Tältä näyttää Leo (melkein) 12 viikkoisena. Alkuviikosta mittasin painon ja sitä oli kertynyt 9kg. Kiva, kun tuli ikuistettua profiilikuvakin samalla kertaa varjokuvan muodossa.
Syliin se vielä mahtuu, tässä todiste!
Leon kanssa kaikki on sujunut tosi hienosti ja paljon helpommin, mitä olisin alunperin kuvitellut. Se on sopeutunut hyvin meidän laumaan ja elämänrytmiin ja hurmannut meidät kaikki. Leo osaa istua, mennä maahan ja odottaa käskystä. Sen luoksetulo on myös erinomaisen hyvällä tolalla: tulee kutsuttaessa, vaikka jotain kiinnostavaa olisi kesken, mistä olen superiloinen. Leo on iloinen ja aktiivinen pentu, mutta kuitenkin paljon rauhallisempi, mitä oletin ensimmäisen viikon perusteella.
Taitaa pojasta tulla yhtä komea kuin Boss-isästään.
Meillä oli hieman erimielisyyksiä kynsienleikkuusta, mutta nyt sitkeän harjoittelun tuloksena siitä selvitään kunnialla. Sisäsiisteys on vielä täysin hakusessa. Täysi arvoitus on, miten se saa verhotkin pissattua, vaikka ei vielä osaa nostaa koipeaan... Autoilua Leo rakastaa ja viihtyy hyvin myös yksin autossa. Pitäisi saada aikaiseksi aloittaa myös häkissä olon harjoittelu. Siitä taidosta olisi tulevaisuudessa hyötyä.
Leo saa Sanninkin kellistettyä, kuten kuvassa näkyy. Koirat leikkivät kaiken aikaa ja niillä on tosi kivaa yhdessä. Sanni sietää riekkumista tosi pitkään, ennen kuin komentaa kakaraa olemaan kunnolla. Koirien hyvä suhde on yksi suurimmista ilonaiheista, koska etukäteen pelkäsin, miten Sanni suhtautuu. Ei taitaisi enää Leosta luopua, sen verran kivaa niillä on. Meille se on myös haaste, koska Leolle Sanni on kaikista tärkein ja kiinnostavin. Pitää viettää niin paljon laatuaikaa kahden kesken molempien koirien kanssa kuin mahdollista. Nyt se on ollut hankalaa, kun Teppo on ollut 1,5 vkoa Brasiliassa kickboxingin MM-kisoissa. (Mitähän hän sanoo, kun tulee kotiin ja näkee Leon "tuunaamat" nyrkkeilyhanskat...) Olen ratkaissut aikapulan niin, että vien töiden jälkeen molemmat vähäksi aikaa metsään juoksentelemaan, sitten pentu autoon ja Sannin kanssa pitkälle lenkille. Palatessa autosta on joka kerran löytynyt tyytyväisesti nukkuva leijonanpentu. Leo pääsee myös kauppareissuille mukaan, että voidaan vähän kävellä ihmisvilskeessä samalla.
Ollaan yritetty muutenkin käydä erilaisissa paikoissa Leon kanssa. Agilityhallista on tullut kiva paikka. Lähinnä on hengailtu ja leikitty siellä, mutta putket on jo koeajettu ja kivaa kuulemma oli. Keskustassa kävellessä vakuutuin, että saan Leosta hyvän shoppailukaverin. Kuono piti tökätä jokaiseen näyteikkunaan. :D Mitään ritiläportaita tai vastaavia ei tunnu aristavan, mikä on tosi kiva juttu. Teppo kävi näyttämässä Leolle rautatieaseman ja junan saapumisen, mutta ei Leo ollut tajunnut koko junaa edes vilkaista, kun asemalaiturin hajut kiinnostivat enemmän.
Yksi parhaista leikkikavereista on monirotuinen Onni, joka on koon puoleen just sopiva Leolle. Onni on myös todella hyväluonteinen. Ainoa miinuspuoli Leon mielestä on, että Onni kulkee niin paljon kovempaa kuin hän. Eikä se ryökäle edes hidasta, vaikka Leo välillä koittaa komentaa. Onnin väijyminen ja yhtäkkinen suunnanmuutos juostessa toisinaan auttaa. Ovat liian vauhdikkaita kohteita kuvattavaksi, mutta jotain sentään taltioitui.
Tänään Leo tapasi sk collie Bertan, joka oli kivasti pennun kanssa. Ja oli hauskannäköistä, kun Leo oli ihan kuin Bertan pienoismalli. Ensi kerralla pitää varustautua kameralla.
Huomenna olisi ekat rokotukset, jännää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti