkkeilyhanskat...) Olen ratkaissut aikapulan niin, että vien töiden jälkeen molemmat vähäksi aikaa metsään juoksentelemaan, sitten pentu autoon ja Sannin kanssa pitkälle lenkille. Palatessa autosta on joka kerran löytynyt tyytyväisesti nukkuva leijonanpentu. Leo pääsee myös kauppareissuille mukaan, että voidaan vähän kävellä ihmisvilskeessä samalla.

Ollaan yritetty muutenkin käydä erilaisissa paikoissa Leon kanssa. Agilityhallista on tullut kiva paikka. Lähinnä on hengailtu ja leikitty siellä, mutta putket on jo koeajettu ja kivaa kuulemma oli. Keskustassa kävellessä vakuutuin, että saan Leosta hyvän shoppailukaverin. Kuono piti tökätä jokaiseen näyteikkunaan. :D Mitään ritiläportaita tai vastaavia ei tunnu aristavan, mikä on tosi kiva juttu. Teppo kävi näyttämässä Leolle rautatieaseman ja junan saapumisen, mutta ei Leo ollut tajunnut koko junaa edes vilkaista, kun asemalaiturin hajut kiinnostivat enemmän.

Yksi parhaista leikkikavereista on monirotuinen Onni, joka on koon puoleen just sopiva Leolle. Onni on myös todella hyväluonteinen. Ainoa miinuspuoli Leon mielestä on, että Onni kulkee niin paljon kovempaa kuin hän. Eikä se ryökäle edes hidasta, vaikka Leo välillä koittaa komentaa. Onnin väijyminen ja yhtäkkinen suunnanmuutos juostessa toisinaan auttaa. Ovat liian vauhdikkaita kohteita kuvattavaksi, mutta jotain sentään taltioitui.

Tänään Leo tapasi sk collie Bertan, joka oli kivasti pennun kanssa. Ja oli hauskannäköistä, kun Leo oli ihan kuin Bertan pienoismalli. Ensi kerralla pitää varustautua kameralla.

Huomenna olisi ekat rokotukset, jännää!

Leo mökkeilee ensimmäistä kertaa

Sanni ui ja Leo ihmettelee. Sekin kyllä molskahti kaksi kertaa, kun innoissaan välillä unohti, ettei vettä pitkin voi juosta.

Ta daa! Molemmat on mahdollista saada samaan kuvaan niin, että naamat näkyvät!

Kivointa oli hyppiä kiveltä laiturille ja toisinpäin.

Sannin perässä mennään ihan minne vain.

Tyytyväinen pentu.

Leikkiä

Sannilla ja Leolla leikit sujuu tosi kivasti yhteen. :) Sanni on oppinut huomioimaan, että Leo on pieni eikä sitä voi ottaa niin rajuun taklaukseen kuin oman kokoista. Sannihan ei edes leiki muiden kuin oman lauman koirien kanssa, joten Leo oli sittenkin tervetullut leikkikaveri.

Välillä pikkuveljeä hoivataan.

Vetoleikissä Sanni ei vedä tosissaan, mutta Leo ei kuitenkaan saa ikinä voittaa.

Sanni 7v

Onnea Sanni! <3

Synttäreitä vietettiin metsälenkillä, lahjaksi saadulla pallolla pelaten ja herkkuja syöden. 

Äitini teki Sannille "kakun". :)