Mätsärit ja paluu hakumetsään

Pyörähdimme Koiranpäivänä KnowHaun järjestämässä match showssa. Kelit suosivat ja saimme lekotella auringonpaisteessa koko illan. Porukkaa oli paljon, mutta tapahtuma eteni jouhevasti (ainakin itselläni, kun piti olla kahdessa kehässä yhtä aikaa...) ja tunnelma oli hyväntuulinen. 

Sanni osallistui veteraaniluokkaan ja tässä kirmaamme porukalla.

Omaa vuoroa odotellessa sain hyvin Sannimaiset väliaikapussaukset.

Yrittääkö tuomari kenties kertoa jotain, kun asetteli itse Sannin jalat? :D  Voi olla, etten ihan tarkasti katsonut, miten se seisoi.

Lopputulos oli kuitenkin hyvä: Sanni oli veteraanien neljäs! (Ja nyt jalatkin on hienosti.)

Palkinnot olivat kivat ja niitä oli riittävästi. Röhkipossusta koirat nahistelivat koko illan, se oli molempien suosikki. 

Leokin oli mätsäröimässä ja olin enemmän kuin tyytyväinen sen esiintymiseen. Yleensä ensimmäisen setin jälkeen sen kiinnostus pönötykseen on ollut hyvin vähäistä, mutta tällä kertaa se tarjosi pönötystä vielä pitkään sen jälkeenkin, kun koko homma oli ohi.

Kaikki kuvat: Henna Pätäri (Kiitos!)

Leo sai punaisen ja rakastui pariinsa palavasti. (Se menetti sydämensä myös amerikancockerspanielille, joka oli supersöpö ilmestys pinkissä pannassaan. Leo pisti kaikki hurmaustaitonsa peliin jopa kaivoi tytölle kuopan.) Isoja koiria oli niin paljon, että punaisten kehää arvioitiin kahdessa erässä. Olin ihmeissäni, että Leo jaksoi esiintyä niin kauan. Se oli lopulta kuuden parhaan joukossa, mutta ei sijoittunut. Hyödynnettiin kehäilyn jälkeen ihmiset ja harjoiteltiin vähän seuraamista ihmisryhmässä.

Viime viikonloppuna tehtiin myös paluu hakumetsään. Leolla oli neljä maalimiestä helpoissa paikoissa ja se sai heistä näköärsykkeen. Ideana oli ilmaisun treenaaminen. Ensimmäinen meni tosi hyvin, muilla se vähän mietti, ennen kuin otti rullan. Se on tottunut metsässä saamaan suoran palkan, joten ei ihme, että oli vähän epäröintiä. Se toi rullan hyvin kiepsahtaen itse rulla suussa sivulle. Irroitti kuitenkin otteensa ennen kuin otin rullan. En tiedä pitääkö siihen puuttua. Tosi hyvin malttoi odottaa liinan kiinnityksen ja "näytä"-käskyn. Ja kuten ryhmämme totesi, moottori sillä on kunnossa. Pitää varmaan mennä askel taakse päin ja tehdä parit ilmaisutreenit metsässä niin, että maalimiehet ovat näkyvillä. Että saadaan siihen varmuus. Ja toinen, mitä Leo tarvitsee on tuuli-ilmaisutreenejä. Se etsii hyvin voimakkaasti silmillään ja unohtaa välillä nenän käytön. Sen puoleen tuntuu ikävältä käyttää haamuja, jossa silmillä työskentelyä entisestään vahvistetaan. Täytyy pitää neuvottelu ryhmämme kokeneempien kanssa, miten tästä edetään. Mutta oli kyllä ihanaa olla hakumetsällä pitkästä aikaa. Tästä se kausi pyörähtää käyntiin.

Sannin huikea viikonloppu: VOI 1-tulos ja BIS-VET 4

Kuten viimeiksi vihjaisin, oli mennyt viikonloppu täysin omistettu Sannille. Oikeastaan se alkoi jo torstaina, jolloin Sannin turkki trimmattiin pitkästä aikaa ns. pelikuntoon. Ja voi että, miten nätti flattityttö sieltä pitkäksi venähtäneiden karvojen alta kuoriutui! En edes muistanut, miten nätit pyöreät kissantassut näillä on, kun karvat eivät tursua varpaiden välistä. Ja ilme muuttui, kun korvat ovat sileät ja kaula saatu esiin. Ihan eri jälkeä, kun sen tekee joku, joka osaa, eikä itse nirhaa huonoilla saksilla. Oli myös kiva samalla jutella kaikkia flattijuttuja.

Lauantaina suunnattiin Kotkaan tottelevaisuuskokeisiin, jossa tuomaroi Harri Laisi. Voittajaluokassa kisasi seitsemän koiraa ja me saimme kilpailunumeroksi 2. Paikkamakuu meni samalla tavalla kuin aina. Sanni oli liikahtamatta kuin suolapatsas, katse suunnattuna näkösuojaan, jonka taakse me ohjaajat menimme. Neljä minuuttia ei tällä kertaa edes tuntunut kovin pitkältä ajalta. 

Sanni pääsi hetkeksi autoon ennen yksilösuorituksia. Olin kauhuissani, kun kuulin, että suoritus alkaa tunnistusnoudolla. Pelkäsin, että Sanni ei pysty keskittymään yhtään nuuhkimiseen. En uskaltanut viritellä sitä ennen omaa suoritusta. Mentiin vaan kehään. Se vielä hallin ulkopuolella hyppi minua vasten ja oli kovasti innoissaan. Seuruutin sen kehään, että olisi edes suht koht rauhallinen tunnarissa. Se otti oikean palikan, mutta otettuaan jo askeleen minua kohti, pudotti sen ja kävi nuuhkimassa muut palikat läpi. Totesi, että se eka oli oikea ja toi sen juoksujalkaa minulle. Vähän tällä samalla kaavalla meni mein kaikki liikkeet: mitään ihan täydellisiä suoritukset eivät olleet, mutta onnistuivat kuitenkin. Hirveä into Sannilla säilyi ekasta liikkeestä viimeiseen, kontakti pysyi katkeamattomasti jokaisen liikkeen ajan ja häntä ei lakannut heilumasta. Sen kanssa oli kiva olla kehässä. Se jäi päällimmäisenä mieleen. 

Ruutu oli sillä kertaa meille kaikista hankalin. Sanni ei heti edennyt loppuun asti, vaan jouduin antamaan uuden käskyn ja käytin vielä ihan liian pitkää käsimerkkiä. Loppuosa liikkeestä meni hyvin. Seuraaminen oli todella innokasta ja tuomarin mielestä oikein hyvää. Ja kontakti oli herpaantumaton. Minusta Sanni oli välillä turhan edessä, vaikka itse älysikin korjata muutaman kerran paikkaa. En ole ollut enää viime aikoina turhan tarkka paikasta, minkä kyllä huomaa. Askeleet oikealle eivät onnistuneet ja siinä tuli jotain ylimääräistä pyörimistä. (Sekin auttaisi, jos osaisin itse aukottomasti, kumpi on vasen ja kumpi oikea. :D) Esteen yli nouto meni hienosti. Jostain sain noottia, mutta en kyllä kuollaksenikaan muista, mitä tein. Ainakin kerrankin onnistuin heittämään kapulan suoraan ja vielä kokeessa, juhuu! Luoksetulo minun mielestäni onnistui todella hyvin. Annoin kuulemma ensimmäisen pysäytyskäskyn liian aikaisin (pitäisi antaa merkin kohdalla). Ajattelin, että Sannilla kuitenkin kovassa vauhdissa menee pari askelta pysähtymiseen. Sanni kuitenkin pysähtyi kuin seinään, eli ehkä ihan aavistus ennen merkkiä. Maahanmeno pysäytys oli just eikä melkein. Liikkeestä istumisessa sorruin vilkaisemaan taa, että istuuko se varmasti, joten siitä ei tullut täysiä pisteitä, vaikka Sanni sen oli tehnyt todella ripeästi. Metallinouto meni loistavasti. Kaukokäskyistä onnistui kaikki muut vaihdot paitsi viimeisessä seisomaan nousussa se otti pienen askeleen eteen. Se johtui siitä, että annoin käskyn tosi reippaalla kädellä. Olen ennenkin huomannut, että pieni kädenliike = koiran tarkka liike, kun taas varomaton heilautus saa ainakin Sannin pomppaamaan ylös. Suorituksen jälkeen oli iloinen ja tyytyväinen olo. En osannut yhtään arvioida pisteitä, mutta ajattelin, että saatiin varmaan tulos, mikä oli tavoitteena.

Kuva: Kotkan Koiraystäväin seura

Lopputulema oli 266,5 pistettä ja sijoitus 1/7! Oli kyllä huippufiilis, että me tehtiin se! Treenaaminen on hyvin pitkälle ollut sitä, että Leon agilitytreenien jälkeen olen tehnyt muutamia tokoliikkeitä Sannin kanssa. Palkattomuutta ei juuri olla treenattu, mutta se ei kyllä ole Sannille ongelma, kun tykkää itse tekemisestä. Tuomarikin yllättyi kuullessaan Sannin iän, kun meno oli niin energistä.

Sunnuntaina huristelimme Simpeleelle ryhmänäyttelyihin. Näyttelyissä ei olla Sannin kanssa käyty vuosikausiin. Nyt kun agiliitelyt ovat taakse jäänyttä elämää, pitää mein keksiä muuta yhteistä tekemistä. Sanni on nyt parhaimmillaan ulkonäöksellisesti (ja muutenkin <3 ) ja sillä on vihdoin jopa sellainen turkki hapsuineen, mikä flateilla kuuluu olla. Mitään odotuksia tai tavoitteita ei ollut, kunhan lähdettiin. Näyttelyihin oli tulossa Sannin kasvattaja ja Sannin Selma-siskon kanssa. Odotin ihan kauheasti heidän tapaamistaan. Selman tunnisti heti Sannin siskoksi. Samanlainen hökeltäjä ja oli heissä huomattavaa yhdennäköisyyttäkin. Sannista sisko oli kauhea. Kenties juuri se, että inhottava sisko oli veteraanikehässä meidän vieressä, sai Sannin todella pistämään parastaan. Ainakin se esiintyi ihan mielettömän hyvin. Iloisesti, mutta maltilla. Siitä ERI ja luokan voitto. Arvostelu:"8,5v erinomaiset mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Antaa ikäistään huomattavasti nuoremman vaikutelman. Oikealinjainen pää. Toivoisin tummemmat silmät. Riittävä eturinta, tilava rintakehä. Hieman luisu lantio. Selässä jo hieman pehmeyttä. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvät käpälät. Hyvä karva. Riittävät hapsut. Hyvä häntä. Reippaat liikkeet." Tuomari: Tuula Savolainen

(kiitos kuvasta Tiina S.)

Tuomari sijoitti Sannin vetsku-uroksen edelle, joten se oli ROP-VET! Tässä vaiheessa minulle valkeni, että ryhmäkehät ja näyttelyn parhaan veteraanin valinta tapahtuu vasta iltapäivällä. Oli kiusaus livistää kotiin, mutta ajattelin sitten, että näytellään nyt sitten koko rahan edestä. Kuluteltiin aikaa tekemällä pitkä metsälenkki (Leokin oli mukana). Toivoin vain, että a) Sanni ei menisi piehtaroimaan minkään raadon päälle, b) karhu ei söisi meitä (nähtiin epäilyttäviä jälkiä) ja c) en eksyisi sinne. Mikään kauhuskenaario ei toteutunut, vaan päästiin lopulta paras veteraani -kehään. Sannin lopullinen sijoitus oli BIS VET 4! Tuomarina Paavo Mattila. Koko näyttelyn kaunein oli myös ilahduttavasti flatti (Almanza Barbour Goodiebag), joka ansaitsi tittelinsä. Käsittämätön viikonloppu kaiken kaikkiaan!

Kotimatkalla tarttui Lohelasta mukaan savustettu lohi iltapalaksi. Siitä sain myös hauskan äänestysmuiston. Kävin kotimatkalla nimittäin äänestämässä. Mein koirien kanssa MITÄÄN syötäväksi kelpaavaa ei voi hetkeksikään jättää autoon. (Montahan kertaa se on todistettu...) Astelin uurnalle lohi repusta sojottaen ja 4kg palkintoruokasäkki kainalossa ja sain muutamia kysyviä katseita.

Koiranomistajan kootut kommellukset ja muita kuulumisia

Lenkkeilimme tässä yhtenä päivänä koirakavereiden kanssa ja mietimme, mihin kaikkiin outoihin tilanteisiin sitä koirien kanssa joutuukaan. Usein koirat aiheuttavat pientä kivaa säätämistä kierimällä shaissessa, syömällä jotain mahdollisimman epäsopivaa tai vaikka lukitsemalla auton ovet, jota hra Leo Leijonamieli säännöllisesti harrastaa. Mutta osaa sitä hihnan toinenkin pää mokailla... Omalta kohdalta viime aikainen Top 3 lista kootuista kommelluksista näyttää tältä, saa vapaasti testata:

1. Lastaa (hetkeksi) kaikki irtain tavara, kuten koiran takki, treenivälineitä ja omat hanskat auton katolle. Unohda ne sinne ja aja tyytyväisenä kotiin. Pääset uudellekin reissulle etsimään omaisuuttasi. Jos yhtä hyvin käy kuin meille, saat viimeiset tavarasi takaisin muutaman viikon päästä, kun joku ystävällinen ihminen on ne ottanut talteen ja palauttaa ne.

2. Aja mahdollisimman kauas keskelle "ei mitään" autosi parkkiin ja lähde umpimetsään ulkoiluttamaan koiriasi vähintään kahdeksi tunniksi. Älä missään tapauksessa tarkista, onko jokin vihulainen, jota myös ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsutaan, nakertanut taskuihisi reiän. Kun palaat autolle ja tajuat avaimiesi kadonneen, saat vähän jännitystä elämääsi ja lisää liikuntaa. Lisäksi siinä tulee ystävyyssuhteet punnittua, kun alat soittelemaan kyytiä kotiin sinulle ja umpikuraisille koirillesi. Toki sitkeällä työllä ja tarkkojen koirankuonojen avulla avaimet voivat myös löytyä (näin meillä). Mutta tietenkään ei ennen kuin sinne on joku ehditty hätyyttämään apuun.

3. Mene ihmeessä vapaaehtoiseksi maalimieheksi etsintäkoiralle ja mieluiten ihan julkiseen näytösluonteiseen tapahtumaan. Ei kannata turhaan katsoa, minkä kiven taakse heittäydyt pötköllesi. Jos siinä on sattumalta vieraillut ns. hädänalainen ihminen, sen kyllä pian huomaa hajusta ja wc-paperin paloista. (Miten koirat VOI saada jotain kiksejä jätöksissä kieriskelystä?!) Tuollaisen episodin jälkeen on ihan hyvä pitää suunnitelmista kiinni ja piipahtaa eläinkaupassa ostamassa koirashampoota (siis ihan koirille) ja tietysti ruokakaupassakin pitää käydä. Osumia saanut takki on hyvä kuitenkin jättää autoon ja teeskennellä, ettei kukaan katso mitenkään omituisesti, vaikka liikut paitasillasi kuuden asteen lämpötilassa. (Eläinkaupassa syynkin voi ihan reilusti kertoa.)

Sanni rakastaa lätäköissä lutraamista ja se kouluttaa Leosta itselleen kaveria tähän harrastukseen.

Mitä märempi sen parempi!

Keppien kanssa koolla ON väliä.

Kävin molempien koirien kanssa näyttelykoulutuksessa ja voi että Sanni tykkäsi siitä! Leostakin touhu oli ihan okei. Kivempi olisi ollut kyllä painia muiden koiraoppilaiden kanssa. Tästä innostuneena käytiin myös mätsäreissä. Molemmat saivat punaisen nauhan, mutta eivät sijoittuneet. Sellainen asia tuli opittua, ettei Leoa kannata sijoittaa kehässä Sannin perään. Ravi oli vähän liian lennokasta. Leo kävi myös Lappeenrannan KV-näyttelyissä tuloksella ERI NUO1. Kiva oli saada arvosana "erinomainen" ja ei niin yllättävää, että tarvitsee vielä aikaa kehittymiseen. Arvostelunkin voin tähän kopsata: 

"Rauhallinen ja vakaa käytös. Erinomaisesti esiintyvä, sopivankokoinen uros. Ilmeikäs, pään tasapaino saisi olla parempi. Hieman suora olkavarsi. Hyvä takaosa. Liikkuu innolla. Etuliikkeen tulee vakaantua."

Tuula-Maija Tammelin

Ollaan naureskeltu tuota "rauhallinen ja vakaa" kohtaa. Miehen ensimmäinen kommentti olikin, että aprillipäivä meni jo. :D Mutta Leo oli tosi rauhallisesti kehässä eli löytyy hänestä arvokkaampikin puoli.

Leo on saanut uuden koiraystävän, nimittäin 10 viikkoisen Raikun. Raiku on aivan hillittömän suloinen (ja reipas!!!) lapinkoiravauva. Sen verran topakka pentu, että hänestä kuullaan vielä.

Kuka voisi vastustaa tätä naamaa... <3 

Leokin lämpeni heti, vaikka yleensä se arpoo, onko pentu ällö vai söpö. (Kuvat Titi Mäkelä)

Hirmuisen jännä päivä meillä oli viime viikolla. Nimittäin Leon ihan eka koulupäivä oikeassa koulussa! Leo ja Sanni (joka on jo ihan konkari luokkakoiran virassa) pääsivät yhdeksi päiväksi yläkouluun havaintomateriaaliksi lemmikkieläinkurssille. Leo osoitti myös piileviä opettajan taipumuksia, sillä se luokkahuoneeseen päästyään porhalsi ensimmäiseksi tietokoneen luo ja tökkäsi sen kuonolla päälle horrostilastaan. Tämä huvitti kovasti oppilaita.

Virnistävä Leo-apuope.

Leo oli haltioissaan kaikista uusista ihmisystävistä ja jännittävistä paikoista. Kaikki piti moneen kertaan tutkia. Oli siitä hyötyäkin. Se havainnollisti naksuttimen käyttöä koulutuksessa, näytti muutamia bravuuritemppujaan ja pihalla vielä tokoliikkeitä. Sanni oli ihanaa seuraa, kuten aina. Kulki vapaana mukana niin koulun käytävillä kuin pihalla välitunnillakin. Se ei hätkähdä mistään ja on yhtä luotettava aina. On noissa vanhemmissa rouvaskoirissa kyllä jotain niin ihanaa. Sanni näytti tokoliikkeitä ja kävi hakemassa oppilaiden tallaamalta ruudusta sinne piilotetun esineen. Sankariteostaan se sai varmaan kahdetkymmenet kehut ja silitykset. Sanni oli niin hienosti käyttäytyvä, että se saattaa päästä keväällä uudemman kerran koulunpenkille. Leo sai raksin ruutuun "tarvitsee harjoitusta". :D Itse palkitsin kaksikon ostamalla heille herkkuja ja tämän hienon uuden kyltin:

Treenielämästä täytyy kirjoittaa toisen kerran, ettei ihan mahdottomuuksiin tämä sepustus veny. Viikonlopusta on tulossa täysin Sannille omistettu, joten siitä varmaan seuraavat päivitykset.