Kuulumisia

Mitään maata mullistavaa meille ei ole tapahtunut, mutta ajattelin päivitellä molempien koirien kuulumisia. Pimeys ja työt on sellainen yhdistelmä, että jää helposti harrastelut vähemmälle. Onneksi on nuo koirat, niin tulee joka päivä lenkkeiltyä ja muutenkin lähdettyä jonnekin iltaisin! Investoin uusiin heijastinliiveihin sekä koirille, että itselle, joten ollaan edes tää pimeä aika näyttävän näköisiä. :)

Sanni on ollut kuin pikkukakara. Se on joka vuosi yhtä iloinen lumesta. Siellä painellaan, piehtaroidaan ja jahdataan lumipalloja. Ollaan tehty omalla pihalla lenkille lähdön yhteydessä välillä aina muutama tokoliike. Tällä hetkellä ruutu ja luoksetulon pysäytykset tuntuvat eniten olevan tuuripeliä onnistumisen suhteen. Tunnari ja kaukot taas ovat selvästi parantuneet. Ne vaan vaatisivat säännöllistä treenausta. Toivottavasti saadaan porukalla hommattua hallivuoro tokoiluun talveksi. Agilityä ollaan treenailtu periaatteella joka toinen viikko hyppytekniikkaa ja joka toinen viikko ratatreenit. Kivaa on ollut ja tykätään tosi paljon mein ryhmästä. Tuo harjoitusmäärä on kisaamista ajatellen täysin riittämätön. Siellä Sanni on vielä enemmän kierroksilla kuin treeneissä, joten tuntuma sen ohjaukseen on aika hukassa. 

Tässä on pe tehty treeni. Teimme tuon radan toista kertaa. Rata alkaa numerosta 21.

 Tuntui kyllä itsellä liikkuminen tosi tahmealta ja liikaa taas jäin ihmettelemään paikoilleni. Sanni on lähdössä tosi huonossa linjassa ja lopun valssi on myöhässä. Mutta kaikista puutteista huolimatta Sanni pääsi virheittä maaliin. (Namialusta puomin lopussa saattoi hiukan auttaa asia...) Alla on toinen versio lopetuksesta.

Leo on "jalostanut" piehtaroimisharrastustaan. Aiemmin se pysytteli kaikissa epämääräisissä sontakasoissa ja raadoissa, mutta on nyt lisännyt repertuaariin hikiset treenivaatteet ja yllätinpä sen myös köllimästä tien pientareelle heitetyn oluttölkin päältä. Nice! Muutakin se on puuhaillut. Kävimme Jyväskylän KV-näyttelyissä, jossa herraa ei kyllä pätkääkään huvittanut esiintyä. Yksilöarvostelun aikana sen seisominen oli karmeaa epämääräistä kenotusta, eikä se ollut millään herkulla lahjottavissa. Tuomari oli tosi kiva ja ystävällinen setä. Arvostelu meni näin: 

"Medium size, excellent balance. Excellent ears. Needs stronger muzle and underjaw. Good skull and excellent neck. Topline needs to be stronger. Very good bones, good long ribcage, still needs to develop in body, steep croup, good angulations in the knee, straight shoulders, flat feet, moves quite well from side, needs to be stronger infront. Shows well. Needs more time to develop." EH JUK 2. Epäilen vahvasti, että Leon venkoilulla oli osuutta kommentteihin selkälinjasta, liitteistä jaloista ja liikkeistä. Mutta totta on, ettei se kovin kehittynyt ole ikäisekseen. Kivaa oli nähdä muita Koiruuksia, kasvattajaa ja shoppailla.

Kuva Anni Rask.

Leo on päässyt vain kerran hakutreeneihin. Silloin se treenasikin itseään ns. koko rahan edestä. Se oli aivan ylikierroksilla, kun tajusi päässeensä hakumetsään. Kiskoi ja vikisi. Kun lähetin ensimmäiselle maalimiehelle, se ryöstäytyi käsistä ja risteili koko alueen ja vielä puolet ylimääräistäkin. :D Etsi selvästi juoksentamalla, mutta nenä oli unohtunut avata. Onneksi sain sen lopulta haltuun, ennen kuin se löysi maalimiehen ja pystyin lähettämään uudestaan, jolloin se sai pienen avun ja juoksi suoraan perille. Seuraava pisto meni ilman mitään kommervenkkejä. Lopuksi päätettiin tehdä sille treeni, missä joutuisi käyttämään kuonoaan. Maalimies piiloutui tallaamattomalle alueelle ja itse kävelin hitaasti kohti piiloa. Tarkoitus oli laskea Leo irti, kun se saisi hajun. Leo oli vakaasti sitä mieltä, että maalimiehen on pakko olla samassa piilossa kuin edellisellä kerralla ja sitkeästi olisi kaartanut sinne. Lopulta se teki löydön jäljestämällä takakautta piilolle. Ei ihan putkeen mennyt se treeni! :D 

Leo on käynyt myös hieman agiliitelemässä. Lähinnä hyppytekniikkaa on tehty ja muutaman kerran puomin alastulon kontaktia. Sen kanssa on ollut helppo harjoitella itsenäisyyttä, kun se aktiivisesti tarjoaa toimintoja. Meillä onkin idea saada sille mahdollisimman itsenäinen esteosaaminen, jolloin pystyy itse keskittymään omaan liikkumiseen. Odotan kovasti, että saadaan Leo kuvattua vuodenvaihteessa ja päästään hyvillä mielin etenemään treeneissä. Leolla kun on ollut noita loukkaantumisia ja se on agihallissa hirveä kuumakalle, niin ei haluta ottaa mitään riskejä terveyden suhteen. Toivon todella, että voidaan jatkaa liitelyä, kun Leo on niin kovasti lajiin syttynyt ja omaa erinomaiset edellytykset tulla loistavaksi agilitycollieksi. Nähtäväksi jää, miten opin itse pysymään sen mukana, kun on niin paljon Sannia nopeampi ja kiihkeämpi tapaus.

Tokoilut on jääneet olohuonetreeneihin. Ollaan harjoiteltu perusasentoa niin, että rauhoittuu siinä ja pitää kontaktin, vaikka käsi liikkuu ja itse katsoo eteen. Lelupalkka tulee kainalosta, mikä on auttanut käden häivyttämisessä. Pian voidaan lähteä yksi askel kerrallaan liikkeelle ja toivoa, että oikea paikka pysyy ja se rentous, mitä lähdettiin etsimään. Toki pitää asennetta olla, mutta ei niin, että koko koira on päästä varpaisiin jäkittynyt ja vapisee odottaessaan käskyä. Kaukokäskyjä on harjoiteltu eteiskäytävässä ja ne on kivat. Samoin metallikapulan tuomista on pystytty harjoittelemaan samalla kun on katseltu telkkaria. Ei pimeys ihan kaikkea sentään estä! Leo kävi myös fyssarilla hierottavana ja siitä ei onneksi pahempia jumeja löytynyt.

Meidän lähelle avautui tänään uusi koirakylpylä! Lähiaikoina varataan sieltä uintivuoro ja testaan millainen paikka se on. Mitään muita suunnitelmia ei nyt ole. Leon kanssa pitäisi talvi hyödyntää ja tehdä ilmaisut kenttätreeneillä kuntoon. Pitää varmaan ostaa jonkun muun väriset rullat, kun omat on valkoiset.