Viikko alkoi ylimääräisellä jännityksellä, kun kotiin tullessa eteisen lattialta löytyi raadeltu cesarpurkki, josta puuttui puolet. Loppuosaa ei löytynyt koskaan, vaikka koko talo tutkittiin tarkasti. Niinpä vahva epäilys heräsi, että JOKU (melko) vähäjärkinen eläin on syönyt sen. Roskiksen ympäristön turvatoimia oli jo aiemmin kiristetty ja veikkaan, että purkin on saanut Sanni. Sen sijaan en usko, että se olisi syönyt sitä, ainoastaan nuollut viimeisetkin cesar-atomit. Sen sijaan Leo ei ole ennenkään ollut turhan tarkka, meneekö kurkusta alas koristenuken hiukset, muovinen pullonkorkki tai pala foliota. Luulin kuitenkin, että se oli jo taakse jäänyttä elämää.
Leo sai eläinlääkäriltä ohjeeksi nauttia tankoparsaa. Se pitkäsyisenä on omiaan sitomaan teräviä partikkeleja ja saattamaan ne ulos ilman vaurioita. Lisäksi herra Leijonamieli sai palanpainikkeeksi parafiiniöljyä, jota meiltä sattuneesta syystä aina löytyy yksi pullo lääkekaapista. Sanni tietysti oli kauhean kateellinen näistä herkuista ja koska en voinut olla ihan varma, oliko kadonneen cesarpurkin takana hasarditeini vai -leidi, niin annoin oman annoksen sillekin. Sitten vaan odotettiin, putkahtaako todistusaineistoa päivänvaloon ja pelättiin kovasti, että tulee suolistotukosoireita. Yö meni aika lailla koirien vointia tarkkaillessa. Nyt tapahtuneesta on 5vrk:tta ja minkäänlaisia oireita ei ole ollut kummallakaan. Muutamaa vaaleaa pikkuhippusta Leon "tuotoksissa" lukuunottamatta ei ole havaintoja purkin palojen luonnollisesta poistumisestakaan. Tosi molemmat menevät aina mahdollisimman syvälle ryteikköön hoitamaan asiansa ja aamuisin on ollut vielä vähän jo hämärää, joten jotain on voinut meiltä jäädä huomaamattakin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Tosin vieläkin vähän pelottaa, onko joku palanen kiinni jossain suolen mutkassa ja tulehduttaa sen.
Viikko jatkui iloisissa tunnelmissa kiitollisina siitä, että molemmat koirat ovat kunnossa. Käytiin mm. tokoilemassa ja ilon aiheeksi nousi Leon tunnistusnouto. Se tekee todella tarkkaa ja huolellista työtä ja käy palikoita niin kauan läpi, että on varma oikeasta. Ja se ei enää koskenut tässä tutkimusvaiheessa vääriin! Metallikapulaa pitää ja palauttaa myös hyvin, mutta sitä ei vaan voi nostaa maasta. Eli liike toimii, jos joku ojentaa kapulan Leolle. Seuraamisessa pitää olla todella tarkka, ettei vaan ikinä vahvista ääntelyä. Ollaan toistaiseksi saatu tehtyä sitä äänettömänä, mutta herkästi meinaa piipata tai haukahtaa. Sannin kohokohta oli kaukot, jotka menivät varmaan paremmin kuin koskaan. Ja seuraamisen sivuaskeliin saatiin yksinkertainen neuvo (oikealle lähdetään oikealla jalalla, ei astuta ristiin), joka paransi sitä huomattavasti. En edes tajua, miksi oon senkin tehnyt hankalimman kautta. :D Sannilla oli suurin vaikeus luoksetulon jälkimmäisessä pysähdyksessä, jossa tarvitsi kaksoiskäskyn maahanmenoon. Itse pysähtyminen oli nopea. No, eipä sitä sellaista päivää tule, että kaikki liikkeet toimisivat...
Eilen illalla nukkumaanmenon aikaan kiinnitettiin huomiota siihen, että Leo nuolee jalkaansa. Tarkistettiin tilanne ja haavahan siellä on. Sen on täytynyt tulla metsälenkillä aiemmin päivällä. Onneksi haava on vain alle 1cm levyinen, mutta se on melko syvä. Ehkei siihen tikkiä olisi laitettu muutenkaan, mutta ainakaan ei enää, kun haava ei ole tuore. Nyt vaan suihkutellaan puhtaaksi ja estetään, ettei Leo nuole sitä. Haava paranee nopeammin, kun se saa ilmaa, joten Leo joutuu pitämään jonkin verran kauluria muutaman päivän. Onneksi se ei välitä sen enempää haavasta kuin kauluristakaan.
Sellaista tällä kertaa. Nyt nautitaan ihanan aurinkoisesta syyspäivästä ja koitetaan pysyä yhtenä kappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti