Mätsärit ja paluu hakumetsään

Pyörähdimme Koiranpäivänä KnowHaun järjestämässä match showssa. Kelit suosivat ja saimme lekotella auringonpaisteessa koko illan. Porukkaa oli paljon, mutta tapahtuma eteni jouhevasti (ainakin itselläni, kun piti olla kahdessa kehässä yhtä aikaa...) ja tunnelma oli hyväntuulinen. 

Sanni osallistui veteraaniluokkaan ja tässä kirmaamme porukalla.

Omaa vuoroa odotellessa sain hyvin Sannimaiset väliaikapussaukset.

Yrittääkö tuomari kenties kertoa jotain, kun asetteli itse Sannin jalat? :D  Voi olla, etten ihan tarkasti katsonut, miten se seisoi.

Lopputulos oli kuitenkin hyvä: Sanni oli veteraanien neljäs! (Ja nyt jalatkin on hienosti.)

Palkinnot olivat kivat ja niitä oli riittävästi. Röhkipossusta koirat nahistelivat koko illan, se oli molempien suosikki. 

Leokin oli mätsäröimässä ja olin enemmän kuin tyytyväinen sen esiintymiseen. Yleensä ensimmäisen setin jälkeen sen kiinnostus pönötykseen on ollut hyvin vähäistä, mutta tällä kertaa se tarjosi pönötystä vielä pitkään sen jälkeenkin, kun koko homma oli ohi.

Kaikki kuvat: Henna Pätäri (Kiitos!)

Leo sai punaisen ja rakastui pariinsa palavasti. (Se menetti sydämensä myös amerikancockerspanielille, joka oli supersöpö ilmestys pinkissä pannassaan. Leo pisti kaikki hurmaustaitonsa peliin jopa kaivoi tytölle kuopan.) Isoja koiria oli niin paljon, että punaisten kehää arvioitiin kahdessa erässä. Olin ihmeissäni, että Leo jaksoi esiintyä niin kauan. Se oli lopulta kuuden parhaan joukossa, mutta ei sijoittunut. Hyödynnettiin kehäilyn jälkeen ihmiset ja harjoiteltiin vähän seuraamista ihmisryhmässä.

Viime viikonloppuna tehtiin myös paluu hakumetsään. Leolla oli neljä maalimiestä helpoissa paikoissa ja se sai heistä näköärsykkeen. Ideana oli ilmaisun treenaaminen. Ensimmäinen meni tosi hyvin, muilla se vähän mietti, ennen kuin otti rullan. Se on tottunut metsässä saamaan suoran palkan, joten ei ihme, että oli vähän epäröintiä. Se toi rullan hyvin kiepsahtaen itse rulla suussa sivulle. Irroitti kuitenkin otteensa ennen kuin otin rullan. En tiedä pitääkö siihen puuttua. Tosi hyvin malttoi odottaa liinan kiinnityksen ja "näytä"-käskyn. Ja kuten ryhmämme totesi, moottori sillä on kunnossa. Pitää varmaan mennä askel taakse päin ja tehdä parit ilmaisutreenit metsässä niin, että maalimiehet ovat näkyvillä. Että saadaan siihen varmuus. Ja toinen, mitä Leo tarvitsee on tuuli-ilmaisutreenejä. Se etsii hyvin voimakkaasti silmillään ja unohtaa välillä nenän käytön. Sen puoleen tuntuu ikävältä käyttää haamuja, jossa silmillä työskentelyä entisestään vahvistetaan. Täytyy pitää neuvottelu ryhmämme kokeneempien kanssa, miten tästä edetään. Mutta oli kyllä ihanaa olla hakumetsällä pitkästä aikaa. Tästä se kausi pyörähtää käyntiin.