Mitä sitten tapahtuikaan?

Vielä on hetki aikaa tiivistää loppuvuoden tapahtumat, ennen kuin vuosi vaihtuu...

Heinäkuussa suuntasimme lomamatkalle Viroon ja Latviaan. Pari näyttelyäkin siihen reissuun oli toki yhdistetty. Pärnu KV oli Sannin osalta hieno. Molempina päivinä ERI SA ROP-VET, VET-SERT ja VSP. Ensimmäisenä päivänä jaksettiin osallistua myös BIS-VET-kehään, jossa pompittiin mukana loppuun saakka, mutta ei sijoituttu siellä. Toisena päivänä Sannista tuli Eestin veteraanivalio. Enpä ole tänäkään päivänä vielä saanut aikaiseksi anoa titteliä näkyviin Suomen kennelliitolta.

 

Leo sai ensimmäisenä päivänä sileän ERIn kyömykuononsa ansiosta ja toisena päivänä Vara-Cacibin. 

Leo täytti reissun aikana 3 vuotta ja synttäreitään nuori herra vietti merenrannalla.

Vuokramökille ilmestyi jostain myös yksi synttärivieras. Leo oli ilmeisesti salaa kutsunut...

Latviassa oli kaksipäiväiset Ogre Winner & Ogre Summer -näyttelyt. Arvelin, että tuli ilmoitettua väärä koira sinne, sillä nahkoja oli ilmoitettu peräti 13 ja flatteja vain yksi. Sanni olisi varmasti saanut sieltä veteraanisertin. Onneksi reissu ei ollut turha, sillä Leo sai ERI SA:n molempina päivinä ja nappasi myös sertin! Arvostelutkin ovat säästyneet tallessa: 

Ogre Winner: "Excellent type and size. Nice head and expression. Correct mouth and very good neck. Excellent angulated, excellent chest and topline. Correct tail. Very good coat and color. Moves very well. Nice temperament." ERI SA AVO1 PU2 SERT  Ragnar Hjorth (Norway)

Ogre Summer: Leo ERI SA AVO1 PU2. 
"Lovely presentation and condition. Dark eyes, very good coat, very good topline, legs and tail set. Very good ribcage. Very good coat. Moved well. Showed well." John Muldoon (Ireland).

Leo aiheutti myös harmaita hiuksia kepolle karkaamalla. Olivat juosseet siellä peräkanaa ympäri näyttelyaluetta.

Heinäkuun lopussa käytiin toistamiseen Laukaalla. Tällä kertaa kisattiin LPKY:n joukkueessa tottelevaisuuden suomenmestaruudesta. Meillä meni omalta osalta pieleen oikeastaan kaikki. Lähdettiin ajamaan koepaikalle aamuyöllä ilman unta. Paikkis oli heti aamusta ja meidän yksilöliikkeet ihan viimeisten joukossa. Ilma muuttui painostavan kuumaksi, väsytti ja Leo ei rauhoittunut yhtään häkkiin nukkumaan. Lisäksi se sotkeutui hihnaansa ja nykäisi niin, että satutti jalkansa. Se ontui ennen yksilöliikkeitä ja oma keskittyminen meni sen arpomiseen, onko se kunnossa vai ei. Se kolautti itsensä hyppyyn, mikä ei ole yhtään Leon tapaista. Muutenkin liikkeet olivat ihan tuskaa. Omat aivot eivät toimineet yhtään, enkä edes älynnyt pysäyttää sitä, kun se juoksi ruutuun lähetyksessä kehänauhan yli. Siinä meni paitsi ruutu myös kokonaisvaikutus nollille. Ihme kyllä saatiin sillä hirveällä suorituksella sentään 3-tulos kaavittua kasaan. Kivointa päivässä oli joukkuetoverin sijoitus toiseksi alokasluokassa! Siinä riitti juhlimisen aihetta koko joukkueelle.

                                         kuvat: Pauliina Havo

Elokuusta jäi mieleen Sannin aiheuttama jääkaapin oven paikoiltaan pudottaminen. Se syöksyi ottamaan jotain pientä ruoan murusta, joka putosi jääkaapista lattialle. Sanni sukelsi vauhdilla oven alle ja nousi sitten ylös ja puski oven saranoiltaan. Onneksi olin itse avannut oven ja sain sen napattua kiinni. Oli suhteellisen painava nimittäin. Ja onneksi oli mies kotona askartelemassa oven takaisin paikoilleen.

Elokuuhun mahtui myös yksi näyttelyreissu Luumäelle. Kummipoika oli meillä lomanvietossa ja lähti mukaan kannustamaan. Se auttoikin ja Leo sai toisen Suomen sertinsä sieltä ja oli PU2. Arvostelu oli todella hyvä ja se on todella hyvässä tallessa (kadoksissa siis).

Syyskuun tärkein tapahtuma oli Sannin 10-vuotissynttärit. Olen niin kiitollinen, että olen saanut pitää sen näin kauan terveenä. Surullista ajatella, että isosta sisarusparvesta on enää Sanni jäljellä. 

Korkattiin Sannin kanssa syyskuussa myös rallytokon avoinluokka Mikkelissä. Se olikin varsinaista ohjaajan mokailun ilotulitusta, mutta saatiin kuitenkin 86 pistettä ja hyväksytty tulos. Paperissa oli pelkkiä ohjaajavirheitä ja päätin opetella säännöt ennen seuraavaa koetta. Nollattiin ihan helppo "kierrä koira"- kyltti, kun en muistanut, että kierron jälkeen pitää hetkeksi pysähtyä. Sannin iloista työskentelyä tuomari kehui niin kommentissaan kuin myös kisakirjaa palauttaessaan.

 Lokakuussa kisattiin rallytokon piirinmestaruudesta Kouvolassa LPKYn joukkueessa. Sieltä Sannille 92 pistettä ja tuomarin suosikki -palkinto. Virheet olivat kontrollivirheitä ja tulivat ilopompuista.

Toinenkin rallattelu käytiin tekemässä Imatralla. Sieltä Sannille 98 pistettä, avoimen luokan voitto, tuomarin suosikki-palkinto ja RTK2. Eli ihan kaikki! 

kuva: Pauliina Havo

Sen jälkeen on muutamia kertoja käyty treenaamassa voittajaluokan liikkeitä ja eiköhän me vielä kokeisiinkin mennä. Sanni on niin parasta mahdollista seuraa, kun intoa riittää ja sille se, että olen tyytyväinen siihen ja annan sen näkyä, on vähintään yhtä hyvä palkinto kuin namit tai lelu. Ehkäpä sen takia en ole ymmärtänyt Leon kanssa panostaa palkattomuuteen ja meillä onkin tekemisessä pahoja ongelmia mielentilan kanssa. Sanni on aina valmis. Se ei vaadi mitään virittelyjä, mutta toisaalta sillä kestää homma kasassa iloisuudesta ja innosta huolimatta, eikä se ala ääntelemään. Ilopomput ovat tuonikäiselle mummokoiralle täysin sallittuja.

Marraskuussa osallistuttiin Leon kanssa tottelevaisuuden seuranmestaruuskisoihin. Se oli kammottavan äänekäs suoritus, pahinta möykkäämistä tähän asti. Mielentila ei ollut lähimainkaan oikea. Leo kuitenkin osaa liikkeet vaikka silmät ummessa, joten se suoriutui niistä 1-tuloksen arvoisesti ja saavutti koulutustunnuksen TK2. 

Leo osaa jo aika hyvin voittajaluokan liikkeet, mutta tällä hetkellä on kaukainen ajatus, että se kykenisi koko setin tekemään koemaisesti. Ja metallinoutoa se inhoaa syvästi. Sen kyllä sitten huomaakin. Ruutu, ohjattu nouto, tunnari ja luoksetulon pysäytys ovat Leon bravuureja ja niitä se rakastaa. Kaukoissa on myös vihdoin edistytty, mutta seuraamisessa taannuttu. Huoh... Nyt taukoillaan treeneistä, mutta kun niitä jatketaan, panostetaan kehään menoon, liikkeiden väleihin ja palkattomuuteen. Valon välähdyksiä aina välillä näkyy. Kävimme Pekka Korrin koulutuksessa, jossa saimme vinkkejä ja jossa Leo oli todella hyvässä (ja hiljaisessa) työskentelymoodissa lähes koko ajan. Toisaalta ongelmat eivät sitten tulleet optimaalisesti esiin. Myös yleisissä treeneissä, jossa ollaan iso osa ajasta kaikki koirat kerralla kentällä, Leo on ollut todella kiva treenikaveri. Tokon valmennusryhmässä taas yleensä aivan ylikierroksilla, vaikka miten yrittäisi tehdä asiat. On tokoilun lopettaminenkin aina välillä käynyt mielessä, mutta aina se into jostain tulee takaisin.

Hakuilu jäi tältä kaudelta, mutta pari erinomaisen hienoa esineruutua käytiin tekemässä ennen lumen tuloa. Toivottavasti päästään enemmän maastoon ensi kesänä ja saadaan myös aikaiseksi mennä BH-kokeeseen. 

Sannikin on päässyt esineitä etsimään. Treenikuvista kiitos Leena Kantaselle.

Agilityä ollaan käyty kerran viikossa (tai kahdessa treenaamassa). Leo oli pitkään poissa kuvioista juostuaan parkissa ollutta autoa päin ja loukattuaan itsensä. Se on kyllä ihan loistava agilitykoira! Ja sitä lajia se myös rakastaa. Yhdet kisatkin juostiin. Tosi hyvät, joskin vaikeat 1-luokan radat, joista jäi hyvä fiilis. A:n alastulokontakti pitää treenata kuntoon ja sitten ehdottomasti kisaamaan. Perinteisiin kinkunsulatusepiksiin päästiin osallistumaan ja niissä Leo teki hienon radan (vain yksi muurin palikoista putosi) 1-luokan nopeimmalla ajalla.

Joulu sujui rauhallisesti, mutta paria päivää ennen joulua oli vähän toisenlaiset tunnelmat. Sanni pääsi käsiksi pieneen pussukkaan, jossa oli ns. matka-apteekki eli sekalainen lajitelma lääkkeitä. Se söi ne lähes kaikki. Jouluostoksille meno vaihtuikin päivään eläinlääkärissä, jossa Sannin maha tyhjennettiin, seurattiin veriarvoja ja sitä nesteytettiin. Kotona vielä jatkettiin lääkehiilen antamista. Selvittiin säikähdyksellä ja jatkossa kaikki panadolit ja vastaavat ovat aina visusti lukkojen takana, missä niiden olisi puitänytkin olla.

Tässä lopuksi muutama kuva Päijänteen kansallispuistosta itsenäisyyspäivän tienoilta. Sinne on moni retkistämme tänäkin vuonna suuntautunut. Me toivotamme kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta 2017!