Leo on tavannut nyt useita tarkkaan valittuja kivoja koiria. Se kävi leikkimässä collienpentu Shiran luona, yhdellä päiväkävelyllä nähtiin ihastuttava 6kk vanha mäyräkoira Allu ja meillä on kyläillyt muutamia koiria.
Perhospojat Miksu ja Urpo olivat aivan ihania kavereita Leolle! Meno oli rauhallista ja sopuisaa. Leo viipotti innolla perässä. Välillä "isot" pojat suostuivat vähän painimaankin. Kun Leo vaani matalana ja teki hyökkäysloikan jomman kumman niskaan, se tarvittaessa pienellä murahduksella komennettiin takaisin ruotuun. Sanni on opettanut niin hyvät käytöstavat, että Leo kunnioitti hienosti pienenkin koiran ojennusta. Ainakin hetken...
Tänään Leo kävi piipahtamassa seuranmestaruus agilitykisoissa. Ensin haukunta ja ihmispaljous jännitti, mutta pian poika oli kuin kotonaan. Shira oli siellä, samoin kiva Shelttipentu ja muutama muu uusi tuttavuus, eikä Leo meinannut haluta lähteä pois. :)
Kisoissa Sanni rontti karkasi lähdöstä ja hylkääntyi heti tokalle esteelle, kun en ehtinyt reagoida. Ironista oli, että loppurata meni ihan loistavasti ja virheittä, se jopa pysähtyi puomin alastulolle! Olin tosi iloinen! Tuolle lähtökarkaamiselle pitää nyt tehdä jotain. Treeneissä voisi aina lopettaa suorituksen heti, kun karkaa ja viedä Sanni pois. Varmaan auttaisi, mutta ei ole kivaa treenikavereille, kun ei koskaan tiedä omaa vuoroa. Toinen, mikä auttoi joskus kauan sitten, on palkkaus dummyllä taaksepäin. Se on ainoa, mikä riittää palkaksi ja koska se lentää minulta, Sanni ei tiedä, onko se milloin käytössä. Namialusta selän takana ei ylitä halua päästä radalle ja Sanni tietää heti, milloin se on ja milloin ei. Heti huomenna ryhmätreeneissä kokeillaan salaista asetta nimeltä dummy.
Lopuksi vielä kuva Sannista vartioimassa pikkuveikan unta. On ne liikuttavia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti