Leo kävi tapaamassa ihka ensimmäistä koirakaveria, suloista 1v tiibetinspanielia Deizyä. Automatka meni liki ääneti ja paljon rauhallisemmin kuin aamulla. Eli nopeasti Leo siihen tottui. Deizy oli ensin tosi pelottava Leosta, mutta minun 6v kummipoika Kareda oli Leosta ihan parasta! Ja Karedan huone, missä oli kiipeilypatja ja muuta pikkupoikien kivoja juttuja. Leo lämpeni Deizylle ja alkoi hurja paini. Leo teki mahtavia loikkia Deizyn kimppuun ja sitten juostiin. Deizyllä näytti olevan yhtä hauskaa, mutta kun sen kaunis häntä alkoi näyttää ihan räjähtäneeltä, veimme leijonan vähän jäähylle ja pissille pihalle. Kareda esitteli siellä Leolle hienon mökkinsä ja rakensi Leolle tikkaatkin, että se pääsee sinne. Painista nyt oli turha haaveilla kuvaa saavansa, mutta tässä pikkuleijona kotona painin jälkeen. Nyt on hiljaista!
Nyt hyödynnetään Leon utelias ja reipas suhtautuminen kaikkeen, mutta aion pitää huolen, ettei ole liikaa ohjelmaa. Varsinkaan rymypainia. Rauhoittumista kuitenkin edelleen harjoitellaan, eikä näin vilkkaan pennun elämä pidä olla liian kiihdyttävää. Sori Leo. Saat siis välillä tylsiä kotipäiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti