Ihana kesäinen ilma saatiin Pääsiäiseksi! Ollaan otettu siitä kaikki irti ja vietetty kunnon rantalomapäivä. Aamulla olimme Saimaalla. Sanni oli ihan onnessaan sulasta vedestä ja saimme käyttää kaikki keinot, ettei se uiskennellut siellä koko ajan.
Tuolle kuvanottopaikalle jätin lahjakkaasti Leon hihnan ja siihen kiinnitetyn avainnipun. Sanni ei hihnaa tarvitse, mutta jos sillä olisi sellainen ollut, niin sinne olisi jäänyt sekin. Huomasin kämmin vasta, kun olimme palanneet autolle. Ei kun takaisin...
Pitkäksi venähtäneen aamulenkin päätteeksi suuntasimme palveluskoirayhdistyksen kentälle tokottelemaan hyvän ystäväni Ennin kanssa. Siellä oli toisen porukan treenit samaan aikaan eli häiriötä ainakin oli... Sanni teki pitkästä aikaa loistavan seuraamisen. Asenne sillä on aina kohdillaan, mutta nyt ei edistänyt yhtään. Ihana Sanni! Sille myös toisen seurueen lentelevät pallot ja juoksevat koirat eivät merkinneet mitään, vaan ainoastaan minä. Tuskinpa enää ikinä saan toista koiraa, jolle olen noin tärkeä. Tunnistusnouto meni nappiin. Ollaan tekemässä kahden viikon kuuria eli yritetään tehdä tunnari joka päivä kerran. Se on tuonut varmuutta ja Sannin ei tarvinut nostella vääriä palikoita. Lisäksi tehtiin luoksetulo. Siinä aina jokin kohta rakoilee. Pitkään se oli toinen pysäytys, jonka maahanmenoon tarvittiin tuplakäsky. Nyt Sanni ennakoi ekan pysähtymisen ja seisahtui piirun verran ennen merkkiä.
Parasta Leon kanssa oli, että se ei karannut toisen seurueen luo. Meidän liikkeet olivat luoksepäästävyys, kokonainen nouto, estehyppy ja maahan/istu/seiso liikkeestä.
Luoksepäästävyys: häntä vispasi, mutta malttoi istua keskittyneesti.
Nouto: Odotti lähtölupaa, vauhdikas palautus, mutta megalomaaninen törmäys lopuksi. Oikein loikkasi päin viimiset askeleet. Ensimmäisellä yrityksellä kapulakin lensi suusta, toinen oli hieno. Malttoi pitää hyvin kapulaa luovutusasennossa.
Maahanmenot ym. liikkeestä: ihmeteltiin, miksi tekee vähän viiveellä ja jotenkin epävarmasti. Sitten tajusin, että käytän Sannin "maahan" -käskyä, kun Leolle se on nopea "maa". Johan alkoi toimia. Istumiset ja seisomisen meni hyvin.
Estehyppy (tokan kerran elämässä): ei tarvinut mitään käsiapua, pelkkä hyppy-käsky riitti. Vapautin sen heti namialustalta. Hassua oli se, että Leo sitkeästi luuli kerta toisensa jälkeen, että namialusta on kosketusalusta. Juustokuutio upposi sen polkuanturoiden väliin, kun se läppäsi leijonankäpälänsä sen päälle. Ihan mainio kaveri tuo Leo on. Sen kanssa ei ikinä ole tylsää... Mutta Leo antoi minulle hyvän vinkin, että estehyppyyn otetaan ilman muuta jatkossa kosketusalusta. Sehän on paljon kätevämpi. Nyt en halunnut sotkea namialustaa kosketusalustaksi, joten laitoin namin, vaikka jätkä ei sitä tajunnut.
Päivällä tehtiin pihatöitä, joissa oli yksi innokas pitkäkuonoapuri... Ainakin pihaa koristaa muutama uusi kuoppa.
Pihanhoitoapurit ottivat välillä aurinkoa.
Iltakävelylle mentiin satamaan. Oli ihanaa, kun linnoituksen vallit olivat täynnä ihmisiä piknikillä ja me söimme kesän ensimmäiset vedyt (lihapiirakat siis). Olin niin ylpeä citycolliestani ihmistungoksessa, jossa koiriakin oli runsaasti mukana. Sanni toki näytti hyvää esimerkkiä, miten kaupungilla käyttäydytään.
Mitäs muuta tähän megalomaanisen pitkään päivitykseen vielä laittaisi? Sannin agilitytauko päättyi ja ensi viikolla pitäisi vähän harjoitella, kun parit kisat on tiedossa. Leo toipui hyvin gastriitista, eikä oksentelua enää onneksi esiintynyt. Se kävi ekoissa junioriluokan näyttelyissä ja oli tuomarin mielestä ihan täysi vauva! Niin se kyllä onkin. :) Sai arvostelussa JUN EH 3. Leo ikävä kyllä selvästi yhdistää pentunäyttelyissä saamansa vatsakrampin (gastriitin eka oire tuli siellä, vaikka ei silloin vielä tiedetty, että sillä on se) kehässä oloon. Se käyttäytyi kuin olisi nytkin ollut huono olo eikä namitkaan kelvanneet. Muutoin se oli ihan tyytyväinen näyttelypaikalla. Toivottavasti tuo menee joskus ohi. Pitää hakea kivoja kokemuksia, vaikka menestystä onkin turha odottaa ennen kuin se vähän miehistyy. Kivointa näyttelyissä oli, että nähtiin Eedla (Lifedream Silence of the Lambs). Eedla tuli edellisenä Pääsiäisenä näyttelyissä meidän syliin ja se oli ihan viimeinen niitti, että halutaan toteuttaa pitkäaikainen haave omasta colliesta. Yhtä hurmaava Eedla oli nytkin ja kaunis. Ne tykkäsivät niin kovin Leon kanssa toisistaan, että mennään varmaan joskus yhdessä lenkille, kun ovat täällä päin käymässä. Tosi kivaa collieporukkaa oli muutenkin liikkeellä ja Leo tapasi mukavia rotukavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti