Tällaista sen kuuluu olla!

Mahataudit on nyt lusittu ja ollaan päästy Padasjoelle nauttimaan oikeasta lomasta. Mahataudin poteminen kaikkien näiden vuosien jälkeen, jonka olen siltä säästynyt, oli ihan hirveää. Tauti iski heti edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta meni onneksi yön ja seuraavan päivän aikana ohi. Leo paljasti itsestään uuden puolen, niin tiiviisti se pysyi huolestuneen näköisenä vieressä koko sairauden ajan. Onneksi Teppo ehti tervehtyä ja pystyi hoitamaan koirien lenkkeilyt. 

Nyt sitten ulkoillaan ja touhutaan menetettyjen päivien edestä. Leo on ollut ihan ylikierroksilla maalle päästyään. Eilen tarkoin varjeltu salaisuus eli se, että piharakennuksessa on ulkosauna, paljastui Leo-eläimelle, kun se kuuli oven läpi löylyn sihinän. Se alkoi päivystää oven takana ja koska, se oli niin kiltisti, otettiin se hetkeksi saunaan. Sinne se sujahti, ylälauteille, kuten kotonakin. Mutta kun se joutui saunasta pois, se nosti niin kamalan metakan, että lopulta koko Leo oli vietävä pois paikalta. Kotona se tietää olevansa viimeinen saunoja ja osaa kärsivällisesti odottaa vuoroaan. Sama rutiini olisi pitänyt pitää täälläkin.

 Tänään Leo heräsi poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisen riehakkaana. Kun sen hampaista oli pelastettu useampi lasten pehmolelu ja yksi kuivakukka-asetelma, annettiin periksi ja lähdettiin aamulenkille. Lenkin jälkeen se oli itsekseen pihalla koko aamupäivän ja huvittuneena ikkunasta katsottiin, miten se juoksi taloa ympäri käpy suussaan. Sanni on myös saanut aikamoista höykytystä ja on Leo saanut senkin houkuteltua kirmailemaan. Päivällä lähdettiin katsomaan Kullasvuoren uutta näkötornia ja opittiin uusi asia: Leon pitää olla hihnassa näkötornien läheisyydessä. Se juoksi täyttä laukkaa tornille ja lähti kiipeämään ylös. Tuli sentään pois, kun huhuiltiin.

Kuviteltiin, että jos toinen viihdyttää koiria, niin toinen voi käydä tornissa, mutta jälleen Teppo sai sinne kaverin...

Olisihan se pitänyt tietää, ettei Leo voi vastustaa tuollaista houkutusta. Niin koirat joutuivat sitten hihnaan ja Tepolla oli pitelemistä, kun tuli minun vuoroni kiivetä ylös. Silloin nimittäin Sannillekin iski kauhea hinku perään.

Aika monta askellusta oli huipulle. Ei ihan koiranpentujen juttu.

Kannatti kiivetä!

Tänne on tultava uudestaan kesällä. Ihan mielettömän hienot maisemat!

Tornivierailun jälkeen ajeltiin Tarusjärvelle ja käveltiin lyhyt matka nuotiopaikalle syömään eväät. Paikan läpi kulkee samainen Ilvesvaellusreitti, joka viime kesänä käveltiin. Oli jännää nähdä sama maisema talvisena. Tai eihän nyt kyllä talvisuudesta voi puhuakaan, kun ei ole lunta ja on lämmintä viisi astetta.

Polttopuita  varten ei ollut kirvestä, vaan puut laitettiin terän päälle ja halottiin tuollaisella hassunnäköisellä moukarilla.

Ou nou! Sanni bongasi sulaa vettä ja oli täyttä päätä menossa uimaan! Tuosta olisi varmasti saanut "kylmänsaparon", joka on Tepon tädin keksimä nimitys vesihännälle.

On yksi keino houkutella Sanni pois vedestä: eväät. Kunnon retkeilytyyliin keitettiin kahvit pakissa.

Eväiden jälkeen menimme vielä uimahalliin rentoutumaan. Koirat tosin nukkuivat päiväunet autossa sillä aikaa. Ne olivatkin aika väsyksissä kaiken rymyämisen jälkeen. Voin lyödä vetoa, että Sanni olisi kyllä mieluusti ollut mukana polskimassa ja Leo olisi hoidellut sen saunomispuolen...