Yritin viimeiseen asti saada eilisen agikisan talkoovuoron vaihdettua pois, että pääsisin hakutreeneihin. Kukaan ei halunnut tuomarin sihteeriksi ryhtyä, joten pyöräilin kohtalooni alistuen hallille. Paikan päällä eräs seurakaveri tarjoutui ottamaan vuoron, joten poljin tuulispäänä kotiin, pakkasin kamat sekä Leon autoon ja ehdittiin treeneihin.
Aloitettiin treenit kentällä ilmaisua ottamalla. Meidän ryhmä oli melko yksimielisesti sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä nyt ensin kentällä ilmaisukuntoon Leon kanssa, eikä harjoitella ollenkaan metsässä maalimiehellä ennen sitä. Rehellisesti sanottuna en nyt tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jännä, miten itse onnistuin sekoilemaan ilmaisutreeneissä, vaikka siinä ei ole montaa asiaa muistettavana. Lähinnä unohdin edetä itse sillä välin, kun Leo oli maalimiehellä. Ja sähläsin hihnan kanssa... Ehkä pitäisi näin aluksi vain valekiinnittää se eli napsauttaa lukkoa. Siltä kuitenkin näyttää, että jos vaan päästään tuota harjoittelemaan säännöllisesti, niin Leo oppii homman nopeasti. Se tekee nyt hyvin ohjeiden mukaan eli lähtee "ukko"-käskyllä ukon luo ja kun se on siellä, huudan "tuo" ja se sieppaa rullan tuo minulle. Sitten näytöltä palkka. Mutta ei Leo vielä ymmärrä, että rullan tuomisesta seuraa näytölle meno ja siitä palkka. Se varmaan ihmettelee, miksi maalimies välillä antaa ruokaa ja välillä sen luota pitääkin vaan poimia esine. Sitä odotan, että se hokaa syy-seuraus-suhteen. Leo ei saanut palkkaa itse rullan tuonnista, vaan palkkana toimi näytölle pääseminen ja siellä sitten kunnon palkkaus. Sille rullan tuominen todennäköisesti on palkitsevaa, koska tykkää palauttaa sen.
Leo sai vielä etsiä 2 ukkoa metsästä, koska vasta kypsyttelen ajatusta, että jättäisimme metsät toistaiseksi ja keskittyisimme ilmaisun kuntoon saamiseen. Sen kierrokset oli autolta metsään kävellessä turhankin korkealla. Kiskoi, haukkui, hyökki puremaan hihnaa ja oli kuin lentoon lähdössä. Ihmettelen, että sain sen lähetyshetkeksi rauhoittumaan. Maalimiehet menivät piiloon yhtä aikaa eri puolille viistosti lähelle takalinjaa. Jälkimmäisestäkin oli siis muistikuva. Tosi suoraan Leo lähti ja oli hyvin löytänyt. Toisella puolella maasto oli vaikea ja Leo kiersi pahimman ryteikön/kivikon, mutta sillä oli selvästi vainu maalimiehestä jo siinä vaiheessa. Jälkimmäisen löydön jälkeen riisuin valjaat ja selvästi kerroin, että tää oli tässä. Se juoksi hakualuetta ristiin rastiin ja kävi bongaamassa ne paikat, joissa oli ollut illan aikana joku piilossa. Onkohan tuo oikeesti joskus vielä hallinnassa... kyllähän se nytkin aina tulee kun huutaa, mutta säntää samantien takas tarkistamaan, olisiko vielä metsään eksyneitä pelastettavia lisää. Ainakin motivaatio ja palo hommaan on kohdillaan!
Loppukevennyksenä tämän kesän sadetakkimuotia. Leon takin (ehkä hieman epämiehekäs) väri johtuu siitä, että se peri takin collietyttö Shiralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti