perjantai 19. syyskuuta 2014

Synttärisankari-Sanni ja puutarhuri-Leo

Hyvää 8-v syntymäpäivää Sanni! Olen onnekas, että minulla on sinut. Toivottavasti edessä on paljon terveitä ja onnellisia vuosia. 


Sanni ei ole kyllä vanhentuessaan menettänyt hitustakaan energiastaan ja iloisuudestaan. Tavattiin reilu viikko sitten 10kk vanha flatti ja sen energisyyteen hieman tuskastunut omistaja. Hän katsoi kauhunsekaisin tuntein Sannin paahtamista ja kysyi, eivätkö nuo todella rauhoitu missään vaiheessa. Ei niistä mitään sohvaperunoita saa tekemälläkään, mutta ne onneksi viisastuvat kyllä. Ja ainakin Sanni on todella kuuliainen ja helppo koira arjessa. Kun vaan jaksaa itse ottaa huumorilla hännän, joka heiluu lakkaamatta tiputtaen tavarat pöydiltä ja mustan ympäri kotia kieppuvan pyörremyrskyn silloin, kun Sanni innostuu. Ja se innostuu usein...

Sanni kävi pitkästä aikaa agilitykisoissa Imatralla pari viikkoa sitten ja yksi nollakin tarttui mukaan ja toinen oli lähellä. Nollaradalla tuli pari tosi isoa turhaa lenkkiä. Toinen melkein vei sen putkeen, jonka suuaukolta sain sen kutsuttua takaisin. Hurja vauhti sillä oli, kun ei tehnyt tiukkaakaan ehtiä näistä huolimatta ihanneaikaan (yli 5s jäi alle). Agility on nyt kulkenut poikkeuksellisen hyvin ja hiukan harmittaa, ettei päästä piirinmestaruuskisoihin. 

Sanni juhlii merkkipäiväänsä perinteisin menoin: hyvää ruokaa, metsälenkkeilyä, uimista, painia Leon kanssa ja muutama pakettikin on avattu (revitty).


Leo antoi Sannille lahjaksi kunnon "halin" onnittelunäyksyineen.

Sanni synttärilenkillä.

Kun oikein on riehunut, on hyvä istua hetki ystävän rinnalla sinistä Saimaata katsellen ja elettyjä hetkiä muistellen. 


Saammeko esitellä, tässä kuvassa on ihan uusi eläinlaji: puutarhuri-Leo.


Leo löysi sisäisen kutsumuksensa (puutarhan hoidon). Ensin se nyrhi norjanangervon ihan uuteen uskoon. Mies taisi ensin saada syyt niskoilleen, kun luulin hänen leikelleen sitä ja jättäneen oksat korjaamatta. Siinä vaiheessa, kun yksi metrin pituinen oksa löytyi sängystä, heräsi epäilys Leon osallisuudesta. Kun Leo viimein oli tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, alkoi uusi savotta. Se ilmeisesti toivoisi, että joku mäyrä tulisi nukkumaan meidän pihalle talviunensa. Ainakin se on kaivanut aivan valtavan pesäluolan pihan perällä olevaan rinteeseen. Voi toki olla, että kolon tarkoitus valkenee meille muille vasta myöhemmin. Mitähän seuraavaksi...




2 kommenttia:

  1. Moikka! Olisitteko te innostuneita tapaamaan tässä syksyn aikana treenien tms merkeissä? :) Hävitin kaikki numerot puhelimesta uuden kännykän myötä..

    VastaaPoista