Koiranomistajan kootut kommellukset ja muita kuulumisia

Lenkkeilimme tässä yhtenä päivänä koirakavereiden kanssa ja mietimme, mihin kaikkiin outoihin tilanteisiin sitä koirien kanssa joutuukaan. Usein koirat aiheuttavat pientä kivaa säätämistä kierimällä shaissessa, syömällä jotain mahdollisimman epäsopivaa tai vaikka lukitsemalla auton ovet, jota hra Leo Leijonamieli säännöllisesti harrastaa. Mutta osaa sitä hihnan toinenkin pää mokailla... Omalta kohdalta viime aikainen Top 3 lista kootuista kommelluksista näyttää tältä, saa vapaasti testata:

1. Lastaa (hetkeksi) kaikki irtain tavara, kuten koiran takki, treenivälineitä ja omat hanskat auton katolle. Unohda ne sinne ja aja tyytyväisenä kotiin. Pääset uudellekin reissulle etsimään omaisuuttasi. Jos yhtä hyvin käy kuin meille, saat viimeiset tavarasi takaisin muutaman viikon päästä, kun joku ystävällinen ihminen on ne ottanut talteen ja palauttaa ne.

2. Aja mahdollisimman kauas keskelle "ei mitään" autosi parkkiin ja lähde umpimetsään ulkoiluttamaan koiriasi vähintään kahdeksi tunniksi. Älä missään tapauksessa tarkista, onko jokin vihulainen, jota myös ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsutaan, nakertanut taskuihisi reiän. Kun palaat autolle ja tajuat avaimiesi kadonneen, saat vähän jännitystä elämääsi ja lisää liikuntaa. Lisäksi siinä tulee ystävyyssuhteet punnittua, kun alat soittelemaan kyytiä kotiin sinulle ja umpikuraisille koirillesi. Toki sitkeällä työllä ja tarkkojen koirankuonojen avulla avaimet voivat myös löytyä (näin meillä). Mutta tietenkään ei ennen kuin sinne on joku ehditty hätyyttämään apuun.

3. Mene ihmeessä vapaaehtoiseksi maalimieheksi etsintäkoiralle ja mieluiten ihan julkiseen näytösluonteiseen tapahtumaan. Ei kannata turhaan katsoa, minkä kiven taakse heittäydyt pötköllesi. Jos siinä on sattumalta vieraillut ns. hädänalainen ihminen, sen kyllä pian huomaa hajusta ja wc-paperin paloista. (Miten koirat VOI saada jotain kiksejä jätöksissä kieriskelystä?!) Tuollaisen episodin jälkeen on ihan hyvä pitää suunnitelmista kiinni ja piipahtaa eläinkaupassa ostamassa koirashampoota (siis ihan koirille) ja tietysti ruokakaupassakin pitää käydä. Osumia saanut takki on hyvä kuitenkin jättää autoon ja teeskennellä, ettei kukaan katso mitenkään omituisesti, vaikka liikut paitasillasi kuuden asteen lämpötilassa. (Eläinkaupassa syynkin voi ihan reilusti kertoa.)

Sanni rakastaa lätäköissä lutraamista ja se kouluttaa Leosta itselleen kaveria tähän harrastukseen.

Mitä märempi sen parempi!

Keppien kanssa koolla ON väliä.

Kävin molempien koirien kanssa näyttelykoulutuksessa ja voi että Sanni tykkäsi siitä! Leostakin touhu oli ihan okei. Kivempi olisi ollut kyllä painia muiden koiraoppilaiden kanssa. Tästä innostuneena käytiin myös mätsäreissä. Molemmat saivat punaisen nauhan, mutta eivät sijoittuneet. Sellainen asia tuli opittua, ettei Leoa kannata sijoittaa kehässä Sannin perään. Ravi oli vähän liian lennokasta. Leo kävi myös Lappeenrannan KV-näyttelyissä tuloksella ERI NUO1. Kiva oli saada arvosana "erinomainen" ja ei niin yllättävää, että tarvitsee vielä aikaa kehittymiseen. Arvostelunkin voin tähän kopsata: 

"Rauhallinen ja vakaa käytös. Erinomaisesti esiintyvä, sopivankokoinen uros. Ilmeikäs, pään tasapaino saisi olla parempi. Hieman suora olkavarsi. Hyvä takaosa. Liikkuu innolla. Etuliikkeen tulee vakaantua."

Tuula-Maija Tammelin

Ollaan naureskeltu tuota "rauhallinen ja vakaa" kohtaa. Miehen ensimmäinen kommentti olikin, että aprillipäivä meni jo. :D Mutta Leo oli tosi rauhallisesti kehässä eli löytyy hänestä arvokkaampikin puoli.

Leo on saanut uuden koiraystävän, nimittäin 10 viikkoisen Raikun. Raiku on aivan hillittömän suloinen (ja reipas!!!) lapinkoiravauva. Sen verran topakka pentu, että hänestä kuullaan vielä.

Kuka voisi vastustaa tätä naamaa... <3 

Leokin lämpeni heti, vaikka yleensä se arpoo, onko pentu ällö vai söpö. (Kuvat Titi Mäkelä)

Hirmuisen jännä päivä meillä oli viime viikolla. Nimittäin Leon ihan eka koulupäivä oikeassa koulussa! Leo ja Sanni (joka on jo ihan konkari luokkakoiran virassa) pääsivät yhdeksi päiväksi yläkouluun havaintomateriaaliksi lemmikkieläinkurssille. Leo osoitti myös piileviä opettajan taipumuksia, sillä se luokkahuoneeseen päästyään porhalsi ensimmäiseksi tietokoneen luo ja tökkäsi sen kuonolla päälle horrostilastaan. Tämä huvitti kovasti oppilaita.

Virnistävä Leo-apuope.

Leo oli haltioissaan kaikista uusista ihmisystävistä ja jännittävistä paikoista. Kaikki piti moneen kertaan tutkia. Oli siitä hyötyäkin. Se havainnollisti naksuttimen käyttöä koulutuksessa, näytti muutamia bravuuritemppujaan ja pihalla vielä tokoliikkeitä. Sanni oli ihanaa seuraa, kuten aina. Kulki vapaana mukana niin koulun käytävillä kuin pihalla välitunnillakin. Se ei hätkähdä mistään ja on yhtä luotettava aina. On noissa vanhemmissa rouvaskoirissa kyllä jotain niin ihanaa. Sanni näytti tokoliikkeitä ja kävi hakemassa oppilaiden tallaamalta ruudusta sinne piilotetun esineen. Sankariteostaan se sai varmaan kahdetkymmenet kehut ja silitykset. Sanni oli niin hienosti käyttäytyvä, että se saattaa päästä keväällä uudemman kerran koulunpenkille. Leo sai raksin ruutuun "tarvitsee harjoitusta". :D Itse palkitsin kaksikon ostamalla heille herkkuja ja tämän hienon uuden kyltin:

Treenielämästä täytyy kirjoittaa toisen kerran, ettei ihan mahdottomuuksiin tämä sepustus veny. Viikonlopusta on tulossa täysin Sannille omistettu, joten siitä varmaan seuraavat päivitykset.