Kyllä tunnisti isäksi ja pojaksi! Boss oli toki paljon rotevampi, mutta paljon Bossin piirteitä tunnisti Leosta.
Vaikea sanoa, mihin isä loppuu ja mistä poika alkaa. Boss leikitti Leoa tosi kivasti ja teki kyllä kaikin puolin vaikutuksen. Se on jo 8v ja helteestä huolimatta kävi koko ajan tarjoamassa Annikalle, että tehtäisiin jotain yhdessä.
Jaahas! Siinä se poika taas menee.
Noista naamoista ei voi kyllä erehtyä, mistä Leo on omansa saanut.
Perjantaina oli Tvååkerin kansainväliset koiranäyttelyt. Tuomarina oli Jean Lawless Irlannista. Leo repäisi olemalla paras uros 2 heti isänsä jälkeen. Se sai SERTin ja Cacib olisi ollut myös tarjolla, mutta ikä ei riittänyt. Leon arvostelu:
"One year old, good size, pleasing head, nice eye and expression, muzzle-line just fall off a bit and lacks a bit underjaw. Earsize and placement is excellent, nice reach of neck, good topline, good ???, angulations are good front and rear, chest needs develop. Moves well."
Tapasimme myös Gemdales-kasvattajan Yvonnen, joka halusi nähdä Leon. Todella mukava tuttavuus hänkin!
Ensimmäinen yö vietettiin Ulricehamnissa. Meillä oli hyvä tuuri, sillä olimme varanneet vain yhden huoneen, mutta koska muita yöpyjiä ei ollut, saimme käyttöömme koko talon! Omistaja oli todella mukava rouva ja otti myös koiravieraat lämpimästi vastaan.
Asusteltiin ihan kirkon vieressä ja koirille oli hyvin lenkkipolkuja tarjolla.
Huoneissa oli ilmastointi, joten sillä aikaa kun me otettiin aurinkoa ja uitiin, koirat nukkuivat tyytyväisinä viileässä huoneessa.
Göteborg oli kiva kaupunki. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kun oli kauniskesäilta. Leo ihastui katusoittajiin, kun ei ole tainnut ennen sellaisia nähdä. Sanni etsiskeli pudonneita jäätelöpalloja ja pullanmurusia. Ei tainnut maisemia katsella, kun kulki kuono maassa koko ajan.
Hotellin vieressä oli puisto, jossa koirat saivat vähän leikkiä vapaana aamu- ja iltalenkillä.
Jännä patsas!
Göteborgista matka jatkui lautalla Tanskaan Jyllantiin. Leo sai paljon lapsi- ja koirakavereita ja Sanni rakastui yhteen perheenisään niin kovasti, että matkusti ison osan matkasta puoliksi tämän sylissä. Tunne oli molemminpuolinen, joten mikäs siinä. Me olimme vallanneet kivan lokosen toiseksi ylimmältä kannelta. Aluksi olimme siellä keskenämme, mutta loppumatkasta meitä oli koossa jo melko iso porukka. Makoiltiin siinä auringossa, Sanni uuden ystävänsä sylissä ja Leo viihdyttäen lapsimatkustajia. Kolme ja puoli tuntia meni tosi nopeasti. Laivan torvien ääni ei ollut Leosta mitään, mutta kannen alta ajoittain kuuluva pauke ja tärähtely oli vähän pelottavavia.
Autossa joku pörisevä hyönteinen ahdisteli Leoa ja Leo päätti, ettei koiratilassa voi enää matkustaa, vaikka salamatkustaja poistettiin kyydistä. Se kömpi sitä mukaa sieltä pois, kun sen sinne sai takaisin tungettua. Jossain kohtaa luovutin, kun matkaa ei ollut enää paljon jäljellä. Leolle uni tuntui maistuvan, vaikka asento tavarakuorman päällä näytti ulospäin aika hankalalta.
Seuraavaksi luvassa on syntymäpäiväkuulumisia Lökkenistä, mikäli katkeileva nettiyhteys sen suo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti