Leon hassutuksia

Kyllä sitä kaikkea jännää saa todistaa, kun kotiin muuttaa 8-viikkoinen villieläin. :) Eilen Leo keksi, että jos oikein tunkee, niin hän pääsee verkkoaidan silmukoiden läpi vapauteen, minne kaikki Leijonamielet hänestä kuuluvat. Keksittiin kilpaa uusia ratkaisuja, joilla aitaa voi tilkitä ja pikku-Houdini uusia pakomahdollisuuksia. Onneksi se yleensä tulee kutsuttaessa hippulat vinkuen ja loikkaa viimeisen askeleen suoraan syliin. <3 Leo löysi kodinhoitohuoneen kaapiston alta Sannin noutokapulan ja se piti heti viedä kunniakierrokselle talon ympäri. Kaivoin kameran ja kokeeksi vieritin sen kerran vähän matkan päähän. Ja Leo nouti! Sen siitä saa, kun kasvaa noutajan kanssa. Pienen protestiäänen päästi, kun nostin kapulan sen ulottumattomiin. Lupasin, että se ilmestyy, kunhan Leo ensin kasvaa. Nehän ei kovin kevyitä ole.

Toinen hauska tilanne oli eilen illalla. Pesin sadatta kertaa koirien pedit ja pari mattoa, johon eräs oli pissannut. Leo tuli pesuhuoneeseen ja alkoi hepulissa pyydystää vesisuihkua. Oli ihan märkä, mutta oli kuulemma hauskaa. :D Huvitti myös tilanne, jossa kirjoitin sähköpostia iPadilla ja Leo halusi syliin köllimään. Kesken viestin, se yhtäkkiä tökkäsi kuonollaan kosketusnäyttöä ja "lähetä"-painiketta. :D Vastaanottaja kummasteli kesken sanan lähetettyä viestiä.

Yö meni näin:

Kerran näin ne jo ihan kylki kyljessä. Sanni sietää Leoa jo tosi hyvin ja sen komentelutkin on aika hellävaraisia verrattuna siihen, mitä odotin. Leokin kunnioittaa Sannia paitsi jos Sannilla on syötävää. Sinne se menisi vaikka henkensä uhalla. Ruumiita vois tullakin, joten ne ei ikinä syö samassa tilassa mitään. Sanni ja Dio söi yhdessä ja vaihteli sovussa ruokaa ja luita, joten ehkä jonakin päivänä ei tarvi olla näin eristetty tuo ruokailutolanne.

Aamulla Leo pääsi ekan kerran aamu"lenkille" metsätielle, jonne mentiin autolla. Hirveä huuto oli autossa ja repesin, kun näin peruutuspeilistä Sannin ilmeen : " voi tsiisus, miten dorka kersa...". Perillä Leo oli ihan onnesta soikeena. Juoksi ihan hulluna saman tien tutkimaan uutta paikkaa. Eihän se tiellä pysynyt ja sain heti onkia kuivuneesta ojasta. Just kun sain sen tielle, näin että haukkaa kärpässientä... Oli siis tekemistä sen kurissa pitämisessä. Hirmu hienosti tuli luo kutsuttaessa ja sai namin ja kehuja. Laskin Sannin ekana autoon ja Leolla oli kova kiire perään. Sehän on kuin ilveilijäapina: Jos Sanni rapsuttaa, Leo rapsuttaa. Jos Sanni juo, Leo ryntää juomaan. Sama vinkukonsertti oli kotimatkallakin. Ajattelin, että aamuruoan jälkeen se simahtaa. No ei tod! Sit se vasta laukkaskin matot rullalle. Oli pakko pistää se portin taa kaluamaan puruluuta. Siinä touhuili ilman huomiota omiaan ja ekaa kertaa pääsin lähtemään, ettei tullut hirveä itku perään. Pientä kitinää oli, mutta se loppui lyhyeen. Olin 20 min poissa ja se nukkui kun palasin! Mahtavaa!