Vuoden viimeinen päivitys

Hiukan haikeissa merkeissä kirjoittelen vuoden viimeisiä kuulumisia. Sanni on jo viety hoitoon ja Leo liittyy myöhemmin tänään Peppi-siskon laumaan viikoksi. Koirista on aina yhtä vaikeaa olla erossa, vaikka niillä onkin maailman parhaat "hoitokodit". Koirille tulee varmasti kiva viikko ja meille tulee aurinkoakkujen lataus myös tarpeeseen.

Leon viimeisimmät highlightit ovat olleet näyttelykoulutukseen osallistuminen ja vierailu Robin-collien luona. Näyttelykoulutus oli todella hyvä ja antoi kyllä paljon kaltaiselleni näyttelyamatöörille. Leon seisominen ja kopelointi sujui ihan yliodotusten, vaikka ei olla seisomista pahemmin harjoiteltu. Vain kerran se meni totaalisesti "tuomarin" pusutteluksi. ;) Sen sijaan ryhmässä peräkanaa juokseminen oli mission impossible! Leo hyppi kuin kenguru ja roikkui hampailla takin taskussa. Niin siis aina silloin, kun ei kiskonut täysiä kohti edellä juoksevaa tai saanut hepulia ja yrittänyt juosta hepuliympyrää... Ajoittain se sujui (pienen hetken) ihan hyvin. Mutta miten sen saisi vielä ravaamaan niin, ettei se pää väärällään katsoisi minua? Onneksi näyttelyt eivät tule olemaan meidän päälaji ja pentunäyttelyissä varmaan ollaan  suvaitsevaisia pikkucollieiden metkuille.

Työkaverin (ja hyvän ystävän) luona vietimme oikein kivan iltapäivän. Leo tapasi ekan kerran Ruusu-cockerin ja Robin-collien 6kk sekä lauman ihmisjäsenet. Ruusu oli niin pehmeä ja hellyydenkipeä, että sopisi loistavasti halicockeriksi. Tarviiko niiden aina olla bernejä? Ja joku collieaaltopituus täytyy olla olemassa.  Niin hyvin luisti Leon ja Robinin leikit. Pojat selvästi nauttivat, kun saivat juosta ja touhuta keskenään. Sanni ei meinaa saada enää vikkelää ja notkeaa Leoa kiinni ja Leo oli onnesta soikeana, kun nyt toinen pikakiituri leikki hippaa hänen kanssaan. 

Leo ja Ruusu sivistyneesti sohvalla.

Robinin kanssa pelattiin lätkää (= yritettiin syödä kiekko). Leo kuulemma edusti Ruotsia, liekö isällään osuutta asiaan?

Leo pääsi samalla reissulla tosi jännään seikkailuun: hiippailemaan tyhjään ja pimeään koulurakennukseen, missä oli loputtoman pitkiä ja liukkaita käytäviä. Leo oli siellä kyllä oikein elementissään, sehän on varsinainen Indiana Jones. Kävi itsenäisesti häntä heiluen katsastamassa joka kolkan. Eniten huvitti sen reaktio täytettyihin eläimiin. Ne oli Leosta tosi kiinnostavia ja erityisesti se ihastui huuhkajaan. Nauratti se, miten hyvän kaverin Teppo saa Leosta lintuharrastukseensa. Ainakin pöllöretkille. :D

Sanni lopetti juoksunsa sopivasti ennen joulua. Se on viettänyt aika lokoisia päiviä ja taukoillut harrastuksista. Lenkkeilty ollaan siitä riemusta, kun ollaan molemmat lomalla. Ja kävi Sanni agiepiksissä ja sijoittui kolmanneksi. Puomin ylösmenolta paukahti vitonen, mutta toisaalta en kyllä sanonut tai tehnyt mitään siinä kohtaa. Sanni pysyi lähdössä ja otti alasmenokontaktin. Onneksi se sai palkintosiankorvansa, Leo nimittäin tuunasi toisen palkinnon (joulukoriste) ihan uuteen uskoon.

Sanni järjesti myös tosi karmivan yllätyksen eilen aamulenkillä. Käveltiin umpimetsässä tai pikemminkin ryteikössä. Yhtäkkiä Sanni ilmestyi puskasta vauva suussa! Se kantoi "vauvaa" kuin sorsaa, pää pystyssä ja varovasti. Ihan eri tavalla kuin vaikka keppiä. Kaikki karmivat uutisjutut hylätyistä pikkulapsista ja surmatuista vauvoista käväisivät mielessä. Onneksi tämä vauva osoittautui nukeksi! Mutta miten ihmeessä se oli päätynyt keskelle metsää! Aina kyllä sattuu ja tapahtuu koirien kanssa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!