Sanni koulunpenkillä

Sanni toimi päivän apuopettajana yläkoulussa. Aamupäivällä se veteli autossa unia ensimmäisen oppitunnin ajan, mutta kellojen soidessa välitunnin päätteeksi, Sanni pääsi tosi toimiin! Ensin vuorossa oli lemmikkieläinkurssi, jossa Sanni ystävällisesti näytti käytännössä, mitä se koiraharrastaminen on. Tokoliikkeistä eniten ihastusta herätti seuraaminen ja miten se pysyy vieressä, käveli sitten mihin suuntaan vain ja mitä vauhtia tahansa. Se kieltämättä varmaan on hassunnäköistä touhua, jos ei ole tokoon aiemmin tutustunut. 

Nouto nyt sujui ammattinoutajalta niin puu- kuin metallikapulallakin moitteitta. Tunnistusnoudossa Sanni hauskuutti nuorta yleisöään merkkaamalla sitkeästi oikean palikan maahanmenolla samaan tapaan kuin jäljellä kepit. Itselleni tuli lähinnä tunne "ei kai taas..." Luulin, että tästä oli jo ylipäästy. Olipahan hyvä esimerkki siitä, ettei koiran koulutus aina ole niin helppoa. Kaukokäskyissä saatiin hyvä häiriötreeni, kun liikkurin sijasta takana seisoi 20 ihmistä. Tokoilun jälkeen Sanni sai vuorostaan pienen välitunnin ja käytiin porukalla rannalla kävelemässä. Sannista oli selvästi hauskaa, että oltiin liikkeellä isolla laumalla ja se kirmaili ees taas. Se sai käydä vähän vedessäkin juoksemassa ja mikäs sen kivempaa kuin ravistella sen päätteeksi vedet jonkun päälle. Nyt vaihtoehdoistakaan ei ollut pula... Tämän jälkeen tallasimme koulun taakse joutomaalle esineruudun. Ei muuten mennyt kauan 20 ihmisen voimin! Sanni kävi sankarillisesti etsimässä alueelle pudotetun sormikkaan ja sai ansaitsemansa silitykset palkaksi.

Sanni pääsi ruokavälitunnilla lenkille ja hetkeksi untenmaille. Koska ilma oli aurinkoinen ja lämmin, päätettiin tavallinenkin oppitunti pitää ulkona. Sanni hengaili mukana jakamassa "jaxu-haleja" ja tassunjälkiä tehtäväpapereihin. Häntä heilui tauotta ja sillä kyllä synkkasi loistavasti nuorison kanssa. Onhan se sellainen ikiteini itsekin. Päivän päätteeksi alkoi jo vähän silmät lumpsia.

Leo Leijonamieli on toipunut hyvin leikkauksesta. Kipulaastarin kohtalo ratkesi ennen aikojaan, kun herra näytti, miten osaa raaputtaa sen irti takajalallaan jopa kauluri päässä. Nyt suun kautta otettavat kipulääkkeetkin on lopetettu. Antibiootteja ja mahansuojalääkettä on vielä muutamaksi päiväksi. Kaulurin laitosta on tullut Leon suosikkijuttu (kiitos namien) ja se on viivana paikalla, kun sen ottaa käteen. Se osaa itse sohia kuononsa reiästä sisään ja ei näytä koko häkkyrän olemassa oloa huomaavankaan. 

Vaikeinta on ollut pitää se rauhallisena ja riehaantumatta. Ollaan lähes joka yö herätty Leon juoksuhepuliin, kun se on laukannut eteistä ees taas ja kolhinut kaulurilla seiniä. Päivisin sillä olisi kauhea hinku painia Sannin kanssa ja toisin päin. Ollaan keksitty monenlaista tekemistä Leolle. Pitkiä hihnalenkkejä, ruoan piilotusta ja opeteltiin uusi temppukin eli nenällä käden kosketus. Kovasti on vahvistettu irti-käskyä ja se jopa toimi lenkillä, kun Leo nosti heinikosta kuolleen harakan. Ollaan myös hengailtu kaupungilla ja kävipä Leo poliisiasemallakin asioita hoitamassa. Ja koska sillä on nyt mahassa hyvinkin katu-uskottavat metallilävistykset, emme voineet vastustaa kiusausta, vaan piipahdimme vappuna teekkarien järjestämällä punkbändin keikalla lähikentällä. Kauhea mökä kuului ja Leon oli pakko päästä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Leo oli mukana hakemassa uutta pussia toipumisruokaa eläinlääkäristä ja olin hirveän helpottunut, että se käveli häntä heiluen iloisesti sisään, eikä näytä saaneen mitään eläinlääkärikammoa tapahtuneesta.

Kipulaastaria varten ajeltu karvaton läntti erottuu hyvin mustasta koirasta.