Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Soikohan tuo biisi koko loppuloman päässä? Ilmeisesti. Rentous on ehkä se sana, mikä kuvaa parhaiten tämän hetken olotilaa. Eli sen puoleen aivoni ovat osanneet valkata ihan sopivan korvamadon. 

Mitä sitten ollaan tehty? Löhöilty rannalla ja mökin (hienosti aidatulla, ks. edellinen postaus) terassilla.

Koirien takia pitää aina löytää paikka, missä on varjoa ja aurinkoa. Ihmisiä on sen verran harvakseltaan, että omaa rauhaa on helppo löytää. Sitä paitsi kaikki ovat hirmuisen ystävällisiä ja tervehtivät iloisesti. Osa käy myös silittämässä koiria.

Sannin meressä oloaikaa on jouduttu rajoittamaan rankalla kädellä, kun vesi on vielä niin kylmää. Jos Sanni saisi itse päättää, se ei juuri maalle tulisi.

Hiekkakuono-Sanni

Ihan kuin olisi jossain etelässä rantalomalla...(käsivarsikin paloi auringossa, joten tunnelma on hyvin aito)

Lämmin sää ei ole este häntä suorana juoksemiselle.

Olen käynyt joka toinen päivä juoksulenkillä Leon kanssa illan viiletessä ja se on ollut ihanaa! Juostaan toinen suunta metsätietä pitkin, jonne meri pilkottaa, ja takaisin rantaviivaa myöten. Leo on suurimman osan kiinni, että saan pidettyä sen hyvässä ravissa sinkoilun sijaan. Siihen, miten se irrallaan ohittaa ihmiset ja muut koirat olen ollut erittäin tyytyväinen! 

Leo näki elämänsä ensimmäiset lampaat ja oli todella kiinnostunut niistä.

Lähikylät ja -kaupungit on myös käyty tutkimassa. Leo on edelleen samaa mieltä uurretuista tien keskiviivoista ja on keksinyt, mitä ihmeellisimpiä asentoja matkustaa epämiellyttävän äänen kuullessaan. Tässä yksi kuvaava selfie: 

Käsittääkseni yleensä papukaijat istuvat omistajansa olkapäällä? (Ei annettu sen matkustaa noin kuvan oton jälkeen, koska turvallisuus...)

Kristianstad on lähin isompi kaupunki, jossa on käyty useamman kerran. Tepon kaveri pyörittää siellä salia ja olen viettänyt koirien kanssa aikaa kaupungilla ja isossa puistossa treenien ajan. Leosta on tullut hirveän kiva kaveri kahviloihin ja ravintoloihin. Se rauhoittuu heti istuskelemaan tai makoilemaan pöydän alle, kuten Sanni on aina tehnyt. Niinpä ulkona syöminen on nykyisin tosi miellyttävää, kun se ei enää pyöri ja hyöri koko ajan.

Kristianstadista löydettiin myös hauska lintupuisto, jonka vihaisesti sähisevät hanhet olivat Leosta ensimmäisellä kerralla hirveän pelottavia. Eikä korvan juuressa kiekaissut kukkokaan ollut sen kivempi... Sanni katseli haikeana lintujen isoa uimalampea ja sillä oli ihan sellainen ilme, että kyllä toisten kelpaa. :D 

Toisella kerralla linnut olivat jo ihan ok. Erityisesti riikinkukot kiinnostivat.

Hieman lisää äksöniä saatiin, kun viereisellä sotilasalueella alkoi suuri sotaharjoitus.

Katsellaan tuossa sota-alusten saapumista horisontista.

Aamulla lähelle rantaa oli saapunut iso US Navyn lentotukialus kyydissään 5 helikopteria ja pienempiä aluksia yhteensä 14 sekä niistä lähteviä ilmatyynyaluksia vielä hirveä liuta päälle. Pörräävät helikopterit, jotka kiersivät matalalla ympyrää meidänkin mökin päällä, ilmatyynyalukset ja pari paikalle pölähtänyttä hävittäjää, pitivät aikamoista meteliä. Pelkäsin, että Leo kauhistuu, kun kukot, hanhet ja autoilukin on pelottanut, mutta ei se ollut milläsäkään. Huomioi kyllä, mutta jatkoi omia touhujaan. Sanni nyt ei edes vilkaissut, sitä ei voi vähempää kiinnostaa. Jokaisen kesämökin mies (mukaanlukien omani) oli kyllä kiikareineen parhaalla näköalapaikalla eli joitain harjoitus kyllä kiinnostaa. :D Ammuskeluvaihe on ollut kuin uudenvuoden aatto: tasaista rätinää ja välillä hirveitä jysähdyksiä. Odotamme vielä kuulemma jotain B52 pommikoneita saapuvaksi kylvämään harjoitusmiinakenttää... jippii... Huolestuttaa vähän, miten Leo pärjää. Ammuksista ei ole juurikaan piitannut. Alueella on luvallista liikkua aina, kun siellä ei "sodita". Meiltä jäi sinne yksi lempparipallo, mutta sitä ei taida sotilaiden ohi päästä hakemaan. Näin siis meillä, sotaa ja rauhaa.