Koirat reissussa, osa 2

Reissun lähestyessä loppuaan, on aika kertoa, mitä kaikkea näimme matkan varrella.

Lökkenin pitkät hiekkarannat ovat jääneet jo kauas taakse, mutta niistä jäi erityisesti mieleen rannalle laskeutuminen portaita pitkin. Portaita oli säännöllisin välein törmältä alas rantaan. Toiset jyrkempiä ja toiset loivempia.

Siinä on meidän mökkiä lähinnä olevat, joita pitkin eniten kuljettiin. 

Jyrkänteen päällä näimme sortuneita teitä, taloja ja jopa kirkon rauniot. Ei tehnyt mieli ihan reunalle mennä...

Leo näki myös ensimmäistä kertaa elämässään hevosia. Niitä tuli useampaan kertaan vastaan rannalla. Leosta ne olivat kiinnostavia, mutta eivät pelottavia.

Alueella sattui olemaan yhtenä päivänä riippuliitäjien kokoontuminen ja me saimme ilmaista viihdykettä niiden seuraamisesta. Näytti kyllä mahtavalta touhulta! Tuon lähemmäs lentämistä ei varmaan pääse.

Yksi hienoimmista kävelyistä tehtiin läheisillä dyyneillä. Ihan kuin olisimme tupsahtaneet Saharaan!

Oli kyllä korvat ja suu hiekkaa täynnä tämän retken jälkeen. Sen verran tuuli liikutti hiekkaa. Ja eräät riehaantuneet eläimet myös.

Löysimme myös hylätyn majakan, mistä Teppo jaksoi kertoa kauhutarinan jos toisenkin... 

Olin ehkä eniten odottanut vierailua Tanskan pohjoisimmassa pisteessä Skagenissa, jossa Pohjanmeri ja Itämeri kohtaavat. Merten kohtaaminen oli todella silmin havaittavissa.

Oli tosi lämmin päivä ja katseltiin koirien kanssa Skagenia merestä käsin. Traktorit toivat kaiken aikaa lisää ihmisiä ihmettelemään näkyä. Koiria oli myös yllättävän paljon.

Kaupunki itse oli myös suloinen ja lomatunnelma aistittavissa. Ihmisiä oli valtavasti ja kadulla kaupustelijoita. Yksi myi karmean näköisiä hyppiviä hämähäkkejä (leluja siis) ja viihdytti väkeä leikittämällä Sannia ja Leoa niillä. Nehän alkoivat oitis saalistaa hämppejä ja poukkoilivat niiden perässä.

Ruoka maistui kävelyn jälkeen. Leo vaan vähän kyselee, mihin tarjoilija unohti hänen pihvinsä.

Yhtenä päivänä kävimme Aalborgissa, josta ei ihme kyllä tainnut tulla kuvia. Ennen Tanskasta poistumista hoidimme koirien ekinokokkoosilääkityksen Lökkenin eläinklinikalla ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä palvelu. Avustaja kattoi ensimmäiseksi kahdelle lautaselle jotain herkkumakkaraa, jonka sisään voi lääkkeen piilottaa. Olimme ostaneet Drontal-merkkiset lääkkeet jo Suomesta. Eläinlääkärisetä kävi autossa lukemassa sirut ja antoi vielä passeille säilytyskuoret.

Göteborgin lauttaa odotellessa kävimme aamiaisella. Ja vitsit, mitä herkkuja oli tarjolla! Leipä oli siinä kahvilassa paistettua ja annokset olivat niin isot, että tarjoilija levitti ne kahdelle pöydälle. Syöminen keskellä jalkakäytävää oli vaan haastavaa, kun ohikulkijat pysähtyivät lepertelemään koirille ja hihnat olivat sitten iloisesti solmussa.

Lauttamatka meni nyt Leonkin osalta suurimmaksi osaksi nukkuen. Yhden taaperoikäisen norjalaispojan kanssa se ehti ystävystyä niin kovin, että pikkupoika halusi vielä autokannella poislähtiessä tulla silittämään Leolle heipat.

Viimeinen yö nukuttiin Sjötorpassa linnassa! Siis ihan oikeassa sellaisessa ja tuli kyllä ihan prinsessaolo. 

Tornissa liehui ruotsinlippu, ei vaan ihan mahtunut kuvaan. Sisällä oli haarniskoja ja kynttelikköjä. Söimme siellä aamiaisen, mutta koiralliset matkustajat yöpyivät lisärakennuksessa, joka oli kyllä ihana sekin. 

Sänky oli tosi iso ja kylpyhuone perushotellihuoneen kokoinen.

Parasta oli, että linnan emäntä heti ensitöikseen sanoi, että koiria ei sitten tarvitse hihnassa pitää, vaan saavat juoksennella pitkin pihaa hänen kahden uroskoiransa kanssa, jotka eivät ikinä ole kiinni. Leo oli aluksi jännittynyt, kun vanhempi uros selvästi näytti olevansa paikan kingi, vaikka tosi ystävällisesti Leon ottikin vastaan. Ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun alkoi hirveä paini ja juoksuralli. Koirat juoksivat linnaa ympäri ja selvästi Leolle näytettiin kaikki kiinnostavat paikat. Sannista linnakoirat olivat superällöjä ja se hengaili tiiviisti meidän vierellä ja teki selväksi, että häntä on näiden linnakundien turha lähestyä. Ja pojat tottelivat.

Jännä tunnelma oli myös aamiaisella, missä kaikki vieraat istuivat saman pitkän pöydän ääressä ja kyntteliköt oli sytytetty.

Tukholmaan lähdettäessä piti käydä vielä Vänernin rannalla. Se on kaunis järvi ja niin aava, että voisi melkein mereksi luulla.

Jippii! Vettä näkyvissä!

Sanni ui ja lutrasi. Leo keskittyi hengenpelastustehtäviin.

Matkalla Tukholmaan pidettiin jätski- ja jaloittelutaukoja. Välillä piti vaihtaa kuskia, ettei Teppo väsy.

Tukholmassa käveltiin laivaa odotellessa ja Sanni teki vakkaritemppunsa: hyppäsi suihkulähteeseen. Nyt vielä nukutaan yö laivassa ja sitten suunta mökille rentoutumaan pariksi päiväksi.