Viikonloppu vierähti Mikkelissä agikisoissa. Oli kyllä tosi kiva viikonloppu, vaikka tuloksista ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänytkään. Sannista tuli mieleen teinipoika, joka kaasuttaa mopoaan liikennevaloissa ja lähtee heti, kun kuvittelee valon alkavan vaihtua keltaiseksi. Oli ihan mahdotonta saada sitä pysymään viittä sekuntia lähdössä, kun kiire radalle oli niin kova. Ei olla kesällä keretty kuin kaksiin treeneihin ja se kyllä näkyi... En osannut ohjata yhtään ja Sannista näkyi enää pölypilvi, kun vasta yritin virittää jotain ohjauksentapaista. :D Se mikä ei naurattanut, oli kontaktit. Niihin meidän suoritukset loppuivatkin, kun toinen toistaan possumaisempia alastuloja nähtiin. Keskeyttäminen kontaktilta loikkaamiseen ei kyllä auttanut yhtään mitään seuraavalla radalla. Lämppäriesteillä teki niin hienot kontaktit, ettei tarvinut yhtään epäillä, etteikö se muistaisi homman ideaa. Mutta kun ei kisatilanteessa ole malttia. Jos nyt hyviä asioita haetaan, niin vauhtia ja intoa oli käsittämättömästi. Luulisi, että helle olisi vähän haitannut, mutta ei. Ja ainoalla radalla, jossa päästiin maaliin asti ("tavallinen" HYL, ei kontaktin takia keskeytys) Sanni irtosi upeasti loppusuoralla. Ja huolimatta kontaktien karusta tilasta, puomin ylösmenot onnistuivat joka radalla. Olemme jo kerran saaneet kontaktit paremmalle tolalle, joten uskon vakaasti, että voimme tehdä sen uudestaan, kunhan loppukesästä päästään säännöllisesti treenaamaan. Kisamatkasta jäi mieleen myös Sannin "löytö": ihmisen paskaa. Päästin sen hetkeksi silmistäni jutellessani toisen koiranomistajan kanssa. Pusikosta kömpi esiin iloinen Sanni kaulus ruskeana ja vessapaperin pala liimautuneena poskeen. Kiitos Titi, kun kaikesta huolimatta et pistänyt meitä kävelemään kotiin, vaan vuorasit vain auton erinäisin lakanoin... Onneksi kisapaikalla oli pieni joki, jossa saimme pahimmat sotkut pestyä. Siellähän Sanni muutenkin uiskenteli ennen jokaista rataa, niiden jälkeen ja välillä muuten vain.
Kesän toiseksi ainoissa agitreeneissä tein ihmeellisen havainnon: Sanni osaa kepit itsenäisesti paljon paremmin kuin olen tajunnut. Kiitos ihanien treenikaverien me ylipäätään kokeiltiin tällaista. Pystyin lähettämään sen kepeille hypyn takaa ja irtoamaan itse sivusuunnassa, leikkaamaan takaa ja jäämään jälkeen jne. Sannilla oli etupalkka näissä harjoituksissa ja lähestymiskulma suora. Mutta tuosta voi nyt hyvin lähteä häivyttämään palkkaa kauemmas ja vaikeuttamaan kulmaa. Onneksi ei ole tarvinut kovin monta vuotta harrastaa, ennen kuin löytää koirastaan tällaisia kykyjä... ;)
Nyt rentoudutaan mökillä muutama päivä ennen uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti