Sannin huikea viikonloppu: VOI 1-tulos ja BIS-VET 4

Kuten viimeiksi vihjaisin, oli mennyt viikonloppu täysin omistettu Sannille. Oikeastaan se alkoi jo torstaina, jolloin Sannin turkki trimmattiin pitkästä aikaa ns. pelikuntoon. Ja voi että, miten nätti flattityttö sieltä pitkäksi venähtäneiden karvojen alta kuoriutui! En edes muistanut, miten nätit pyöreät kissantassut näillä on, kun karvat eivät tursua varpaiden välistä. Ja ilme muuttui, kun korvat ovat sileät ja kaula saatu esiin. Ihan eri jälkeä, kun sen tekee joku, joka osaa, eikä itse nirhaa huonoilla saksilla. Oli myös kiva samalla jutella kaikkia flattijuttuja.

Lauantaina suunnattiin Kotkaan tottelevaisuuskokeisiin, jossa tuomaroi Harri Laisi. Voittajaluokassa kisasi seitsemän koiraa ja me saimme kilpailunumeroksi 2. Paikkamakuu meni samalla tavalla kuin aina. Sanni oli liikahtamatta kuin suolapatsas, katse suunnattuna näkösuojaan, jonka taakse me ohjaajat menimme. Neljä minuuttia ei tällä kertaa edes tuntunut kovin pitkältä ajalta. 

Sanni pääsi hetkeksi autoon ennen yksilösuorituksia. Olin kauhuissani, kun kuulin, että suoritus alkaa tunnistusnoudolla. Pelkäsin, että Sanni ei pysty keskittymään yhtään nuuhkimiseen. En uskaltanut viritellä sitä ennen omaa suoritusta. Mentiin vaan kehään. Se vielä hallin ulkopuolella hyppi minua vasten ja oli kovasti innoissaan. Seuruutin sen kehään, että olisi edes suht koht rauhallinen tunnarissa. Se otti oikean palikan, mutta otettuaan jo askeleen minua kohti, pudotti sen ja kävi nuuhkimassa muut palikat läpi. Totesi, että se eka oli oikea ja toi sen juoksujalkaa minulle. Vähän tällä samalla kaavalla meni mein kaikki liikkeet: mitään ihan täydellisiä suoritukset eivät olleet, mutta onnistuivat kuitenkin. Hirveä into Sannilla säilyi ekasta liikkeestä viimeiseen, kontakti pysyi katkeamattomasti jokaisen liikkeen ajan ja häntä ei lakannut heilumasta. Sen kanssa oli kiva olla kehässä. Se jäi päällimmäisenä mieleen. 

Ruutu oli sillä kertaa meille kaikista hankalin. Sanni ei heti edennyt loppuun asti, vaan jouduin antamaan uuden käskyn ja käytin vielä ihan liian pitkää käsimerkkiä. Loppuosa liikkeestä meni hyvin. Seuraaminen oli todella innokasta ja tuomarin mielestä oikein hyvää. Ja kontakti oli herpaantumaton. Minusta Sanni oli välillä turhan edessä, vaikka itse älysikin korjata muutaman kerran paikkaa. En ole ollut enää viime aikoina turhan tarkka paikasta, minkä kyllä huomaa. Askeleet oikealle eivät onnistuneet ja siinä tuli jotain ylimääräistä pyörimistä. (Sekin auttaisi, jos osaisin itse aukottomasti, kumpi on vasen ja kumpi oikea. :D) Esteen yli nouto meni hienosti. Jostain sain noottia, mutta en kyllä kuollaksenikaan muista, mitä tein. Ainakin kerrankin onnistuin heittämään kapulan suoraan ja vielä kokeessa, juhuu! Luoksetulo minun mielestäni onnistui todella hyvin. Annoin kuulemma ensimmäisen pysäytyskäskyn liian aikaisin (pitäisi antaa merkin kohdalla). Ajattelin, että Sannilla kuitenkin kovassa vauhdissa menee pari askelta pysähtymiseen. Sanni kuitenkin pysähtyi kuin seinään, eli ehkä ihan aavistus ennen merkkiä. Maahanmeno pysäytys oli just eikä melkein. Liikkeestä istumisessa sorruin vilkaisemaan taa, että istuuko se varmasti, joten siitä ei tullut täysiä pisteitä, vaikka Sanni sen oli tehnyt todella ripeästi. Metallinouto meni loistavasti. Kaukokäskyistä onnistui kaikki muut vaihdot paitsi viimeisessä seisomaan nousussa se otti pienen askeleen eteen. Se johtui siitä, että annoin käskyn tosi reippaalla kädellä. Olen ennenkin huomannut, että pieni kädenliike = koiran tarkka liike, kun taas varomaton heilautus saa ainakin Sannin pomppaamaan ylös. Suorituksen jälkeen oli iloinen ja tyytyväinen olo. En osannut yhtään arvioida pisteitä, mutta ajattelin, että saatiin varmaan tulos, mikä oli tavoitteena.

Kuva: Kotkan Koiraystäväin seura

Lopputulema oli 266,5 pistettä ja sijoitus 1/7! Oli kyllä huippufiilis, että me tehtiin se! Treenaaminen on hyvin pitkälle ollut sitä, että Leon agilitytreenien jälkeen olen tehnyt muutamia tokoliikkeitä Sannin kanssa. Palkattomuutta ei juuri olla treenattu, mutta se ei kyllä ole Sannille ongelma, kun tykkää itse tekemisestä. Tuomarikin yllättyi kuullessaan Sannin iän, kun meno oli niin energistä.

Sunnuntaina huristelimme Simpeleelle ryhmänäyttelyihin. Näyttelyissä ei olla Sannin kanssa käyty vuosikausiin. Nyt kun agiliitelyt ovat taakse jäänyttä elämää, pitää mein keksiä muuta yhteistä tekemistä. Sanni on nyt parhaimmillaan ulkonäöksellisesti (ja muutenkin <3 ) ja sillä on vihdoin jopa sellainen turkki hapsuineen, mikä flateilla kuuluu olla. Mitään odotuksia tai tavoitteita ei ollut, kunhan lähdettiin. Näyttelyihin oli tulossa Sannin kasvattaja ja Sannin Selma-siskon kanssa. Odotin ihan kauheasti heidän tapaamistaan. Selman tunnisti heti Sannin siskoksi. Samanlainen hökeltäjä ja oli heissä huomattavaa yhdennäköisyyttäkin. Sannista sisko oli kauhea. Kenties juuri se, että inhottava sisko oli veteraanikehässä meidän vieressä, sai Sannin todella pistämään parastaan. Ainakin se esiintyi ihan mielettömän hyvin. Iloisesti, mutta maltilla. Siitä ERI ja luokan voitto. Arvostelu:"8,5v erinomaiset mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Antaa ikäistään huomattavasti nuoremman vaikutelman. Oikealinjainen pää. Toivoisin tummemmat silmät. Riittävä eturinta, tilava rintakehä. Hieman luisu lantio. Selässä jo hieman pehmeyttä. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvät käpälät. Hyvä karva. Riittävät hapsut. Hyvä häntä. Reippaat liikkeet." Tuomari: Tuula Savolainen

(kiitos kuvasta Tiina S.)

Tuomari sijoitti Sannin vetsku-uroksen edelle, joten se oli ROP-VET! Tässä vaiheessa minulle valkeni, että ryhmäkehät ja näyttelyn parhaan veteraanin valinta tapahtuu vasta iltapäivällä. Oli kiusaus livistää kotiin, mutta ajattelin sitten, että näytellään nyt sitten koko rahan edestä. Kuluteltiin aikaa tekemällä pitkä metsälenkki (Leokin oli mukana). Toivoin vain, että a) Sanni ei menisi piehtaroimaan minkään raadon päälle, b) karhu ei söisi meitä (nähtiin epäilyttäviä jälkiä) ja c) en eksyisi sinne. Mikään kauhuskenaario ei toteutunut, vaan päästiin lopulta paras veteraani -kehään. Sannin lopullinen sijoitus oli BIS VET 4! Tuomarina Paavo Mattila. Koko näyttelyn kaunein oli myös ilahduttavasti flatti (Almanza Barbour Goodiebag), joka ansaitsi tittelinsä. Käsittämätön viikonloppu kaiken kaikkiaan!

Kotimatkalla tarttui Lohelasta mukaan savustettu lohi iltapalaksi. Siitä sain myös hauskan äänestysmuiston. Kävin kotimatkalla nimittäin äänestämässä. Mein koirien kanssa MITÄÄN syötäväksi kelpaavaa ei voi hetkeksikään jättää autoon. (Montahan kertaa se on todistettu...) Astelin uurnalle lohi repusta sojottaen ja 4kg palkintoruokasäkki kainalossa ja sain muutamia kysyviä katseita.