"Kotimme" ylitti odotukset. Pieni viihtyisä mökki Skäretissä kukkulan rinteellä, jonka juurella lainehti meri. Vesi oli lämmintä ja kirkasta. Ei olenkaan sellaista leväpuuroa, johon on törmännyt Itämeren rannalla Suomessa ja Baltiassa. Sannihan tietysti asui vedessä ja kyllä me ihmisetkin uitiin joka päivä. 
Näihin aamulenkkimaisemiin voisi joskus palata.
Alla näkymä kotimme terassilta.
Skäretissä meni patikointireittejä, jotka kulkivat merenrannalla, laidunten läpi ja paikoin jyrkkiä kalliorinteitä myöten. Jo ensimmäisenä iltana hämmästyimme ihmisten ystävällisyyttä. Kaikki tervehtivät vastaantullessa ja Sanni sai niin paljon silityksiä, että luulisi niillä jo jonkin aikaa pärjäävän.
Lähellä meitä oli kuuluisa kesäkahvila Flickorna Lungren. Kieltämättä oli hyvät leivokset ja kahvia sai kerrankin riittävästi, kun pöytään tuotiin koko pannu.
Tätä tunnelmallista kahvihetkeä muistelen sitten, kun lunta pyryttää ja työt väsyttävät. ;)
Tapasimme serkkuni ja hänen miehensä Ängelholmissa, jossa reittimme kohtasivat sopivasti. Oli tosi kiva nähdä heitä ja viettää hetki aikaa yhdessä. Sannin tuoppi terassilla oli kadehdittavan suuri. :D
Yksi suloisimmista paikoista lomallamme oli Skäretin naapurikylä Arild. Voi vitsi niitä ihania taloja ja niiden ruusutarhoja! Lenkkeilimme siellä monta kertaa.
Arildissa törmäsimme myös toiseen flattiin! Niitä näkyi lopulta aika monta Ruotsin matkan aikana. Onkohan vielä suositumpi rotu siellä? Näimme myös pariskunnan, jonka rouva halusi ottaa kuvia Sannista. On kuulemma aina halunnut flatin. Eikä ihme, on ne niin kivoja otuksia. :) Sannin kanssa matkustaminen on helppoa ja mukavaa. Se on yhtä iloinen ja tyytyväinen joka paikassa ja ilahtuu aina, kun joku haluaa sitä rapsuttaa. Ja tulihan se tunnetuksi hyvin omatoimisenakin koirana, kun hoitaa ystävällisesti oman taluttamisensa. ;)
Lukuunottamatta lehmien, hevosten ja lampaiden laidunten ylityksiä, Sanni sai olla lähes koko muun ajan vapaana. Hienoimpia lenkkejä kotimaastossa oli varmaan niemenkärjessä Kullenbergissä. Todella mahtavat näkymät "vuoren" päältä joka suuntaan merelle. Ranta oli kivikkoinen ja jyrkkä. Vaati keskittymistä laskeutua alas Silvergrottenin luolaan. Sanni on lukenut rotumääritelmänsä ja tietää, ettei todellakaan ole luolakoira. Niinpä tyydyimme vain kurkkaamaan luolan suuaukosta sisään. Luin myöhemmin, että majakanvartija oli löytänyt 70-luvulla luolasta pronssikautisen patsaan. Ajatella, mitä kaikkea nekin kalliot ovat nähneet...
Toinen hyvin erikoinen paikka oli lähellä sijaitseva Nimis. Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks oli rakentanut mereltä tulleista ajopuista todella mittavan luomuksen. Se alkoi portaista, jotka kulkivat jyrkkää rinnettä alas rantaan ja sen linnoitusta muistuttaviin torneihin pystyi kiipeämään. Paikan päällä tuli väkisin tunne, että homma on ikään kuin lähtenyt Larsilta lapasesta. Ensin on tehty vähän ja sitten vähän lisää ja lopputulos onkin sitten historiaa.
Yhtenä päivänä jätimme Skäretin ja maaseudun rauhan ja suuntasimme Kööpenhaminaan. Oli kiva päivä ja ehdittiin kävellen katselemaan kaikki meitä kiinnostavat paikat.
Kauheasti ihmisiä!
Kaksi pientä merenneitoa - patsas (Se kuuluisa!)
Sannia ei päästetty kasvitieteelliseen puistoon, mutta se sai kyllä halit puistonvartijasedältä. :) Ja löydettiin ihan kiva puisto meille.
Kiireisestä Kööpenhaminasta oli taivaallista palata omaan pikkumökkiimme maalle. Tässä joka aamuinen näky: puuro, mansikat ja Sanni haikailemassa niiden perään.
Teppo kävi muutamana iltana kickboxing -tuttujensa salilla Helsingborgissa ja me menimme Sannin kanssa yhtenä iltana mukaan. Kyllä kannatti! Puistossa oli ilmaiskonsertti ja saimme seuraa sekä kivoista ihmisistä että koirista. Yhdet pikkutytöt ihastuivat niin kovin Sanniin, että lähtivät saattamaankin meitä. <3
Kuten arvata saattaa, Sanni löysi sieltäkin uimapaikan.
Hienoin uimaranta oli ehkä kuitenkin lähellä Ruotsin eteläkärkeä Degerbergassa. Siellä Sanni heitti vapaalle ja pötkötti lämpimässä hiekassa tassut kohti taivasta. Ja ui tietysti sydämensä kyllyydestä. Nauratti seurata sen touhuja. Se ei nimittäin voinut ottaa hiekkaista keppiä suuhun, vaan se piti kuopia tassuilla mereen puhdistumaan. :) Pitää laittaa myöhemmin video rantaleikeistä.
Tältä näyttää kesälomakoira!
Meri, täältä tullaan!
Degerbergassa oli myös sen kertainen yösijamme. Aika outo paikka ja erikoinen kaveri oli hotellin omistajakin. Hänellä oli kaikenlaisia elukoita villisioista kilipukkeihin. Yksi puski Sannia, joka tuli liian tuttavallisesti häntä nuuskimaan. Ei kovaa onneksi kuitenkaan. Yöunet jäivät vähäiseksi, kun naapureilla oli bileet ja aamulla kukko herätti kukonlaulun aikaan. Miksi ne eivät voi kiekaista vain kerran? Tuo kukko ainakin huusi puoli tuntia. Se sai kyllä anteeksi, koska aamulenkki Försakarssin vesiputouksilla oli jotain ihmeellistä.
Yksi asia vielä, johon ihastuin oli postilaatikot. Haluan heti välittömästi vaaleanpunaisen postilaatikon, missä on Sannin kuva!
Viimeinen iltauinti Vätternin rannalla, missä oli aika kylmää vettä. Huomenna laiva kuljettaa meidät takaisin Suomeen.
Voi mikä paratiisi maan päällä <3
VastaaPoista