Leon eka tokokoe ja Sannin supermummoilua

Sanni täytti 9 vuotta 19.9. Syntymäpäivää vietettiin iloisissa merkeissä, eikä ikä ainakaan vielä näy supermummomme keppivalinnoissa. Toivon niin kovin, että saisimme pitää Sannin luonamme terveenä vielä monen monta vuotta.

Ei Sannia voi millään mieltää veteraaniksi, vaikka joitakin ikääntymisen merkkejä jo onkin havaittavissa. Se on edelleen täynnä energiaa ja kevyesti pyörittelee Leoa painin melskeessä silloin, kun niin haluaa. Eniten pelottaa kuulla saman vuosikerran flattien siirtymisestä sateenkaarisillalle. Se riipaisee joka kerran pahasti. Sanni on menettänyt tänä syksynä kolme sisarusta ja ne uutiset ovat tuntuneet kaikista kauheimmilta. Mutta nyt keskitytään vain iloitsemaan kaikista yhteisistä päivistä, eikä tuhlata aikaa suremalla elämän rajallisuutta. Hassua, ettei minulla ikinä ole ollut mitään ikäkriisiä omasta vanhenemisesta, mutta koirien vanheneminen kyllä välillä ahdistaa enemmän, kuin sen varmaan kuuluisi.

Leo kävi korkkaamassa tottelevaisuuskokeet Lappeenrannassa 13.9. Mikäänhän ei mennyt niin hyvin kuin treeneissä, mikä nyt sinällään ei ollut yllätys. Jo koeaamu oli varsinaista säätämistä. Leo ui kamalassa sinilevälautassa ja piti tuoda pesun kautta koepaikalle. Siellä yhtäkkiä avointa luokkaa seuratessa tajusin, että kisakirja ja muut paperit jäivät kotiin. Kun ne oli hirveällä kiireellä haettu, alkoi operaatio sirun luku, joka ei ollutkaan läpihuutojuttu. Koira käytiin kauttaaltaan läpi moneen kertaan ja välillä testattiin laitteen toimivuus muilla koirilla, mutta siru vain pysytteli piilossa.

Alkoi jo usko loppua sekä Leolta että itseltäni, mutta viimein siru onneksi löytyi.

Liikkeet aloitettiin paikkamakuulla, josta saimme 9. Varmaan käännyin käskyn annossa liikaa kohti koiraa.

Leo makasi kuin patsas ja tuijotti minua koko ajan.

Yksilöliikkeissä voin Leon osalta olla tyytyväinen seuraamiseen. Kontakti ei pudonnut kertaakaan ja se oli täysillä mukana. Sanomista tuli painamisesta ja ihan aiheesta. Nyt olin ennen omaa vuoroa seuruuttanut sitä niin paljon hallin pihalla (jälkiviisaana ajateltuna vähän liikaakin), että isoimmat höyryt jäivät sinne. Itse sen sijaan lähdin liikkeelle jo liikkurin sanoessa "liike alkaa". Ja kävelin niin vinoon, että seinään törmääminen ei ollut kaukana. :D Käännökset olivat ihan hirveitä. Joskus ne osattiin, mutta nyt niissä näyttäisi olevan vähän työstämisen varaa. Seuraamisesta 8.

Luoksetulon ja hypyn loppuasento oli ihan Leon omaa improvisointia. Meidän törmäämisongelman takia vaihtelin treeneistä toiseen, pyydänkö eteen vai suoraan sivulle. Leo ei oikein tiennyt kummin ollaan tekemässä. Maahanmenon yhteydessä Leo päätti avata sanaisen arkkunsa ja taisi protestoida koko liikkeen olemassa oloa. Itselleni jäi ehdottomasti päällimmäisenä mieleen, miten tuomari oli polvillaan maassa palatessani koiran luo. Halusi nähdä, onko kyynärpäät maassa. Liikkeiden vajaus etenkin perusasentoon nousussa yllätti. Sellaista ei ole ollut treeneissä. Ja Kaukojen asennonvaihdot eivät myöskään olleet ihan niin teräviä, mihin on totuttu. Kapulan pidosta saatiin 10, mutta se on alusta asti ollut vahva liike Leolla. Lopullinen saldo oli 169 pistettä eli 1-tulos. Tyytyväinen saa siis olla! Mutta selkeesti meille ei ole haitaksi kisakokemus, joten pysyttelemme vielä alokasluokassa. Liikkeet tosin avoimessa on houkuttelevampia niin itselle kuin Leollekin. Olemme ilmoittautuneet kolmeen kokeeseen (Imatra, Savonlinna ja Varkaus), mutta kaikki niistä on peruttu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt on sitten jäänyt treenaaminenkin vähälle. 

Kaikista kuvista ja linkin takaa aukeavasta videosta olen hirmuisen kiitollinen Päivi Aholalle. On kullanarvoista saada pysyvä muisto ekoista kokeista Leo-eläimen kanssa.

https://youtu.be/Gxj9LNuO6Ls

Loppuun vielä kuva tyytyväisestä Leosta hoitokoiramme Maian kanssa.