Lauantaina oli Leon ihka ensimmäinen kerta hakumetsällä ja vaikka aavistin Leon syttyvän lajiin, en ihan tällaista ekaa hakuilua odottanut. Sanoin Leolle, että nyt etsitään ukkoja, mutta se varmaan oletti menevänsä esineruutuun, sillä se tuli hirveällä nelivedolla kiskoen ja haukkui innosta. Kaksi maalimiestä lähti yhtä aikaa keskilinjan eri puolille noin 20 metriin ja piiloutuivat. Leo haukkui ja kiskoi ihan hulluna perään ja lähti kuin ammus. Kerkesin hyvin itse paikalle eli sillä ei ollut mikään kiire pois sieltä, mitä nyt ei juuri malttanut paikallaan pysyä ja oli välillä meinannut lähteä oma-aloitteisesti jatkamaan etsintöjä. Toista ukkoa se ei muistanut ja kaarsi ihmisjoukon luo keskilinjalle. Tässä kohtaa olisin itse pyytänyt maalimieheltä pientä ääniapua/näyttäytymistä, mutta kouluttaja totesi, että Leo ei tarvitse sitä. Otin vain kaksi askelta keskilinjalta kohti maalimiestä ja lähetin Leon uudestaan. Sinne se juoksi, niin että sammal lensi. Toiset kaksi maalimiestä mentiin samalla kaavalla, mutta nyt se lähti heti maalimiehen suuntaan. Leo olisi hinkunut lisää ukkoja, vaikka kieli meinasi tippua suusta. Väkisin piti viedä se pois metsästä.
Toisella kierroksella kaksi maalimiestä lähti taas yhtä aikaa. Toinen meni umpipiiloon (puulaatikko), mutta tietenkin niin, että yksi seinä oli auki. Kun ukot lähtivät piiloihin, vein Leon pois noin kymmeneksi sekunniksi ja tulin sitten saman tien keskilinjalle takaisin. Ukot olivat siis tuoreessa muistissa, mutta Leo ei ollut koko ajan tuijottanut niiden suuntaan. Otimme ensin umpipiilon. Leo lähti hieman vinoon, mutta kun se havaitsi piilon, kaarsi hienosti sinne. Piilo oli melkein 50 metrissä. Nyt toinenkin maalimies löytyi ilman mitään kommervenkkejä. Leo oli siis nähnyt sen piiloon menon, mutta ottanut välissä umpipiilon. Käsittämätön kakara! Kaksi viimeistä ukkoa oli 50 metrissä ja Leo löysi ne kuin olisi aina hakuillut. Saatiinkin palautetta, että on erittäin lahjakas pentu ja hyvin vietikäs lassie.
Kouluttaja käski miettimään vielä ilmaisua, kun hänestä Leosta olisi niin helppo tehdä haukkuva koira. Tosin hänestä myös rullailmaisu varmasti toimisi Leolla, kun se tykkää juosta ja noutaa. Meillä oli ensin ideana ottaa toisena leiripäivänä kentällä rullailmaisun alkeita, mutta päätin pitää tuumailutauon ilmaisun suhteen. Ehkä se rulla vieläkin tuntuu hieman paremmalta meille.
Iloinen haku-Leo
Sunnuntain maastossa en kertakaikkiaan uskaltanut lähettää Leoa keskilinjan toiselle puolelle. Se oli sen verran ryteikköistä, etten halunnut ottaa riskejä tapaturmien suhteen. Niinpä kaikki neljä maalimiestä sijoittuivat samalle puolelle. He olivat kivasti kyllä suunnitelleet niin, että nyt maalimiehet eivät lähteneet pakoon keskilinjalta, vaan olivat metsässä. Ensimmäinen vähän lähempänä teki puolipaon ja siitä sitten vaikeutui niin, että viiminen oli jo takalinjalla ja niin hyvin maastoutunut kuoppaan "kuusen sisään", että Leo sai oikeesti tehdä töitä. Hän antoi pienen ääniavun, ennen kuin lähetin Leon. Leo oli aluksi juossut kiitolaukkaa ohi, mutta sitkeästi se etsi, sai vainun ja löysi kohteensa.
Päivän highlight oli ehdottomasti esineruutu, joka tehtiin lopuksi, kun aikaa jäi. Mein ryhmä oli niin ystävällinen, että Leoa ajatellen tehtiin kompromissi eli noin 20m leveä ja 50m syvä ruutu. Miuta jännitti, kun mein käytävä on ollut 10m, mutta ajattelin, että joskus on eteenpäin mentävä kuitenkin. Eniten mietin, että Leo varmasti luulee etsivänsä maalimiestä. Helpotin sitä sen takia niin, että vein esineen itse niin, että Leo näki kauempaa, että kävin pyörimässä siellä. Juoksentelin tahallaan ristiin rastiin ja ympäri ja ihan huomaamattomasti pudotin pienen esineen lähelle takalinjaa puun taakse ja juoksentelin vielä ristiin ja palasin hämäyksen vuoksi ihan toista reunaviivaa pitkin ulos. Leo lähti suoraan ja kuin ammus. Se sai hyvissä ajoin selvästi hajun ja löysi esineen ihan heti. Palautus oli varmasti nopein ikinä ja Leo tuli suoraan eteen luovutukseen, eikä irrottanut ennen käskyä. Koko juttu oli ohi 15 sekunnissa. Kaikki olivat sitä mieltä, että meidän pitää ehdottomasti saada paikka treeniryhmässä ja alkaa hakuilemaan säännöllisesti.
Ties mitä Leosta olisi tullut, jos se olisi päätynyt jollekin kokeneelle hakuharrastajalle. Itselleni laji on ihan uusi. Mutta meille tulee ainakin hauskaa jos ei muuta! Nyt vaan panostetaan maalimiesmotivaatioon eikä vielä edes mietitä, että joku kaunis päivä koiran pitää olla hallinnassa vapaana ja risteillä käskyjen mukaan, vaikka se haistaisi, ettei maalimies siellä ole. Ei kuulosta mein Leolta, mutta ehkä joskus... 
Kaikki kuvat ovat Pauliina Havon. Kiitos niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti