Huonoja uutisia ja Leon tokotulos

Aloitetaan huonoilla uutisilla. Sannilla on selässä murtuma. Itse asiassa kyse on viidennestä häntänikamasta, joka on ristiluun takana, ei varsinaisessa häntäosassa. Onnettomuus sattui, kun koirat juoksivat rinnakkain ja huusin Sannia. Se kääntyi rajusti kohti minua, jolloin Leo ei ehtinyt reagoida ja törmäsi täysiä päin mutkalle taipunutta Sannia. Heti törmäyksen jälkeen häntä oli epätavallisen voimaton ja Sanni jäykkä. Pistettiin se lepoon ja kipulääkekuurille. Se tuntui paranevan levossa muutamassa päivässä ja sen aisoissa pitäminen alkoi olla hankalaa. Kun uskallettiin antaa sen liikkua enemmän, kipuoireet palasivat. Niinpä veimme Sannin Kouvolaan Kestin tutkittavaksi. CT-kuva paljasti murtuman nikamassa ja Sannilla on menossa tuskallinen kolmen viikon pakkolepo häkissä kontrollikäyntiin asti. Kaikkea liikkumista pitää välttää, samoin hännän heilumista, koska se liikuttaa murtumakohtaa. Flatin häntää ei pysäytä mikään ja täytyy vain toivoa, että luutuminen edistyy tästä huolimatta.

Sannin tylsyyttä pyritään helpottamaan järjestämällä sille kaikenlaista pientä tekemistä. Ruoat se syö kongista, osan jäädytettynä. Jäiset putkiluut ovat pitkäkestoista viihdykettä. Älypelejä pelaillaan monta kertaa päivässä ja on harjoiteltu pieniä aktivointitemppuja. Silti aika tuntuu kohtuuttoman pitkältä ja Sanni on tikahtua energiaansa. Se pyrkii hyppimään ja juoksemaan heti, kun tilaisuus koittaa. Itsellä on eläinrääkkääjä olo, kun joutuu sitä rajoittamaan. Kuvaus paljasti, että lannerangan välilevyissä on kalkkeutumista, jonka takia selkä ei jousta. Joudumme jatkossakin varomaan, ettei Sanni saa isoja kolhuja ja koirien väliset liian rajut leikit pitää kieltää.

Leonkin elämä on tylsää, kun joutuu olemaan erossa kaveristaan. Ilmoittautuminen tokokokeeseen kummasti motivoi treenaamaan, joten pelkkää hiljaiseloa ei olla vietetty. Toinen tokokoe alkoi ihan yhtä katastrofaalisesti kuin ensimmäinenkin. Ensinnäkin kengästä irtosi pohja ja jouduin tuunaamaan sen jeesusteipillä. Toiseksi Leo bongasi juoksunartun hajut ja piipitti suu vaahdossa silmät lasittuneina, kun siihen yritti saada kontaktia. Koe meni kuitenkin seuraamista lukuunottamatta ihmeen hyvin ja kenkäkin kesti kasassa.

Lappeenranta 1.11.2015 (Harri Laisi)

Paikkamakuu: 8 
Seuraaminen: 7
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Noutokapulan pito: 9,5
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 8
Kokonaisvaikutus 8,5
175 pistettä ja 1-tulos 

Ja tässä selostus, miten meni noin omasta (ja tuomarin) mielestä.

Paikkiksen alussa Leo oli ihan kuutamolla ja vieruskaveri oli rauhaton. Sanoin käskyt tosi tiukasti ja painostavasti. Se ei kertaakaan irrottanut miusta silmiään, mutta ei myöskään noussut perusasentoon vielä toisestakaan käskystä.

Seuraamisessa vasten nojaaminen ja painaminen meni ihan nextille levelille. Se myös vinkui ja edisti. Mitään muuta hyvää ei oo sanottavaa kuin kontakti. Tuomari sanoi, että kauhulla katsoi, kaadunko. Ja ei ollut kuulemma mitään epäselvää, kumpi ohjasi ja ketä. Seuruu parani, kun tuuppasin ihan kunnolla Leoa ja kävelin kiintopisteen avulla välittämättä, että tönin sitä joka askeleella. Siinäkin Leo oli ihan liian kiinni jalassa. Sain asiallisen huomautuksen, että koiran ja ohjaajan välillä kuuluu olla pieni rako.

Maahanmeno, luoksetulo ja kaukot onnistuivat hyvin. Luoksetulossa tuli kuulemma liian kiinni minuun, mutta ei kerrankin törmännyt.

Kapulan pidossa puolen pisteen vähennys tuli siitä, että Leo tarttuu liian innokkaasti ja nopeasti kapulaan. Piti kuitenkin nätisti, kuten aina.

Estehypyssä jäin ihan liian lähelle lähintä merkkiä ja sillä vauhdilla, millä Leo tuli, oli törmäys väistämätön... Ei kovin paha kuitenkaan.

Kokonaisvaikutus: Leo keskittyi nyt minuun täysin. Ei ollut sitä hämmennystä kuin ekoissa kokeissa. Se ei haukkunut kertaakaan, mutta liikkeiden välissä ja vähän seuraamisessakin vinkui. Etenkin aina uuden liikkeen perusasentoa otettaessa se oli rauhaton. Tuomari kehui Leon intoa ja yhteistyötä. Vähennyksiä kokonaisvaikutukseen aiheutti epätarkkuudet liikkeiden aloituksissa, joka meni kyllä omaan piikkiini, tietty rauhattomuus vinkumisineen ja liikaa kuulemma taputtelin ja kehuin liikkeiden välillä. Täytyy muistaa olla hillitympi ensi kerralla. Toivottavasti viimeinen 1-tulos saadaan tämän vuoden puolella ja voimme keskittyä treenaamiseen talvikaudella.