Kuvasta kiitos Jasmin Pyykölle.
Kesäkuun lopussa suunnattiin Luumäelle collieiden erikoisnäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu 58 sileäkarvaista collieta. Tutunkuuloista haukahtelua kuului sieltä täältä. Nähtiin paljon tuttuja, niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kivointa oli nähdä Koiruus-kavereita Lolaa ja Lennua sekä pitkästä aikaa Eedlaa sekä omistajia tietysti. Mike Vincent oli erittäin perusteellinen tuomari ja kävi koirat sentti sentiltä läpi. Kivaa, että erkkarista sai arvostelun, johon on panostettu. Urosten nuorten luokan ajan satoi oikein kunnolla, kuinkas muuten, mutta sen jälkeen aurinko alkoi paistaa.
Litimärkä näyttelytähtemme. Kiitos kovasti Katjalle kuvasta.
Leo oli esiintymistuulella ja jaksoi seistä pönöttää tosi hienosti sateesta välittämättä. Se sai huippuarvostelun, jossa ei ollut mitään "muttia":
"Very smart tricolor, presents a very pleasing outline, first class head, well arched muscular neck, excellent shoulders, good spring of ribs, deep chest, lovely topline, well muscled rear, presented in a hard condition, movements true and efforthless." ERI SA NUO1
Juoksu- ja pönötyskuvasta kiitokset Veeralle!
Paras uros-kehästä ei sijoitusta odotettu, vaikka tuomari noin paljon Leosta tykkäsikin. Hienoja uroksia oli niin paljon. Leon esiintyminen teki kyllä minut iloiseksi.
Olin ilmoittanut Leon tokon seuranmestaruus- ja piirinmestaruuskokeeseen. Ajattelin, että olisi kiva aloittaa kisaura kotikentällä. Leo osaa alokasluokan liikkeet sekä suurimmaksi osaksi myös avoimen ja voittajaluokan. Ihan eri asia tietysti on, mitä se pystyy häiriön alla ja palkatta kisatilanteessa tekemään. Liikkuroituna, kun ei olla juurikaan edes treenattu. Valitettavasti homma kariutui paikkamakuun rakoiluun. Leo pystyy rauhalliseen paikkamakuuseen tutussa seurassa tai yhden vieraan koiran kanssa. Mutta jos paikalla on useita vieraita koiria, se on levoton ja saattaa nousta seisomaan. Yksilöliikkeiden osalta kokeisiin vielä voi mennä kokeilemaan, mutta paikkamakuun kohdalla ei. Sen on oltava täysin varma ennen kokeita, koska siinä on riski haitata toisten suoritusta.
Sannin kohdalla harmittaa, ettei vaan olla saatu aikaiseksi opetella merkkiä ja siitä ohjattua noutoa ja ruutuun menoa. Sen kanssa olisi ollut niin ihana ehtiä käydä EVL:n kokeessa ennen sääntöuudistusta. Sannissa parhautta on se, että sille kaikki kehän ulkopuolella tapahtuva on yhdentekevää, sen intoon voi aina luottaa eikä se ikimaailmassa häiritsisi kenenkään toisen paikkamakuuta. Mutta sille taas liikkeiden opettelu, etenkin jos uusi on ristiriidassa vanhaan, on kovin työlästä. Mutta Sannille kaikki onkin opetettu houkuttelemalla, joten se ei tarjoa asioita, kuten Leo. Kuka voisi yhdistää minulle Sannin keskittymisen ja Leon osaamisen/nopean oppimisen yhdeksi koiraksi? :D Toivon, että jaksamme Sannin kanssa (yrittää) opiskella uuden erikoisvoittajaluokan. Sanni on kuitenkin niin ihana tokokoira. Tai että ihme tapahtuisi ja innostuisin rallitokosta... Sanni varmasti tykkäisi kovasti lajista. Leon suhteen toivotan uudet säännöt lämpimästi tervetulleiksi! Paikkamakuuaika lyhenee ja onhan muutenkin uusi ALO-luokka helppo, joten siitä on kiva aloittaa. Nyt vaan sitä paikkamakuutreeniä kehiin.
Koirien suosikkiharrastus tällä hetkellä on uiminen. Leosta on kehittynyt todella hyvä uimari ja niillä on Sannin kanssa hauskaa yhdessä.
Kulunut viikko on vietetty mökillä. Jos pitäisi nimetä yksi suosikkipaikka koko maailmasta, niin kyllä se mökin ranta olisi. Paikan tunnearvoa nostaa ajatus, että Teppo on pienenä poikana leikkinyt ja viipottanut samoja rantoja ja metsiä pitkin. Ja mikä voisi olla ihanampaa kuin mennä nukkumaan ja herätä näissä maisemissa?
Vaaleanpunainen ilta oli erityisen hurmaava.
Ja kuutamo. Toisin sanoen kaikki illat. Päijänne on joka kerran eri näköinen. Ja jos tarkkaan katsoo, näkee, miten se muuttuu koko ajan. Vaaleanpunainen ilta taittuu vaaleansiniseen. Se tummuu yötaivaaksi hetkeksi ja vaalenee sitten jälleen. Sitä on ihmeellistä seurata.
Ettei aika menisi pelkkään järven ihailuun, ollaan tehty retkiä Lahteen, kirkolle ja veneellä lähialueille.
Jätskit Pulkkilan harjulla ja pitzat isolla porukalla Siltabaarissa kuuluvat kesän perinteisiin.
Molemmat koirat tykkäävät kamalasti olla veneessä. Ne ovat kyydissä samantien, kun pelastusliivit kaivaa esiin. Leo rontti vaan keksi, että pääsee rantaan nopeammin, kun hyppää keulasta ja ui loppumatkan. Juuri kun Sanni on oppinut, ettei niin pidä tehdä...
Lähisaaresta löytyi hienoja lenkkimaisemia.
Kahvi- ja evästauko pitää olla, tottakai.
Ja lepäilyä lenkin lomassa, koska kesällä ei ole kiire mihinkään.
Kukin tyylillään!
Todellisuudessa meno näytti suurimman osan tältä:
Huomenna mennään Jyväskylään häihin ja koirat joutuvat elämänsä ensimmäisen kerran koirahoitolaan. Inhottaa jättää ne sinne. Etenkin Sannin pärjääminen eroahdistuksineen huolettaa. Onneksi aika ei ole pitkä ja sekä hoitola, että hoitaja vaikuttivat mukavilta.
