Leo on hulluna kaivamiseen, oli kyse sitten lumesta, hiekasta tai vaikka ihmisten sängystä. Sula hiekkaranta oli silti kiva ylläri Leolle.
Se sai Sanninkin houkuteltua mukaan.
Vaikka Sannilla oli tärkeä tehtävä makkaravahtina.
Välillä painittiin niin, että hiekka lensi.
Leo myös päivysti, etteivät retkiluistelijat putoa railoon. Niinhän kunnon lassien tietysti kuuluukin tehdä.
Luonto tarjosi myös ihmeteltävää. Jään kumeaa jyminää, räsähtelyä ja pauketta oli jännä kuunnella. Nähtiin myös mittava railo, jonka alkukohtaa käveltiin ihmettelemään. Sannin olisi NIIN kovasti tehnyt mieli veteen, että siinä oli aika paimentaminen.
Treenielämän suhteen ollaan oltu todella saamattomia. Sannin yritin saada pariinkin tokokokeeseen, mutta koska kaikki muutkin haluavat kisata vanhoilla säännöillä, ei niihin niin vain pääsekään. Meillä on muutenkin taas alkanut erityisesti ruutu, kaukot ja tunnari rakoilla, joten ehkei mitään menetettykään... Tunnarissa Sanni on alkanut jälleen merkkaamaan maahanmenolla oikean kepin, vaikka ei koko kesänä jäljestetty keppien kanssa. Kevään ensimmäinen esineruutu tehtiin tänään molemmille. Ja kyllä oli innokkaat koirat asialla! :D Koirat myös kävivät viime viikolla fyssarilla hierottavana. Leolla ei ollut ihmeempää, mutta Sannilla oli selässä sekä takajaloissa mittavat jumit ja sovittiin, että mennään melko pian uusintakäynnille.
Kevätaurinko on ehkä pehmittänyt oman pääni, sillä harkitsen, josko tulevana kesänä vielä kerran ottaisin variksia ym. raatoja "meille asumaan" ja käytäisiin Sannin kanssa kokeilemassa taippareita. Se on epäviralliset taipparit päässyt heittämällä läpi ja hyvin se nuorena toimi oikeissakin kokeissa. Se vaan (niin monen muun tavoin) ei pätkääkään arvosta variksia, joita kokeissa aina käytetään oikean riistan sijaan. Mein taipparit kaatuivat muistaakseni kolmanteen ruudussa olevaan varikseen, jota kantoi sen verran roisilla otteella, ettei tuomari sitä hyvällä katsonut. Leon kanssa olisi mahtavaa päästä kokeilemaan paimennusta. Se ei ole eläissään nähnyt lampaita ja kiinnostaa kovasti, löytäisikö se sisäisen paimenensa. Nyt kun lumesta päästään ja maa kuivuu, pääsee paremmin tottista treenaamaan. Leon kanssa pitää alkaa tekemään eri paikoissa ja siedättämään sitä häiriöön. Se osaa jo nyt teknisesti paljon, mutta häiriön sieto ja pitkäjännitteisyys on vielä ihan hukassa. Ja odotan malttamattomana, että päästäisiin hakutreeneihin.
Kevät on ihanaa aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti