Hiihtolomareissu

Hiihtoloma alkoi vauhdikkaasti kummipojan perheen seurassa vesipuisto Serenassa. Siellä jälleen kerran ihmettelin, miksi lapsia ei ikinä palele, vaikka uisivat miten pitkään? Ja miksi hurjimmatkaan liukumäet eivät kauhistuta heitä? Oli tosi kivaa temmeltää altaissa ja uskaltautua vastoin itsesuojeluvaistoa laskemaan (melkein) kerrostalon korkuisista vesiliukumäistä. Yö nukuttiin hotelli Korpilammella, jota voi lämpimästi suositella koirallisille matkustajille. Hieno ulkoilureitti kiersi Korpilammen ympäri ja koirat saivat omat tervetulonamipussit heti saapuessa. Kaksikko osasi sivistyneesti olla kaksistaan hotellihuoneessa, vaikka ei jaksettu ottaa häkkejä mukaan. Pyysin henkilökunnan edustajaa ilmoittamaan, jos huoneesta kuuluu jotain epäilyttävää ääntä. Mutta siellä ne pötköttivät tyytyväisinä, kun palattiin.

Espoosta matka jatkui Padasjoelle "mummolaan", jossa päivät ovat menneet rauhallisissa merkeissä ulkoillen ja syöden Mummin tekemiä herkkuja. Sanni tietää parhaat vetoavat ilmeet, joilla saattaa jotain ylimääräisiäkin namipaloja irrota.

Kullasvuoren näkötorni. Vaikea arvata, kuka paahtoi etunenässä sinne... Ei tosin annettu kiivetä huipulle asti.

Aurinko pysyi visusti piilossa, mutta maisemissa ei ollut valittamista.

Ihanan rauhallista!

Sanni tutkii, onko laavu varattu.

Juotiin hyvät kahvit kodassa. Kiitos Majuan metsästäjät! 

Sannia piti välillä siirtää kauemmas tulesta, kun vahti vähän turhan tiiviisti eväiden lämpenemistä. Leo tyytyi kurkkimaan oven suusta. Se alkoi uuden vuoden jälkeen pelätä avotulta, herkkis kun on.

Tänään on tarkoitus palata Lahden kautta omaan kotiin.

Väsähtänyt lomailija. <3