perjantai 4. huhtikuuta 2014

Toinen potilas ja kevään riemuja

Sanni toipui hienosti leikkauksestaan ja kesti kymmenen päivää hihnalenkkeilyäkin yllättävän hyvin. Haava parani ihan silmissä eikä Sanni ollut missään vaiheessa siitä tippaakaan kiinnostunut. Se siis välttyi kaulurilta. (Eipä meillä kyllä olisi kauluria ollutkaan, kun eräs villieläin raateli sen roskiskuntoon.)



Sannin osalta siis kaikki hyvin, mutta vain pari päivää leikkauksen jälkeen alkoi Leo saada kummallisia oireita. Se oksensi öisin, mutta oli täysin kunnossa päivisin. Sillä oli koko ajan hyvä ruokahalu, uloste oli normaalia ja se touhusi yhtä iloisena kuin aina. Oksentaminen liittyi selvästi tyhjään mahaan ja ruoan antaminen niin, että se söi mahdollisimman myöhään viimeisen kerran, auttoi vähäsen. 

Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä ei selvinnyt oikeastaan muuta kuin se, ettei mitä todennäköisemmin ole suolitukoksesta eikä tarttuvasta infektiosta kyse. Ei ollut kuumetta eikä aristanut mitään kohtaa vatsassa eikä suolistossa. Saatiin mahansuojaksi Antepsia ja Losecia eli liikahappoisuutta hillitsevää lääkettä. Koska oireet eivät viikonloppuna poistuneet, vietiin Leo uudestaan tutkittavaksi. Sillä kertaa siitä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja arvot olivat onneksi normaalit. Etenkin haimaa syynättiin tarkemmin, koska haimatulehduksesta olisi voinut tulla tuollaisia oireita. Leo myös rauhoitettiin ja siitä otettiin röntgenkuvat. Suoli oli pahasti kaasuuntunut ja seinämä paksuuntunut, mikä kertoi, että suolisto on ärtynyt. Mahalaukussa näkyi paljon pieniä "aarteita" eli kaikkia pieniä puunkappaleita ja roskia, mitä Leolla on tapana niellä. Se on saattanut olla laukaiseva tekijä koko maha- suolistokanavan ärtymisessä eli gastriitissa, jonka saimme diagnoosiksi. Hoidoksi saimme kuukaudeksi erikoisruoan, joka on tarkoitettu suolisto-ongelmista toipumiseen, muutamaksi päiväksi Cereniaa, joka estää oksentamisen sekä vahvempia mahansuojalääkkeitä. Maitohappobakteereja ja liikahappoisuuden hillitsijöitä jatketaan tukihoitona. Lisäksi meidän pitäisi erityisen tarkasti vahtia, ettei Leo syö mitään epämääräistä. Emme ole tässä ihan onnistuneet ja se on syönyt mm. puisen hiusharjan, takkapuun ja cesarpurkin kannen... Yöllistä oksentelua ei ole enää ollut tuon jälkimmäisen lääkärikäynnin jälkeen, eikä toivottavasti tulekaan.


Leo on ollut tauolla treenielämästä toipumisensa ajan, mutta kyllä se on silti keksinyt tapoja purkaa hillitöntä energiaansa. Se livisti yhtenä päivänä naapuriin, kun oli saanut portin auki. Naapuri ystävällisesti palautti sen omalle pihalle, sulki portin ja soitti ovikelloa kertoakseen, Leon vierailusta. Leo oli tällä välin pyyhältänyt pihan halki ja avonaisesta takaovesta sisään. Se oli kanssani avaamassa ovea, kun ovikello soi. Naapurin ilme venähti, koska hän hetken luuli laittaneensa jonkun toisen koiran meidän pihalle. Vakuutin, että Leo on vaan ehtinyt ovelle vastaan. Leo myös painui Sannin perässä Saimaaseen sulaan rantaveteen ja kastui kaulaansa myöten. Yhtenä päivänä ajattelin tehdä sille pienen jäljen, koska se tuntui sopivan rauhalliselta aktiviteetiltä toipilaalle. No, Leo kävi niin kuumana, kun otin sen autosta, ettei valjaiden pukemisesta tullut mitään, vaan se pääsi kiemurtelemaan vapaaksi. Kiitolaukkaa se sitten "jäljesti" sinne, mistä jälki alkoi ja risteili sitten täysiä juosten metsän läpi. Löysi tietysti palkkarasian, oli syönyt sisällön ja palautti vielä hirmuisella vauhdilla tyhjän rasian minulle. Kyllä se jälki taitaa olla Leolle turhan rauhallinen laji...

Nyt ollaan Padasjoella ja koirat pääsivät linturetkelle. Nyt ymmärrettiin vältellä lintutorneja ja Leokin pysyi maantasalla. Nähtiin kurkia ja töyhtöhyyppiä. Sanni löysi muutaman sorsan ja on selvästi opettanut Leollekin sorsastuksen saloja.


Leskenlehtiä! (Ja entinen hanska.)

Joku oli vallannut meidän laavun, joten mentiin omalle mökille syömään eväät. Ihanin kevään merkki oli mökkipolun varteen ilmestyneet sinivuokot. Kuin pieniä sinisiä lamppuja olisi syttynyt tuikkimaan. Joka kevät niiden väri tuntuu yhtä ihmeellisen kauniilta!


Rannassa koirat keksivät hauskan leikin: Sanni onkii jääpaloja ja Leo koittaa saada ne Sannilta. :D



Myös yhteinen kaivanto saatiin aikaiseksi. Tai jos se oli hiekkalinna tai -koirankoppi?


Nyt uni maistuu ja on hetken ajan rauhallista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti