Ekat hereilläolokuvat Leosta. :) Oltiin vanhempieni luona kylässä ja äitini sai otettua kivoja kuvia koirista. Otoksia oli kyllä melkoinen määrä, kun Leolla oli pikkuisen kiire koko ajan. Ja meillä, kun arvailtiin, onko se jälleen karannut pihalta...
Leon korvamuoti muuttui. Nyt mennään enemmän luppamallilla.
Sanni joutuu olemaan aika kieli keskellä suuta pikkuveikan kanssa. Painia tekisi jo mieli, mutta kun sitä ei saa litistääkään.
Sanni on ollut MAHTAVA Leon kanssa! En ois ikinä uskonut, eihän se edes ole pitänyt ikinä pennuista. Pesi jo Leon korvat ja sallii Leon tulla viereen nukkumaan. Lelujakin voi taas olla lattialla. Ja pieniä ohikiitäviä hetkiä ne on leikkineet nätisti keskenään. Lelua on vedetty ja Sanni on pikkusen hellästi "hammastanut" makuuasennosta Leon kanssa. Välillä Sanni ei halua Leon tulevan iholle ja Leo uskoo sen pitkästä tuimasta katseesta ja tekee muuta. Tärkeitä käytöstapoja aikuisen koiran kunnioittamisesta on siis opittu.
Nyt menee paljon aikaa pennun kanssa. Olen silti joka päivä viettänyt laatuaikaa kaksistaan Sannin kanssa. Ollaan lenkkeilty ja tokoiltu. Voi että Sanni (ja minä!) nauttii näistä kahdenkeskisistä hetkistä! Sillä on entistä suurempi halu tehdä yhdessä, nyt kun joutuu jakamaan huomiota. Saatiin mielenkiintoinen vinkki kaukokäskyihin. Takapalkan sijasta sivupalkka. Outoa, mutta toimii meillä!
Syksyinen Leo <3
Rohkea Leo (tuleva rauniokoira?) kävi katsastamassa maanalaisen kellarin.
Tänään oltiin hiekkarannalla. Leoa vähän jännitti, kun Sanni laukkasi vedessä ja tuli sitten ravistelemaan vettä päälle. Aikamoisia pentuhepuleita nähtiin ja ison kuopan noin pieneksi leijonaksi Leo sai kaivettua. Ihanaa, kun on nämä karvakuonot! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti