Oltiin pitkästä aikaa eilen jälkitreeneissä kelpiepoika Rapen kanssa. Mukana oli myös ylisuloinen collievauva Shira. Oli melkoisen kuuma keli, mutta eipä se Sannia hidastanut, kun pääsi ennen ja jälkeen treenin uimaan ja odotteli vuoroaan varjossa. Uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla kahta esinettä ruudussa, molemmat laitettiin takakulmiin eli kauas toisistaan. Sannilla on ollut ongelmana se, että se palkkautuu enemmän löytämisen riemusta kuin mistään herkkunameista, joita sille esineestä tarjoan. Niinpä sillä on ollut tapana ensin etsiä esineet ja sitten vasta palauttaa ne. Olen tähän asti pitänyt vain yhtä esinettä ja ilmeisesti se on tuottanut tulosta ja Sanni uskoo, että uusia tulee vain tuomalla ensin löydetty esine minulle. Olin aika iloinen, kun se pinkaisi vauhdilla ruutuun, toi esineen ja oikeastaan ennen kuin kunnolla tajusin, se toi jo toisenkin. :) Ihana Sanni!
Jälki sujui myös erinomaisesti ja kaikki neljä sinne laitettua keppiä löytyivät. Parista jyrkemmästä mutkasta vähän oikaistiin, se kiire eteenpäin on niin valtava... Onneksi nyt oli itsellä hanskat eikä tarvitse parannella jälkiliinan polttamia kämmeniä päiväkausia, kuten viimeiksi. Ihminen on viisas eläin! Myös Rape selvisi hienosti maaliin, vaikka en sille ihan helppoa jälkeä tehnyt. Mikä siinä on, että aina jälkeä tallatessa tie päättää yllättää tekemällä mutkan juuri sinne, tai sitten edessä on suo, kalliojyrkänne tai joku läpipääsemätön tiheikkö? Lopuksi Shira sai tehdä pienille koirille sopivan namiruudun. Hienosti pikkucollietyttö käytti nenäänsä! Oli kiva päivä ja jäi halu päästä pian uudestaan metsään näissä merkeissä.
Tässä vielä tämänkertainen jäljestystiimimme: Rape (edessä), Sanni ja pikku-Shira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti