Alkuvuoden kuulumiset

Viimeisestä kirjoituksesta on mennyt tovi. Silloin jännättiin Leon virallisia terveystuloksia. Lopullinen rivi oli A/A lonkat, 0/0 kyynärät, 0/0 polvet ja selän osalta VA0 sekä LTV1. Viimeiksi mainittu on ihan rajatapaus, koska kuvannut ell ei nähnyt selässä mitään poikkeavaa. LTV1 ei onneksi haittaa koiraa mitenkään eikä ole este harrastuksille.

Kuva: Titi Mäkelä

Leon kanssa on painittu arkielämässä samojen haasteiden kanssa kuin aiemminkin. Maha oli useamman viikon epävakaa ja yritimme löytää oikeanlaista ruokavaliota, jolla se pysyisi kunnossa. Kuivaruoan vaihtoyritykset ovat päättyneet joka kerran huonosti, joten pysytään nyt suosiolla
Britcaren peuraperunassa, joka aiheuttaa vähiten ongelmia. Ollaan lisätty lihan määrää ja lisäksi Leo
 on saanut puuroa ja raejuustoa/kermaviiliä. Näin on osa kuivaruoasta saatu korvattua ns.oikealla ruoalla. Edelleen herra myös välillä kiihtyessään tuppaa purkamaan turhautumistaan puremalla, mikä on aiheuttanut rikkinäisten housun punttien lisäksi melkoisesti harmaita hiuksia. Suurimman osan aikaa Leo on onneksi ihan järkiolento. Hirmu hellyydenkipeä siitä on tullut ja tunkee syliin heti, kun tilaisuus koittaa. 

Kuva: Titi Mäkelä

Hakutreenit ovat talvitauolla, eikä olla jaksettu ilmaisuakaan treenata kuin kaksi kertaa. Siinä voisi vähän reipastua. Agilityä harrastetaan periaatteella joka toinen viikko "ratatreenit" (me ei vielä montaa estettä tehdä kerralla, eikä kaikkia vielä osata) ja joka toinen viikko treenataan hyppytekniikkaa. Tokoiltu ollaan sekä LPKY:n pienryhmässä, että sunnuntaisin Kiitolan lämmitetyssä hallissa omalla pikkuporukalla. Tokoilusta pitäisi tehdä ihan oma päivitys jossain vaiheessa, niin paljon olisi kerrottavaa ja pohdittavaa. On ollut haastavaa löytää Leosta se "taajuus", missä kykenisi tekemään asioita hiljaa. Etenkin seuraaminen on ollut vaikeaa. Tässä on kooste yhdestä treenikerrasta:

Kuva: Titi Mäkelä

Sanni on oma iloinen itsensä, vaikka onkin ottanut ensimmäisen askeleensa kohti senioripäiviä: Lopetimme agilityryhmässä treenaamisen ja keskitymme rauhallisempiin lajeihin. Sanni satutti selkänsä vuodenvaihteessa ja varmuuden vuoksi kuvautin sen, kun kovassa käytössä on ollut koko elämän. Itse vamma paljastui lihasperäiseksi ja parantui levolla. Lonkat olivat kuulemma kuin nuoren koiran, samoin selkärangassa ei ollut mitään kulumia tai kalkkeumia. Mutta yhdessä nikamassa näkyi pieni muutos. Ortopedin mukaan ei tuon asteisena vaivaa mitenkään, eikä hänestä olisi este agilitylle, mutta en uskalla ottaa mitään riskejä. Niinpä olemme tokoilleet LPKY:n pienryhmässä ja omalla porukalla Sanninkin kanssa. Lisäksi olen harkinnut veteraaniluokan korkkausta koiranäyttelyissä. Niissä vaan ilmoittautumiset tuppaavat menemään sivu suun. Ja Sanni ehdottomasti on saksien tarpeessa. Tällä hetkellä flatti-lookin tilalla on karvamörkö. :D

Kuva: Titi Mäkelä

Metsälenkkejä on tietysti tullut harrastettua oikein urakalla. Leo on hulluna lumikimpaleisiin, jotka haluaa aina kuopia maan tasalle. Toinen hyvin suosittu viihdyke on rannassa osmankäämit. Niiden kimppuun loikitaan ja juostaan sitten hepulijuoksua pötkylä suussa. Molemmat koirat osaavat arvostaa lunta ja sen suomia mahdollisuuksia lumipainiin.

Meillä on nyt viikon loma ja koirat pääsevät mukaan reissuun, johon sisältyy niin hotelliyö kuin maalla vapaana temmellystäkin.