Meiltä on aina välillä tiedusteltu, eikö lomailu kahden ison koiran kanssa ole hankalaa. Ei se ole, koska meidän mieltymykset käyvät niin hyvin yksiin. Tykätään eniten pitkistä kävelyistä rannalla ja siellä on tälläkin lomalla kulunut tunti, jos toinenkin.
Jos suunnittelee lomamatkaa koiran kanssa, on hyvä ottaa muutamia juttuja huomioon. Rokotukset pitää olla tietenkin voimassa. Paria päivää ennen matkaa uusittu vanhentunut rokotus ei tuo matkustuslupaa. Koira pitää myös olla tunnistusmerkitty ja sillä on oltava oma passi, josta käy ilmi rokotukset ja loishäädöt (ekinokokkoosi). Ennen Ruotsiin matkustaessa piti vielä olla rabiesvasta-ainetesti, mutta onneksi siitä on luovuttu. Majoituksia varatessa pitää tietysti kysyä, onko koira/koirat tervetulleita. Olemme törmänneet moniin paikkoihin, jotka sallivat vain yhden koiran per perhe. Ei ole hassumpi idea myöskään miettiä, millainen majoitus koiralle sopii. Olemme mm. yöpyneet paikallisen perheen vintillä, jonne piti kavuta ulkokautta tikapuita pitkin ja kantaa samalla valkoistapaimenkoiraamme. Ei kovin kätevää. Jos koira haukkuu herkästi kuullessaan muiden ihmisten ääniä, ei majoitus yhteiskeittiöllä ja kylpyhuoneella ole paras mahdollinen. On kuitenkin olemassa hostelleja ja hotellejakin, missä jokaiseen huoneeseen on oma sisäänkäynti. Kesällä hotellihuone voi olla kuin sauna, joten koiran kanssa ilmastointi on hyvä. Pitkää aikaa en ainakaan itse jaksaisi majoittua betoniviidakon keskellä, missä lähin puisto tai muu viheralue on pitkän kävelymatkan päässä.
Kun ohjelmaa suunnittelee, pitää ottaa huomioon, että koira tarvitsee myös rauhaa ja lepoa, joten hektistä aamusta iltaan paikasta toiseen juoksemista loma ei saa olla. Lisäksi helteet tekevät sen, ettei koiran kanssa voi rajattomia aikoja käyskennellä kaupungilla ilman mahdollisuutta vilvoitteluun ja varjossa lepäilyyn. Ja juomavettä sekä kuppia voi varautua kanniskelemaan alvariinsa mukana.
Ruokapaikkojen ja kahviloiden terasseille koirat ovat lähes aina tervetulleita ja saavat yleensä vesikupin jo ennen kuin ihmiset oman annoksensa. Koiran kanssa usein tutustuu uusiin ihmisiin, jotka tulevat kyselemään koirasta tai silittelemään sitä. Toki pitää aina muistaa, etteivät kaikki pidä koirista tai jopa pelkäävät niitä ja olla huomaavainen myös heitä kohtaan. Oman kokemuksemme mukaan selvästi lämpimämmän vastaanoton olemme saaneet länteen päin matkatessa kuin Baltiassa. Siellä päin (etenkin maaseudulla) koirat herättävät useammin pelkoa ja meiltä on useita kertoja kysytty, miten hyviä vahtikoiria ne ovat. Toki turistipaikoissa suhtautuminen on ihan erilaista ja joka paikasta löytyy sekä koirien ystäviä että heitä, joita koirat pelottavat tai inhottavat.
Merenrannalla kävellessä olemme oppineet kantapään kautta, että kannattaa seurata, ettei koira hörpi suolaista vettä. Sannilla on paha tapa lutrata vedessä, puhallella kuplia pää veden alla ja kauhoa vettä suullaan. Jos se saa liikaa suolavettä, se joko oksentaa tai ne poistuvat toisesta päästä pelkkänä vetenä ulos. Ja sitten sitä janottaa jälkeenpäin. Olemme ennalta ehkäisseet tätä antamalla Sannille ekstra juomista jollain hyvällä maustettuna ennen lenkkiä ja tarjoamalla siellä usein vettä, ettei ainakaan janoonsa hörpi merestä. Kuljemme myös hieman kauempana rantaviivasta, jolloin sekin juoksee enemmän kuivalla maalla. Meressä uinnin jälkeen suihkutellaan suolaisuus pois.
Ennen kotiinlähtöä täytyy löytää paikallinen eläinlääkäri, jonka valvonnassa koirat saavat ekinokokkoosia vastaan loishäädön ennen Suomeen paluuta. Kannattaa itse pitää huoli, että merkintä tulee todella kirjattua niiden passiin. Toiset eläinlääkärit ovat höveleitä ja laittavat vaan merkinnän ja käskevät antaa lääkkeen, kun itselle sopii. Toiset tosiaan haluavat omin silmin nähdä, että lääke annetaan. Se kannattaa antaa hyvissä ajoin ennen laivamatkaa siltä varalta, että maha menee löysälle. Meillä on myös lääkärissä aina jotain hyvää mukana, johon tabletin voi kääräistä, ettei tarvitse väkisin kurkkuun tunkea. Vaikka käyhän se niinkin tarvittaessa.
Meillä on kahdeksas koirallinen matka menossa ja mitään isompia haavereita ei ole sattunut. Joka matkalla on jokin kommellus, tai yleensä useita, mitkä viimeistään jälkikäteen naurattavat. Toivottavasti tämän matkan kiintiöt ovat täynnä. Tepolla oli pieni tilanne päällä Sannin kanssa, kun minä ja Leo olimme Tvååkerin näyttelyissä. Häneltä hävisi Sannin hihna (niitä muuten voisi olla yksi ylimääräinen mukana) ja Sanni olisi tietysti mieluusti karannut näyttelyalueelle meitä etsimään. Onhan tuollainen reilun kolmen tuhannen koiran tapahtuma sellainen, missä vähiten haluaa hihnan hävittää... He selvisivät autolle ja Teppo tuunaili nyrkkeilyssä käytettävistä käsisiteistä pitkän liinan ja herätti huomiota. Hyvä puoli asiassa oli se, että sain ostaa näyttelyistä ihanan uuden violetin hihnan. :)
Leo taas järjesti kuumottavan hetken livistämällä lomamökin aidatulta etupihalta. Takapihalta on parinkymmenen metrin pudotus mereen ja yhtäkkiä huomasimme ikkunasta, että Leo keikkuu jyrkänteen reunalla ja tähyilee lintuja. Oli niin kova myrskytuuli, että meitä vastaan oli aiemmin lenkillä lentänyt karannut teltta. Leo ei kuullut tuulen yli, että huusin sitä ja juoksin sukkasilleen aitojen yli pelastamaan sitä. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Tuollaisen pelottoman vipeltäjän kanssa saa olla tarkkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti