Oli Sannimainen aamuherätys! Kukonlaulun aikaan heräsin siihen, että meillä soi klassinen musiikki, vieläpä melko kovaa. Sanni oli kömpinyt sohvalle nukkumaan ja makoili tyytyväisenä kaukosäätimen päällä. Oli onnistunut vahingossa avaamaan digiboksin ja valitsemaan sieltä radiokanavan. :D Tai ehkä se nautiskeli siitä musiikista...
Tarkoituksena oli kertoilla hieman kesäkuulumisia. Kesäkuun alku meni polkuanturahaavaa parannellessa. Kaikki lasinsiruja ja muita törkyjä luontoon kylvävät ihmiset pitäisi raijata syvälle Siperiaan! Onneksi käpälä kuntoutui aika nopeasti. Juhannuksen Sanni vietti äitini kanssa, koska me lauman ihmisjäsenet olimme Pariisissa. Sannilla oli ollut superkivaa ja siitä muistoksi saimme äidiltä hänen tekemänsä valokuvakirjan heidän metsäretkistään.
Kesäkuun lopussa toteutimme pitkäaikaisen haaveen pienestä vaelluksesta. Kävelimme Evolta Padasjoelle mukaillen Ilvesvaellusta ja Päijänne-Ilvesyhdysreittiä. Reitin pituudeksi tuli meille ihmisille 50km ja Sannille varmaan 100km. Se juoksenteli molemmat päivät ees taas ja hyödynsi jokaikisen puron, ojan, lammen ja järven uimiseen. Se koira löytäisi Saharastakin sen ainoan lätäkön! Ensimmäisenä vaelluspäivänä sää asetti meille omat haasteensa. Jouduimme heti retkemme aluksi odottelemaan Evokeskuksella ukkoskuuron väistymistä. Sanni rakastui puolalaiseen mieheen, joka odotti taivaan kirkastumista kanssamme. Pääsimme matkaan, mutta ei aikaakaan, kun sade jatkui ja yltyi vielä iltaa kohden. Metsässä puut antoivat suojaa, mutta jyrkiltä ja liukkailta harjurinteiltä laskeutuminen kysyi taitoa. Puhelimet eivät sateesta pitäneet, joten se niistä digikartoista. Paperikartta olisi kannattanut muovittaa, se kirjaimellisesti liukeni olemattomiin. Kompassiin sentään voi luottaa! Oli taivaallisen ihanaa päästä lopulta kaskenpolttaja Kristiaanin torpalle ja tehdä kuivattelutulet. Toinen päivä oli ilman puoleen täydellinen! Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma Sannia ajatellen. Kävimme aamu-uinnilla Tarusjärvessä ja niin tekivät muuten panssarivaunutkin! Järven toisella puolella on armeijan alue ja pääsimme todistamaan panssarivaunujen uimakoulua. Välillä pysähdyimme syömään metsämansikoita, joita tuntui olevan erityisen paljon. Varsinainen evästauko pidettiin minun lempilaavulla Nuijamiehen kololla. Ihan loppumatkasta, kun päästiin jo ihmisten ilmoille, poikettiin kahville majatalo Onnenmyyrään. Viimeiset kilometrit ja sitten palkitsimme itsemme kunnon ruoalla ja jätskillä Padasjoen laivarannassa. Sanni sai tietysti omansa. Retken jälkeen oli väsynyt, mutta onnellinen lauma ja oli kiva palata pariksi päiväksi lepäilemään omalle mökille.
Reippaat vaeltajat: Sanni ja Teppo
Kristiaanin torppa, jossa yövyimme.
Sannin evästauko.
Missä vettä, siellä Sanni.
kiva kävely ja Sannilla on aina hauskaa :)
VastaaPoista