Leon hakuilut jäivät kesäkuun lopussa. Lähes koko heinäkuu oltiin poissa kotoa ja elo-syyskuu meni pitkälti tassua parannellessa. Muutamia ilmaisutreenejä on tehty omin päin. En yhtään tiennyt, mitä odottaa, kun pitkästä aikaa päästiin metsään ja päätettiin tehdä treeni siellä suoralla palkalla. Mikään ei ollut muuttunut, vaan sama into Leolla oli kuin aikaisemminkin. Koska aikaa edellisistä treeneistä oli niin kauan, Leo sai pienet avut maalimiehiltä. He olivat valmiina metsässä ja näyttäytyivät ennen lopullista piiloutumista. Sekin oli ennallaan, että Leolla oli kauhea kiire sännätä etsimään aina seuraavaa maalimiestä ja se malttoi juuri ja juuri syödä palkkansa loppuun. Puhuttiin, että täytyy alkaa harjoittelemaan maalimieheltä hallitusti yhdessä poistumista. Nyt oli käsi mennä sijoiltaan sen kanssa. Koska maalimiesten löytämisessä ja irtoamisessa ei ollut mitään ongelmia, oli viimeinen maalimies piiloutunut syvälle kuusen sisälle lähelle takarajaa. Kuusen vieressä oli vielä kataja, joten maalimies oli Leon puolelta todella hyvin naamioitu. Leo oli vauhdissa saanut maalimiehen hajun ja loikannut kaikkien havunoksien läpi hänen luokseen. Siinä vaiheessa, kun itse ehdin paikalle, löysin iloisen Leon, jolla roikkui kärsineen näköiset PK-liivit kuonolla ja niistä purkautunutta kuminauhaa oli koko pöpelikkö täynnä. Maalimies vain naureskeli ja palkkasi koiraa. Liivit olivat olleet vasta pari kertaa käytössä, mutta ehkä niistä saa vielä jotain tuunattua. ;) Onneksi osumia saivat ne, eikä Leo!
Tuon verran niistä jäi jäljelle...
Esineruudussakin Leo sai juosta yhden muovisen vauvan kengän verran. En tiedä, johtuiko materiaalista, mutta kengän löytyminen ei ollut ihan helppoa, vaan Leo haki sitä jonkun aikaa. Selvästi se haistoi kengän, mutta tiheän aluskasvillisuuden seasta ei heti hoksannut sitä. Varmaan se ei yhtä paljon tuoksu kuin hanskat, joita yleensä on ollut ruudussa. Tai sitten Leo ei aluksi tajunnut, että kenkäkin voi olla esine, vaan etsi juurikin jotain, mitä yleensä on käytetty. Onneksi se kuitenkin ratkaisi itse tilanteen. Aika harvakseltaan tulee esineruutua tätä nykyä tehtyä, mutta täytyy muistaa vaihdella erilaisia esineitä ja hakea vaikka kirppikseltä ihan uusia. Meillä oli kerrankin mahdollisuus saada esineruudusta videomateriaalia. Ruutukin oli avoin ja kivasti viistoon sijoitettu, joten sinne pääsi kuvaamaan niin, että koira näkyy koko ajan.
Tänään päivälenkillä mies ystävällisesti lupasi, että voin treenata molempien kanssa lenkin yhteydessä jonkun liikkeen ja hän voi auttaa tai kuvata ne. Valitsin jälkimmäisen, koska siitä on usein enemmän itselle iloa... :D Sannin kanssa meillä ei juuri ikinä suju kaukot. Oon onnistunut kyllä kaikista liikkeistä eniten pilaamaan ne monellakin tapaa. Eikä todellakaan ole Sannin lemppariliike. Tänään ne sujuivat kohtalaisen kivasti:
Leon kanssa on ollut hankaluuksia ruudussa siinä, että se kääntyessään minua kohti on samalla siirtynyt jättiharppauksen pois ruudun keskikohdasta. Pistettiin ruutu tauolle ja harjoiteltiin ilman vauhtia kosketusalustalle menoa ja sen päällä kääntymistä, niin että tassu pysyy siinä. Tämän päiväisen treenin perusteella näyttäisi siltä, että on toiminut hyvin se kikka kolmonen. Entäpä sitten kun kosketusalustan häivyttää... Saa nähdä!
Lopussa on vielä vähän Leon suosikkileikkiä (kahden lelun leikki), jonka olin näköjään saanut kuvaajalta kaupan päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti