Jännät agilitytreenit ja muita kuulumisia

Ajattelin vähän päivittää meidän kuulumisia, niin voin vielä hetken luistaa noista työjutuista, mitkä odottavat kiltisti omissa pinoissaan tekijäänsä... Tultiin hetki sitten Sannin kanssa yksistä erikoisimmista agilitytreeneistä ikinä. Ratapohja oli sopivan mutkikas ilman kontaktiesteitä ja keppejä. Erikoisuutena oli, että lähdön jälkeen ei saanut sanoa mitään koko suorituksen aikana! Koiraa sai siis ohjata vain omalla liikkeellä. Vitsailin, että kotona varmaan tykättäisiin, jos tällaisia harjoitteita tekisin useamminkin. :D Se oli aika silmiä avaava treeni kyllä. Aluksi oli tosi vaikea olla hiljaa, mutta siihen tottui nopeasti. Töitä sai itse tehdä enemmän, että ajoitukset ja linjaukset olivat kohdillaan. Oli täysi yllätys, miten hyvin meillä kaikilla homma sujui. Ehkä eniten kummastutti, että koiraa voi lähettää irtoamaankin ilman "eteen"-huutoja. Ja nyt oli pakko liikkua suht hyvin, että koiran sai kääntymään haluttuihin suuntiin. Kauheasti olisi tehnyt mieli kehu- ja kannustushuutoja huutaa, mutta ei meillä kyllä vauhdissa näkynyt niidenkään puuttuminen ja maalissa sitten biletettiin senkin edestä. Kivaa, kun on tuollainen kouluttaja, joka pikkuisen työntää meitä joka kerran ulos omalta mukavuusalueelta, mutta pitää myös huolen, että tulee onnistumisia. Teimme radan ensin oman suunnitelmamme mukaan, sitten kouluttajan palautteesta opiksi ottaneena ja kolmannen kerran niin, että kaikki kriittiset kohdat piti ohjata jollain muulla tavalla, mitä oli aiemmilla kerroilla käyttänyt. Oli hyvä treeni, ei voi muuta sanoa. Sannissa näkyi se, että koko talvi on tehty 40cm rimoilla. Mitä enemmän se kävi kuumana, sitä enemmän niitä lenteli ihan huolimattomuudesta johtuen. Nyt kun ei ole kylmä, pitää jatkossa tehdä kisakorkeudella. Tällä hetkellä Sanni vetää sikeitä ja kauhea kolina kuuluu, kun se unissaan paukuttaa häntää lattiaan. Se usein treenien jälkeen (ja aina, kun on ollut äitini luona) näkee ilmeisesti siitä unta, kun pitää häntää noin kovasti heiluttaa.

 

Leokin oli mukana, kun oli niin lämmin, että tarkeni hyvin autossa. Se sai olla alkulämmittelylenkin mukana ja agitreenin jälkeen se sai leikittää 4kk vanhaa australianpaimenkoiraa, joka oli kyllä syötävän suloinen karvakorvineen. Leo on ihana, kun se osaa olla todella nätisti pienempien kanssa ja jos toinen vähänkin aristelee, se on entistä hellävaraisempi. Leo on huipputyyppi senkin puoleen, että se tulee luo kutsuttaessa heti, vaikka olisi muitakin koiria paikalla. Nytkin ohitse meni lämppälenkillä olevia koiria, joiden luo se olisi kauheasti halunnut, mutta kääntyi aina heti ympäri, kun kutsun kuuli. Leolla oli tänään jälkimmäinen osa pentutokoa ja se oli kyllä täyden kympin oppilas. Sen innokkuus ja hieno kontakti häiriöstä huolimatta teki jälleen vaikutuksen. Sen kanssa on ihana tehdä ja siitä näkee, että tunne on molemmin puolinen. Meillä on loistava pohja jo nyt rakennettu tulevaa harrastuselämää ajatellen, mikä tekee kyllä minut tosi onnelliseksi. Ehkä se joskus sitten kantaa hedelmää tuolla siviilipuolellakin. Leo on tosi kiltti ja hyväkäytöksinen, kun ollaan kahdestaan, mutta Sannin seurassa ihan kuin eri tyyppi edelleen. Eli siinä on kyllä rutkasti tekemistä vielä. Homman nimi on se, että Sanni reagoi vastaantuleviin koiriin. Ei hauku eikä säntäile, mutta osoittaa lieviä hermoilun merkkejä. Leo provosoituu niistä ja osoittaa noh, sanotaan vaikka niin, että vähän vähemmän hienovaraisia merkkejä... :D En oikein keksi muuta toimivaa ratkaisua kuin erikseen lenkittäminen. Ja jos ovat yhdessä, keskityn Sanniin ja palkkaan sitä. Näin Leo aika pian luovuttaa ja kiinnostuu siitä, miksi Sanni saa nameja ja hän ei. Mutta oishan se kiva, jos se alkusingahtelu ja haukkuminen jäisivät kokonaan pois.

Leo kävi reilu viikko sitten siellä fysioterapeutin vastaanotolla ja sillä ressulla oli pahasti jumissa takaosa. Oikealle puolella oli epäilys törmäyksen tms aiheuttamasta vammasta, joka on johtanut sitten jumeihin. Saatiin myös sapiskaa liikunnan määrästä, joka on kuulemma aivan liikaa näin nuorelle. Nyt ollaan yritetty sitä vähentää, mutta Leo kyllä sujuvasti liikuttaa itseään senkin edestä pihalla ja sisälläkin välillä. Hieronta auttoi ja näkyi eniten siinä, että Leo alkoi taas venytellä myös takajalkoja. Alunperin huomasin, että jotain on vialla siitä, että se vältteli istumista, sen oikea takajalka vapisi välillä sen seistessä ja se tosiaan venytteli lähinnä vain etupäätä. Nämä kaikki oireet katosivat käynnin jälkeen ja ravissa koivet ojentuvat paremmin. Jotain saattoi vielä jäädä viime kerrasta ja siksi meillä on parin viikon päästä toinen käynti sovittuna. Leo ei ollut moksiskaan, vaikka lihakset käsiteltiin pöydällä, johon se piti vääntää kyljelleen makaamaan ja kipeitähän ne paikat oli. Hoidon jälkeen se tepasteli ympäri huonetta, pusutteli hierojansa ja kiipesi sitten itse takaisin pöydälle. Se myös kerkesi livahtamaan viereiseen huoneeseen ja löytyi vesiterapia-altaasta! Sieltä se katsoi häntää heiluttaen pleksilasin läpi ja tuntui sanovan, että juoksumatto käyntiin nyt! Se on aika uskomaton pentu. Uskomattomia on nuo sen harrastuksetkin. Viime aikoina suurinta hupia on ollut wc-paperirullien pölliminen telineistään ja sitten niiden auki rullaaminen eteiseen tai olkkariin. Tämä näky on vastassa joka päivä, jolloin paperit unohtuu nostaa pois sen ulottuvilta. Yhtenä päivänä se oli eteisessä vastassa musta samettinen käsilaukku suussa. Sopihan se Leon väreihin joo, mutta nyt siltä on viety pohja pois ihan kirjaimellisesti. Taloa ei sentään ole enää yritetty polttaa, joten olkaamme iloisia. :)

Nyt meillä on jännä viikko tulossa, kun Leon hyvä ystävä Shira-collie tulee meille keskiviikosta alkaen hoitolapseksi.